Maailman parhaat kärryt
Kuva. Heikki (5 v.) ja Hannu (2,5 v.) Järvinen. Kuvaaja: Urpo
Järvinen, 1952.
Kurikan historia II/1 kertoo 1900-luvun jälkeen Kurikan leikkikalutehtaassa
valmistetun lapsille tarkoitettuja leikkikäryjä. Kirjan kuvassa
sivulla 465 Väinö Hakala kyydittää v. 1930 pientä sisartaan
mainitunlaisilla kärryillä.
En ole tietoinen, oliko Kurikan leikkikalutehtaassa joskus aikaisemmin
valmistettu samanlaisia pikkukärryjä. Suuremmassa mitassa niitä
tehtiin Eemil Järvisen puunjalostustehtaassa 1920-30-luvuilla.
Kärryjä sanottiin myös pakettikärryiksi, ne olivat erittäin
hyödyllisiä myös pienten kotitalouksien käyttöön.
Nykyisinkin aina silloin tällöin tulee ainakin kuvissa esiin Kurikan
tehtaan pikkukärryt, jotka tuntee keltaiseksi ootratusta lavasta ja
punaisista pyöristä, myös hieman kaarevat aisapuut kuuluva
kärryihin. Olin itse niitä tekemässä välivuosinani. Korin laidassa
oli kymmenen tai kaksitoista pystypinnaa. Kun niille porattiin reiät
piti reikien olla siten, että kun ylä- ja alapuolet liitti yhteen ei
tarvinnut käännellä, vaan sopi kumminpäin vain. Olihan siihen
tietysti sapluuna, mutta joskus piti jako uusia, jos pinnalukua
muutettiin. Kärryt numeroitiin kokonsa mukaan 1-4 numeroilla.
Aution Urho oli tehtaan tilimiehenä ja tuli kerran innostuneena
konttorista. Hän oli löytänyt kirjeen , jossa tilattiin:
"MAAILMAN PARHAAT KÄRRYT" jonnekin Rovaniemen suuntaan.
Joskus vielä välirauhan aikana saattoi nähdä tavaratalo Stockmannin
ikkunassa kurikkalaiset pikkukärryt. Kolmikymmenluvulla kärryjä
lähetettiin paljon myös Itä-Suomeen: Kouvolaan, Viipuriin ja
Lappeenrantaan. Kerran maalattiin isompia kärryjä sinisiksi ja
pyörät punaisiksi. Osuuskaupan johtaja Piikkilä arvosteli, että onpa
"taivahan sinistä ja helvetin punaista", joten täytyi
siirtyä entisiin väreihin.
Korpelan Eino maalasi korit siihen aikaan ja esitteli : "Pannahan
vähän ootraten. ."
Sotiin mennessä kärryhomma väheni, mutta Emil päätti heti sotien
lopun
aikoihin: "Tehräänpä vielä pikkukärryjä." Niitä
tehtiinkin sopiva määrä, mutta ei
kuulunutkaan enää ostajia. Silloin Pauli-veli, joka oli luvuiltaan
kesälomilla, päätti lähteä niitä myymään. Kärryt lastattiin USA:n
sotasaalisOpeliin. Pauli ja Mansikkamäen Tauno ajoivat Pohjanmaan
rannikolle kauppaamaan lastia. Mutta kun ostohaluja ei löytynyt , niin
toisena päivänä sanoi Pauli vuorossa olevalle ostajakauppiaalle:
"OTTAASIKKO YHRET
ERES ILIMAASEKSI" ja pyyhki surullisena silmiään. Loppua en
tarkkaan muista, mutta kai se kärry sinne jäi.
Siihen loppui kärryteollisuus, mutta loppui se suurempienkin kärryjen
teko isosta naapuritehtaastakin ja koko Kurikasta. Aina silloin
tällöin vilahtaa jossakin, viimeksi 3/7 07 Paavo Haavikon huvilalla
televisiokamera nappasi kurikkalaisen pakettikärryn ja onhan siellä
Kurikka-seuran kesänäytelmissä usein kärryt näyttämöllä.
Into Järvinen
URN:NBN:fi-fe20071923