Syntymäaika- ja paikka: 25.12.1941 Lehtimäki
Ammatti: VR:n autonkuljettaja, eläkkeellä
Perhesuhteet: naimisissa, yksi lapsi

Oma luonnehdinta sävellettävästä/esitettävästä musiikin lajista:
Enimmäkseen perinteistä tanssimusiikkia.

Musiikillista koulutusta ei minulla ole, eikä myöskään ollut varsinaista opettajaa. Isäni ja vanhempien veljien soiton kuunteleminen sai minutkin kiinnostumaan musiikista. Tämä "herätys" tuli kylläkin minulle aika paljon myöhässä. Kotona minua kannustettiin musiikin pariin, mutta en ottanut hyviä neuvoja vastaan ja olen kyllä sitä jälkeenpäin katunut. Olisin saanut niin halutessani veljiltäni hyvää opetusta mm. musiikin teoriassa. Lähes nuotinlukutaidottomana mutta veljieni ja muidenkin pelimannien soittoa livenä tai äänitteiltä kuunnellen minusta tuli kyläpelimanni.

Esikuvat/vaikuttajat:
Veljeni Eino soitti hanuria, kun olin vielä pieni taapertaja. Kuuntelin hänen soittoaan mielelläni. Vähän isompana jäi erityisesti mieleeni Tango Espanol, jota en ollut kuullut koskaan radiosta, puhumattakaan livenä kenenkään soittamana. Eino soitti sen hienosti. Tuossa tangossa on erikoinen rytmijako ja sen melodia poikkeaa tavanomaisesta tangosta, mutta hienolla tavalla. On kummallista, että jokin tällainen yksi vähän erikoinen tango voi jäädä niin voimakkaana mieleen. Muista esikuvista voisin mainita tietysti kaikki suuret mestarit ja erityisesti Paul Norrbackin, joka oli legenda jo eläessään ja lähes kaikkien ihannoima harmonikkataiteilija. Oli kuitenkin soittajia, jotka eivät arvostaneet häntä, mutta kyllä siinä kateudellakin oli oma osansa.

Merkittävät julkiset esiintymiset/esitykset:
Tanssimusiikin esittämistä lähinnä oman maakunnan ja Keski-Suomen alueella sekä lukuisia esiintymisiä ruotsinsuomalaisille Pohjanlahden takana. Esiintymispaikkakunnat  olivat Sundsvall, Timrå, Örnsköldsvik ja Uumaja. Näissä kaikissa kaupungeissa useita esiintymiskertoja.
Studiotason äänitteitä ei ole.

Harrastuspohjalta mukavaa ja mielenkiintoista. Ammattina varsinkin tanssimuusikkona liian rankka.

Mikä sai ryhtymään muusikoksi?:
Lapsuudenkodin vahva musiikkiharrastus vei kuin luonnostaan minut musiikin ympyröihin.
Sain pienen tuntuman tanssimusiikin soittoon jo nuorena. Soitin Eino-veljen yhtyeessä klarinettia. En kylläkään ollut yhtyeen vakituinen jäsen . Soittelimme lukuisia "keikkoja" omassa sekä lähimaakunnissa. Soittotaitoni ei kummoinen ollut, kun en nuottejakaan hallinnut. Olihan sinne mukaan helppo puhaltaa klarinetilla "omasta hatusta", kun Eino otti hanurista molemmista päistä kaikki soinnut, jotka papereihin oli merkitty, kärpästen jättämät jätökset mukaan lukien! Tukevaan sointupohjaan on helppo muittenkin yhtyä.
50-luvun loppupuolella tuli Sidney Bechetin säveltämä ja klarinetilla soitettu hittibiisi Petite fleur eli Pieni kukkanen muotiin. Tämän kappaleen opettelin perusteellisesti ja ainakin omasta mielestäni soitin se hyvin.
Muut asiat ja harrastukset alkoivat enemmän kiinnostaa silloista nuorta miestä ja näin soittoharrastus jäi pois kuvioista pitkäksi aikaa.

Ostin kuin sattumalta hanurin v.1971 ja noin vuoden harjoittelun jälkeen uskalsin lähteä soittamaan Ville Rantakankaan yhtyeeseen. Olin kylläkin saanut nuorempana pienen tuntuman opetellessani Eino-veljen hanurilla joitakin helppoja kappaleita kuten Metsäkukkia.

Vuonna 1974 perustimme tanssiyhtyeen Musta Rudolf. Erikoisen nimen taustana oli se, että meillä kotona oli makeisaski, jonka etiketissä luki tuotenimenä Musta Rudolf. Lisäksi vielä Roposen Jussi oli tumma iso kaveri ja minäkin silloin olin ihan mustatukkainen. Näistä aineksista nimi muodostui yhteistuumin.

