NAISET VAIKUTTAJINA SEINÄJOELLA
Anni Hertzen
Vaasan Suomalaisen Lyseon ylimpien luokkien pojat keskustelivat vuonna 1898 oppilaskuntansa kokouksessa aiheesta "Pitäisikö naisen käydä koulua?". Keskustelun yksimielinen tulos oli, että naisen paikka on kotona. Naisen tulee kyllä saada sivistystä siinä kuin miehenkin, mutta vain sen verran kuin perhe-elämässä ja lasten kasvatuksessa tarvitaan. Näiden ylioppilaskirjoituksiaan valmistelevien nuorukaisten näkemykset naisen yhteiskunnallisesta asemasta perustuivat heidän oman aikansa snellmanilaisille käsityksille. Naisen toimintaa johtaa sydän, miehen toimintaa järki. Virkojen ja toimien hoitaminen kuuluu vain miehelle. Naisten pyrkimys virkoihin synnyttäisi vain kilpailua, joka ei sopinut ihmiskunnalle ja vielä vähemmän naiselle, pojat päättelivät pontevasti.
Kansainvälinen naisliike sai alkunsa teollistuneissa maissa
1850-luvulla, ja se levisi nopeasti Suomeenkin. Liikkeen keskeisiin
tavoitteisiin kuului naisten työ- ja koulutusmahdollisuuksien
parantaminen, sukupuolten eriarvoisuuden poistaminen
lainsäädännöstä ja poliittisten oikeuksien yhdenmukaisuus.
Päinvastoin kuin 1800-luvun koulupojille, nykyajan ihmisille nämä
asiat ovat selviöitä. Perheasiat ovat kuitenkin edelleenkin kunniassa.
Nykyaikaisen naisliikkeen tavoitteeksi on noussut perheen sisäisten
roolien oikeudenmukaisempi jako.
Varsinkin naisille opin tie oli vielä 1800-luvulla varsin ohdakkeinen.
Eräs monista opin tielle pyrkineistä naisista oli Agnes Sjöberg, joka
tyttökoulunsa jälkeen pääsi isänsä suhteilla opiskelemaan
eläinlääketiedettä Berliiniin. Ilman varakkaan isän tukea sellainen
ei olisi ollut mahdollista. Sjöberg väitteli ensimmäisenä naisena
Euroopassa eläinlääketieteen tohtoriksi Leipzigissa vuonna 1918.
Sittemmin hän toimi pitkään eläinlääkärinä täällä
Seinäjoella, jossa hänen monet miespuoliset kollegansa kokivat hänet
harmilliseksi kilpailijakseen.
Venäjän keisari Aleksanteri II kutsui pitkän tauon jälkeen Suomen
suuriruhtinaanmaan säädyt valtiopäiville Helsinkiin vuonna 1863.
Valtiopäivistä tuli nyt se paja, jossa monet naisenkin kannalta
tärkeät yhteiskunnalliset uudistukset taottiin. Pitkällä
tähtäimellä ne olivat linjassa myös kansainvälisen naisliikkeen
vaatimusten kanssa.
Tärkeitä lakeja säädettiin: 1) asetus maalaiskuntien itsehallinnosta
vuonna 1865,
2) kansakouluasetus vuonna 1866 mahdollisti tyttöjen koulunkäynnin
maaseudulla,
3) laki elinkeinovapaudesta astui voimaan lopullisessa muodossaan vuonna
1878. Se oli hyvin tärkeä laki, koska se mursi porvarissäädyn
yksinoikeuden kaupankäyntiin. Samalla se veti myös naiset yrittäjinä
liike-elämän pariin. Taloudellisesti Suomi itsenäistyi, koska se sai
oman markkansa jo 1860-luvulla. Näiden lakien rinnalla taottiin
muitakin tärkeitä asetuksia, joista mainittakoon vain naisen ja miehen
tasavertainen oikeus perintöön ja naisen oikeus yliopisto-opintoihin.
Vuonna 1906 säädetty eduskuntauudistus siirsi Suomen ensimmäisenä
maana Euroopassa valtiollisissa vaaleissa yleisen ja yhtäläisen
äänioikeuden piiriin ja avasi siten myös naisille parlamentin ovet.
Kuortanelainen Eveliina Ala-Kulju oli kotimaakuntamme
naiskansanedustajista ensimmäinen. Seinäjoella hänen
myöhäsyntyisiä seuraajiaan ovat Kirsti Ala-Harja ja Paula Risikko.
Suomen itsenäistyttyä uudistustyö sai Eduskunnassa uutta puhtia,
koska sitä eivät enää häirinneet Venäjän vallan loppuajan tiheät
eduskunnan hajottamiset. Itsenäistyneen Suomen monista uudistuksista
mainittakoon vain yleinen äänioikeus kunnallisvaaleissa sekä
oppivelvollisuuslaki, joka viimeksi mainittu vasta yleisti lasten
koulunkäynnin. Samaan suuntaa vaikuttivat myös maaseudun yhteiskoulut,
joista monista kehittyi nopeasti tyttövaltaisia kouluja.
