HÖRI-VIITASAAREN TALON HISTORIAA
Hörin silta oli Kurejoella tärkeä kulkuväylä Suomen Sodan
aikana. Kun pieni koulupoika Jaakko Viitasaari kertoi kouluaineessaan
koulumatkastaan, kirjoitti hän ainekirjoituksensa loppuun: "Koulutiellä
kuuluu olevan paljon nähtävyyksiä."
Asiassa oli vain huvittavaa se, että Jaakon koulumatka oli kovin
lyhyt. Matkaa kotipihasta pikkutietä maantien poikki kansakoululle ei
ollut matkaa kuin vajaa puoli kilometriä. Nähtävyyksiä oli tasan
yksi eli tienristillä oleva Latvalan riihi. Historiaa tienpätkällä
kyllä oli enemmän. Tämä tienosa Hörin vanhalta sillalta Kurejoen
Ylikylän kouluun on kappale vanhaa tietä, joka oli joskus ollut
Alajärven ainoa yhteys Kuortaneelle ja sieltä Alavuden kautta etelän
suuntaan.
Hörin talosta
Kurejoen varteen perustettiin n.1560-luvulla Sihtala, Höri, Sorvari ja
Turpeinen sekä Sissala ja Juut-Laukkonen. Aikaisemmin oli perustettu
Höök. Höri-nimikin lienee väännös Höökistä, koska vuodelta 1706
on tieto, että Erkki Höri ja Erkki Höök ovat sama henkilö.
1500-luvun loppupuolella on Höriä asustanut Tapani Haapalainen, jonka
johdosta taloa on nimitetty myös Haapalaiseksi. Isojaossa Höri noin
vuonna 1780 jakaantui neljäksi taloksi, jolloin isänniksi tulivat
Matti Juhonpoika, Aapraham Juhanpoika, Matti Jaakonpoika ja Erkki
Erkinpoika.
Mainittakoon, että alajärvisten verot maksettiin vuoteen 1674 saakka
Jacob de la Gardien leskelle Ebba Brahelle.
Höri rek. 8:5
Keskitymme taloon Höri rek. n:o 8:5, joka tuli Matti Juhonpoika Hörin
omistukseen, ollen siis myöhemmin Höri, Viitasaari.
Matti Juhonpoika 01.03 1736 - 02.09.1822 hallitsi taloa vv. 1763 -1796.
Vaimo oli Liisa Matintytär Lill-Pynttäristä 14.02.1739 - 06.04 1796.
David Matinpoika 22.6 1771 - 19.3.1847 oli seuraava isäntä vv. 1796-
1831. Vaimo oli Maria Antintytär Hoiskosta 23.12.1773 - 28.12.1837.
Anders Daavidinpoika 04.11.1802 - 03.02.1877 jatkoi talonpitoa
vv.1831-1862. Emäntänä oli Maija Erkintytär Höri 18.01.1814 - 28.04.1845.
Antti Antinpoika 30.09.1839 - 03.10.1913 seurasi isäntänä vv. 1862-1910.
Vaimo oli Johanna Erkintytär Viitasaari 16.10.1848 - 13.12.1909, jotka
kuolivat lapsettomina.
Erkki Erkinpoika Viitasaari (Höri) 17.12.1874 - 08.05.1928, tuli
enonsa luo jo enon eläessä ja oli isäntänä 1910 -1928. Hänen
vaimonsa Hilda Maria Hautanen 17.07.1886 - 20.02. 1954, piti emännyyttä
1928-1954. Pariskunnalla oli poikia Lauri, Erkki, Antti, ja Jaakko sekä tyttäriä
Aune, Laimi, Hilda, Katri eli Kaisa, Helvi, Aino ja Anna-Liisa.
Jaakko Erkinpoika Viitasaari 26.05.1921 - 16.11.1987 oli isäntänä
vv. 1954 -1987 . Jaakon vaimo on Kerttu Marjatta os. Sivula s. 22.02.1927. Vuodesta 1987 on isäntänä Antti Jaakonpoika Viitasaari s.
03.02.1959 ja emäntänä Anita Sisko os. Kynnäs s. 08.10.1960.
Hörin sijainti
Höri siltoineen oli tärkeä risteyspaikka, koko Järviseutu
huomioiden, jo 1500 luvulta. 1700-luvun alkuun mennessä Höri oli
kievarina ja talon kautta kulkivat alueen monet ratsutiet. Höristä
päästiin Pynttäriin Alajärvelle. Lehtimäen Hintsaan ja Lappajärven
Finnilään oli myös tieura. Menkijärven Oravan kautta kulki ratsutie
Kuortaneen Salmelle, jossa se yhtyi jo keskiajalta tunnettuun
Oriveden-Uudenkaarlepyyn tiehen, joka oli myös alavuslaisten kirkkotie
Kyrön kirkkoon.
Kurejoen varrella sijaitsevana Höriä sivusi myös
vesikuljetusreitti. Tervakuljetukset Alajärveltä ja sen vesialueilta
tapahtuivat Kurejoen ja Lappajärven kautta Pietarsaaren alueelle. Tosin
Kauhajärven kautta päästiin Lapuanjoen vesistöön ja myös Uuteenkaarlepyyhyn,
jossa tervan menekki oli myös suuri. Keski-Suomen
suuntaan ei ollut yhteyksiä, koska valtiovalta jarrutti tieolojen
kehitystä siihen suuntaan venäläisvallan pelosta.