Yhtyeen alkuperäiset jäsenet olivat: Jussi Roponen laulu, Jarmo Koskela basso, Kari Kivistö rummut ja itse soitin hanuria ja myöhemmin myös kosketinsoittimia. Yhtyeen vetäjän tehtäviä hoitelin alusta alkaen. Vuosikymmenten saatossa on yhtyeen jäsenistö vaihtunut moneen kertaan. Pitkäaikaisin soittokaverini on ollut rautainen rumpali hyvä huumorimies "Abba" Ari Mäkinen Töysästä. Soitimme yhdessä n.15 vuotta. Yhtye oli monessa menossa mukana 20 vuotta. Musta Rudolf-yhtye nimenä loppui v. 1994.

Olin vajaan vuoden pois keikkarintamalta, jonka jälkeen soitin Reijo Kankaan (Kankaanpään) yhtyeessä useita vuosia trio-kokoonpanolla:
Reijo Kangas basso ja laulu, Pentti Salo rummut ja laulu ja minulla hanuri ja kosketinsoittimet Kun Reijo Kankaanpään elämäntaival päättyi v. 2001, päättyi myös Reijo Kankaan yhtyeen pitkä tie.

Olin taas jonkin aikaa soittamatta, kunnes ostin PSR-kosketinsoittimen. Samalla hanuriini asennettiin Midi-laitteet. Nyt oli uuden tekniikan avustamana "miniorkesteri" koossa. Soittelin ensin yksin aika paljon monenlaisissa tilaisuuksissa. Kun soittamiseen tuli vähän enemmän rutiinia, säestelin useita eri laulusolisteja monissa ja monenmuotoisissa tilaisuuksissa.

Kysynnän ja tarjonnan kovassa paineessa tanssiorkestereitten koot pienenivät ja varsinkin pienemmät tanssipaikat alkoivat käyttää jopa duo-yhtyeitä. Me Peltolan Martin kanssa ajattelimme, että vaikka olemme jo reilusti ikämies-sarjassa, teemme muutamia keikkoja ihan vaihtelun vuoksi varsinkin jos sattuisi tämmöinen pieni "pumppu" tanssivaa yleisöä kiinnostamaan. Vuonna 2005 aloimme esiintyä Seinäjoella erilaisissa pikku tilaisuuksissa, mutta aika pian laajemmallakin alueella tanssipaikoilla sekä perhejuhlissa. Ainakin vielä olemme "remmissä" mukana ja esiinnymme nimellä Duo Tapani Lager & Martti Peltola. Martti hoitaa tyylikkäästi laulupuolen ja minä säestän. Haluan myös mainita, että emme käytä mitään valmiita orkesteriäänitteitä taustoina, vaan kaikki tulee livenä virheineen ja puutteineen. Nykyisin käytetään aika paljon valmiita orkesteriäänitteitä taustoina lähinnä tanssimusiikin puolella, mutta suurin osa yleisöstä on siitä onnellisen tietämätön. Minusta tällainen esitystapa on liian kaukana elävästä musiikista, olivatpa orkesteritaustat itse tehtyjä tai ostettuja.


Ensimmäinen esiintyminen?:
Meillä oli pieni nuorisoyhtye kotipaikkakunnalla Lehtimäellä, josta kaikki olimme kotoisin. Harjoittelimme satunnaisesti, yleensä kuvanveistäjä Antti Maasalon kotona. Antti soitti kitaraa, Erkki Välipakka huuliharppua. (Tässä on myös mukava mainita, että Erkki voitti Suomen mestaruuden instrumentillaan v. 2008) ja minä soittelin klarinettia. Tässä kokoonpanossa olen ensimmäisen kerran astunut yleisön eteen Lehtimäen Nuorisoseuran kesäjuhlassa v.1958 ja varmasti jännitti. Se oli mukavaa aikaa. Tälle pienelle yhtyeelle oli tärkeää myös harmittoman hauska yhdessäolo. Vuosikymmenten jälkeen näitä ja yleensä nuoruusvuosia muistellessa tuntuu, kuin silloin olisi ollut aina lämmin kesä.

Mitä haluat välittää musiikkisi kautta?:
Minä itse tykkään kuunnella hyvää musiikkia ja ei kai siitä tule koskaan kylläiseksi. Musiikilla on niin moninaisia ja yleensä myönteisiä vaikutuksia ihmisen elämään. Sopivan musiikin kuunteleminen hetkellä kun on jotenkin vaikeaa, voi viedä ajatukset aivan muualle eikä päivä näytäkään enää yhtä harmaalta. Jos minä soitollani saan yhdenkin ihmisen hyvälle tuulelle, niin sehän on paras palaute ja tuo soittajallekin hyvän mielen.

Hauska sattumus/mieleenpainunut kokemus/"paras moka"?:
Jossain keikalla mies yleisön joukosta huutaa: "Soittakaa poijat Kaksi kitaraa."
Abba vastaa: "Ei voira soittaa, kun mukaan tuli vain yks kitara".

Jossain hääkeikalla keittiön emäntä kutsuu: "Tulukaa pelimannit kahfeelle. Tuu rumpali sinäki"