KIOSKIN VAIHEILTA
Sotien aikaan muodosti Kurikan asema-alue merkittävän
liikenteellisen keskuksen. Rautatieasemahan oli autojen puutteessa
liikenteen avainasema. Seinäjoellekin matkustettiin pikkupässiksi
nimetyllä moottorijunalla. Postitoimistokin oli asematalon jatkeena ja
VR-kioskille vietiin veikkaukset.
Asioiden näin ollessa keksi sähköttäjä Orvo Laine, että asemalle
on saatava kioski kulkijoiden mukavuudeksi. Orvo teki VR:n kanssa v.
1947 sopimuksen kioskinpaikasta, joka sitten saatiin postin ja
rautatiemakasiinin väliin, postista hiukan Kariluodon suuntaan. Ei ole
tietoa piirsikö Rakennuksen Orvo vai joku rakennusalan ammattimies.
Joka tapauksessa tuli kahvilasta vastoin yleistä käytäntöä hieman
pyöreäkulmainen ja soikeahko pohjaltaan. Kioski päällystettiin
mäntypaneelein ja lasioven kautta käytiin niin ulos kuin sisällekin.
Soikeahkosta pohjakuviostaan johtuen kansa antoi heti kioskille nimeksi
TÄYSTUHO. Tuolloin nimittäin myytiin kaupoissa täystuho-jauhetta,
joka piti kaikenlaiset pieneliöt kurissa sisällä ja ulkonakin.
Ainetta myytiin pakattuna soikeapohjaiseen pahvikoteloon. Myöhemmin se
kiellettiin ympäristölle haitallisena luontomyrkkynä.
Kun elettiin vielä sodanjälkeistä aikaa oli kioskiin vaikeata saada
myytävää. Kahvia tarjottiin korvikkeella höystettynä, vaikka
ensimmäinen kahvilaiva Herkules oli tuonut kahvilastin jo edellisenä
vuotena maahan. Kahvin kanssa maistuivat myös Salomaan Laurin leipomat
tuoreet mm. nisusiat. Onneksi Elo Peltomäellä oli isänsä liiterissä
jäätelökoneet joiden tuotetta myös tarjottiin, mutta jäätelö oli
siihen aikaan melko vesipitoista. Aitoa oli "Vaasan Jaakoon"
puolukkamehu ja tietysti pilsneri ja talouskalja. Pilsneri tuolloin
korvasi oluen, limonadi korvautui 1949 Jaffalla ja vuotta myöhemmin
saatiin jo Coca Colaa. Kun työliikenne Ruotsin puolelle oli muodissa,
toi yksi ja toinen ruotsinkävijä suklaata ja muuta makeaa tullessaan,
joita sitten pantiin hyvästä hinnasta Orvon kioskissa myyntiin
sakariinilla makeutettujen porkkanamakeisten ja Jenkki- purukumin
joukkoon.
Kerran kutsui Orvo kahville liikemiehen, joka oli rakentanut tehtaan
eteläisen ylikäytävän lähelle. Vieras oli innostunut Ping-Pong
(pöytätennis) -pelistä ja rakentanut pelipöydän laitokseensa, joka
poti artikkelipulaa. Johtaja innostui kioskissa puhumaan
peliharrastuksestaan niin innostuneesti, että naapuripöydässä istuva
asiakas lopuksi hermostui ja nousi ylös löi kaljapullon pöytään ja
karjaisi PING-PONG ja lähti sen tien kahvilasta.
Erään kerran oli sisäoven ikkunalasi rikkoontunut, eikä vielä
ehditty korjata. Jussi H, joka oli notkealiikkeinen ja näpäkkä
nuorimies , astui pitkällä korkealla askeleella kioskiin suoraan
ovi-ikkunan aukosta ja siinä ovensuuhun pysähtyen kysäisi
äänekkäästi, arvokkuutta tavoitellen :"Mihinkäs aikahan se
Pätiälän seliitys alakookaa"
Vuoden 1960 jälkeen liikenne asemalla tasaantui ja kioski siirtyi uuteen
HOP:n taloon viereiselle tontille ja omistajakin vaihtui.
Into Järvinen
Artikkeli on ilmestynyt aikaisemmin Kurikka-lehdessä 13.5.2007.
URN:NBN:fi-fe20072039
|