Katri Iitiä
Vuoden 1918 kunnallislaki mahdollisti lopullisesti myös naisten
osallistumisen kuntien päätöksentekoon. Siitä huolimatta valtuustot
olivat varsinkin alkuvuosina kovin miesvaltaisia. Niinpä esimerkiksi
Seinäjoen maalaiskunnan valtuustossa istui vuosina 1931-58 vain 5
naista, heidän joukossaan maalaistalojen emännät Maiju Katila ja Aune
Siirilä. Mainittuna aikana maalaiskunnan valtuutettujen oli 72.
Vastaavasti Seinäjoen kauppalan ja kaupungin valtuustoissa oli vuosina
1931-72 kaikkiaan 18 naista, kun valtuutettuja oli 146. Pitkään
edustaneista naisista mainittakoon tässä yhteydessä vain Katri Iitiä,
joka vuosina 1946-67 edusti sosialidemokraatteja Seinäjoen kauppalan-
ja kaupunginvaltuustossa, ja Martta Saari, jonka pitkä valtuustoura
alkoi vuonna 1965.
Jos me ajattelemme seinäjokisia naisia yhteiskunnallisina
vaikuttajina, ensimmäiseksi tulee mieleen Östermyran patruunan
puoliso, Matilda Wasastierna, o.s. Donner 1800-luvun jälkipuoliskolta.
Suuren kartanon arvovieraiden emäntänä hänen asemansa oli kyllä
keskeinen, mutta toisaalta hänen etäisyytensä paikalliseen rahvaaseen
oli varsin suuri. Kerrotaan kuitenkin, että patronessa oli
hyväsydäminen ja auttoi etenkin suurina nälkävuosina kartanon ohi
kulkevia kerjäläislaumoja.
Ensimmäinen merkittävä nainen Seinäjoella, jos niin voidaan sanoa,
tuli kaupan alalta. Hän oli lukkari Anselm Mäki-Peskan leski Maria.
Kuntakokouksen luvin hän perusti kauppapuodin Aution torppaan Uppalaan
vuonna 1872, mutta muutti sen myöhemmin Jouppilaan Hakolan talon
alakertaan. Vaihdannaistuva Seinäjoki, joka sittemmin kehittyi
merkittäväksi asemakyläksi, tarjosi hänelle niin kuin monelle
muullekin paikalliselle yrittäjälle avartuvat markkinat. Maria
Mäki-Peska ei suinkaan ollut ensimmäinen kauppias Seinäjoella, mutta
hän oli taitava liiketoimissa ja pärjäsi erinomaisesti miespuolisten
kilpailijoittensa kanssa. Hänen jalanjälkiään seurasivat sittemmin
elinkeinovapauden turvin monet muut naiset paikkakunnalla 1800-luvun
jälkipuolelta alkaen. Useimmissa tapauksissa nämä naiset olivat
itsenäisiä yrittäjiä, joilla oli itsenäinen talous, ja jotka
vaikuttivat sitä kautta yhteiskunnassa.
Viime vuosisadan alkupuolen merkittävistä kauppiaista Seinäjoella
mainittakoon kirjakauppias Lempi Hautanen, joka aloitti 40 vuotta
kestäneen liiketoimintansa vuonna 1917, vaatekauppias Sofia
Leino-Korpikoski aloitti vuonna 1924, sekatavarakauppias Lempi Viitanen
noin vuonna 1920, Lempi Hautakangas jo ennen sotia jne. Sotien jälkeen
tulivat myös karjalaiset naiset Seinäjoen yrityselämään, Hilja
Kaarla ja Aino Koukkari heidän joukossaan. On sanottu, että he toivat
tullessaan karjalaista puhtia Seinäjoen yrittäjäelämään, jota
täällä kylläkin oli riittävästi jo muutenkin. Mainittakoon vain
asustekauppias Maija Aukia liikemiespoikiensa "kantaäitinä".
Kauppiaiden joukkoon on tässä kaiketi luettava myös apteekkari Hellin
Hokkanen, Etelä-Pohjanmaan naisklubin puheenjohtaja ja Seinäjoen
talouskoulun perustaja. Liikenaisten yhteistyöelimeksi perustettiin
vuonna 1947 Seinäjoen Yrittäjänaiset ry. Sirkka Kaminen lienee sen
monista puheenjohtajista tunnetuin. Ritva Haukkala on toiminut
Yrittäjänaisten valtakunnallisen keskusliiton puheenjohtajanakin.
Useat kansakoulunopettajat ovat suorittaneet Seinäjoella pitkän ja
vaativan rupeaman lasten kasvattajina ja vaikuttaneet sitä kautta.
Monet heistä ovat osallistuneet tavalla tai toisella myös
yhteiskunnalliseen toimintaan. Opettaja Betty Kivekäs palveli
Seinäjokea 36 vuoden ajan Marttilan koulun opettajana ja pani sinä
aikana alulle mm. keittolatoiminnan koulussaan. Opettaja Tilda Ulappa (Uppa)
toimi vuodesta 1907 alkaen opettajana ensin Marttilan, sittemmin Aseman
kansakoulussa. Naisasiat, kotiseututyö ja kunnallisasiat olivat hänen
ominta alaansa. Seinäjoen kauppalanvaltuustoon hän kuului vuosina
1931-33. Välttämättä on muistettava myös Hanna Astalon nimi: 36
vuoden ajan hän kasvatti Törnävän lapsia. Hän oli myös Seinäjoen
diakoniayhdistyksen perustajia ja sen pitkäaikainen puheenjohtaja.
Muutenkin hän oli mukana seurakunnan ja kunnan tehtävissä.
Maalaiskunnan valtuustoon hän kuului vuosina 1946-52. Opettaja Katri
Koivusalo jatkoi sittemmin hänen työtään diakoniayhdistyksen
puheenjohtajana.
Eine Pohjonen
Oppikoulun opettajien työ on jäänyt varsin usein koulun seinien
sisäpuolelle niin, että varsinkin naisista vain harvat ovat
uskaltautuneet yhteiskunnalliseen toimintaan. Eine Pohjonen kuului
Seinäjoen kaupunginvaltuustoon vuodesta 1960 alkaen, Rauha Maijala
vuodesta 1970 alkaen yli 30 vuoden ajan. Aune Haaramo vaikutti
valtuustossa vuosina 1951-56 ja Anna-Liisa Reinola vuosina 1948-50.
Anna-Leena Toivonen ei koskaan kuulunut valtuustoon, mutta hän
osallistui kylläkin muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan.
Anna-Leena Toivonen
Toivonen syntyi Peräseinäjoella vuonna 1922 ja kuoli reumaan
Seinäjoella vuonna 1969 vain 47-vuotiaana. Elämäntyönsä hän
suoritti Seinäjoen Lyseon pidettynä historian lehtorina. Vuonna 1963
hän väitteli filosofian tohtoriksi Helsingin Yliopistossa
Etelä-Pohjanmaan Amerikan siirtolaisuudesta, josta aiheesta hänen
väitöskirjansa on edelleenkin merkkiteos. Opetus- ja tutkimustyönsä
ohessa hän osallistui aktiivisesti Seinäjoen kunnalliselämään.
Keskeisellä tavalla hän oli mukana myös Etelä-Pohjanmaan
Korkeakouluyhdistyksen työskentelyssä.
Ehkä hieman yllättäenkin maanpuolustustyö oli Seinäjoen naisten keskeisiä yhteiskunnallisen vaikuttamisen muotoja. Se oli sitä itsenäisyytemme alusta alkaen ja tietenkin myös sotiemme aikana. Vuoden 1918 kansalaissodan aikana mm. eräät lapualaiset vaikuttajanaiset pyrkivät mukaan aseelliseen taisteluun, mutta Mannerheim eväsi heidän aikeensa: aseellinen maanpuolustus kuuluu vain miehille. Naisten osalle jäi tällöin suojeluskuntatyö aatteellisella pohjalla Lotta Svärd -järjestön puitteissa. Seinäjoen Lotta Svärd -yhdistys perustettiin vuonna 1920. Kotirintamalla lotat toimivat sota-aikana lähinnä huoltotöissä, rintamalla huolto- esikunta- ja ilmavalvonnassa. Proviisori Elma Kariluoto toimi Seinäjoen yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana, maisteri Elli Korkonen ensimmäisenä sihteerinä. Ompeluseuratyö oli sen ensimmäisiä toimintamuotoja. Seinäjoki oli myös hyvin edustettuna Lotta-Svärd -järjestön piirijohtokunnassa. Eeva Laurila, Lyyli ja Elli Korkonen, Anni Hertzen, Hilja Leskelä ja Aili Ruotsala toimivat kukin vuorollaan piirin sihteereinä, Anni Hertzen sen puheenjohtajanakin parisen vuotta. Usein nämä naiset noteerattiin vain miestensä kautta, Anni Hertzen esimerkiksi vain eläinlääkärin rouvana, vaikka hän oli sairaanhoitajakin. Sotien päätyttyä Suojeluskunnat ja Lotta Svärd -yhdistykset lakkautettiin rauhansopimuksen nojalla "fasistisina" järjestöinä. Lotta-työn jatkajaksi Seinäjoella perustettiin vuonna 1945 Seinäjoen Naislaulajat. Sen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi konsulentti Onerva Pättiniemi.
Lopuksi todettakoon, että kulttuuritoimi on ollut johtavassa asemassa työskentelevien naisten ominta aluetta Seinäjoella. Ajateltakoon vain Riia Hakolaa kaupunginarkkitehtinä - hän oli valtuustossakin, museotoimintaa, kirjastoa, kaupungin kulttuuritointa, jne. Sivistyneistömme naisistuessa yhä useampi nainen nousee johtavaan asemaan Seinäjoella.
Pekka Kakkuri
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Seinäjoen Joulu -lehdessä
2005, s. 16-17.
URN:NBN:fi-fe20071571