Postiteitä
Vasta aivan 1700-luvun lopussa aloitti valtiovalta tieolojen edelleen
kehittämisen. Vaasa-Kuopio tielinja kartoitettiin v. 1776. Ensin
kunnostettiin tieosuus Alavus- Salmi-Lapua, jolloin saatiin ns. postitie
Alavudelta Lapuan kautta Uuteenkaarlepyyhyn. Tie ojitettiin ja
paranneltiin kiesi- eli kärrytieksi. Kuortaneen Salmelta haaroittui
postitie Oravan kautta Höriin. Hörin suunnalta jatkettiin uudistusta
edelleen, jolloin Hoiskon ja Saukon kautta saatiin avattua tie
lääninrajalle Lintulahdelle eli Kyyjärvelle ja siitä edelleen
Kuopioon. Poikittainen tie Vaasa Kuopio oli näin ollen käytössä
kärrytien arvoisena, juuri ennen uuden vuosisadan vaihdetta, eli v.
1796.
Yhteydet Lappajärvelle ja Soiniin Kunnostettiin vasta 1830-1840
luvulla, jolloin valmistui Karvapussin eli Karvalan kautta maantieksi
kutsuttava tie. Alajärven-Lapuan välille tuli suora tie vasta
1860-luvun nälkävuosien aikaan, jolloin rakennettiin
nälkäpakolaisten työnä ns. tokerotie tälle välille.
Vuonna 1840 suoritettiin Hörin kievarissa alkukatselmus Hörin-Lehtimäen tien rakentamiseksi. Ja loppukatselmus siitä suoritettiin
1847, jolloin Hörissä olivat koolla nimismies Valen ja lautamiehet
Tuomas Murtomäki ja Matti Höri sekä seksmanni Simo Sikkilä
katsastusta varten. Vimpeliin ei tuolloin arvioitu vielä tietä
tarvittavan, koska alajärveläisten arvion mukaan kenelläkään ei
ollut sinne asiaa. Vasta vuonna 1856 sai Vimpelikin tien Hoiskosta.
Suomen sota
Vuoden 1808 sodissa tuli Vaasan-Kuopion postitie muodostamaan
sodankäynnin kannalta tärkeän yhdystien. Kansa oli antanutkin sille
sotatien nimen.
Hörin silta muodosti tärkeän ylityspaikan kun suomalaiset joukot
perääntyivät Hoiskossa olevista asemistaan, venäläisten Karstulassa
saaman voiton jälkeen. Suomalaisten perääntymistie kulki Hörin
sillan kautta Lappakankaan suuntaan niiden pyrkiessä yhtymään
Kuortaneella olevaan omaan armeijaan. Perääntyvät suomalasjoukot
tuhosivat Hörin sillan estääkseen ja haitatakseen venäläisten
takaa-ajoa. Kun jäljessä seuraavat venäläisjoukot saapuivat Kurejoen
rantaan oli silta saatava kuntoon tykistön kuljettavaksi. Tarinan
mukaan venäläiset purkivat Hörin luttirakennuksen ja tekivät sen
pitkistä hirsistä uuden kannen tuhotulle sillalle. Toisen version
mukaan, joka paikkakunnalla myös elää, ei luttirakennusta purettukaan
kuin osittain, koska vihollisjoukko totesi purettujen siltalankkujen
makaavan alavirran kivikossa, josta ne saatiin uudelleen käyttöön.
Kahakointia
Menkijärven kylässä ja Räneen mutkassa muodostui takaa-ajettavien
suomalaisten ja venäläisten kesken kahakat, kun suomalaisten
puolustusasemat joutuivat vihollisen hyökkäyksen kohteeksi. Tästä on
peräisin tarina, jonka mukaan "Hörin seppä siellä venäläisiä
huiteli".
Kun olot taas tasaantuivat rakennettiin Hörin nyk. Viitasaaren
luttirakennus uudelleen. Samoin silta. Myöhemmin viime vuosisadan
puolivälin paikkeilla rakennettiin Kurejoen yli menevä silta toiseen
paikkaan Sillanpään kohdalle. Hörin silta palveli vielä pari
vuosikymmentä sitten paikallisten talojen viljelystienä. Nykyisin
sillasta on jäljellä vain rannoilla olevat silta-arkut.
Mainittu luttirakennus on edelleen pystyssä ja talon käytössä.
Suomen sodan jälkeen uusittuun luttirakennukseen on kirjattu vuosiluku
1815.
1800- luvun alkupuolella siirtyi kievarinpito Höristä Sikkilään ja
Sorvariin. Kuten aikoinaan Hörikin, oli Sikkilä Järviseudun vilkkain
kievari.
Sekalaista Höristä
Matti Erkinpoika Höök myöh. Höri oli lukkarina isonvihan
aikoihin. Erkki Höri oli lukkari ja kirkkoväärtti 1803 ja Matti Höri
seksmanni 1800-luvun alussa. Hän oli myös yleisen pitäjänkokouksen
valtuutettu.
1845 oli Hörissä naapureineen 5 jalkamyllyä. Hörissä oli 2
tervahautaa. Tuulimylly oli Hörissä vielä sotavuosiin saakka. 1901
omistivat Matti Höri ja Erkki Lillstrang Sorvarin jauhomyllyn.
1861-1870 piti Hörin talossa kauppaa Carl August Bäck. Antti Höri oli Kurejoen Meijeriyhtiön omistajia v. 1886.
1923 oli Joeli Höri kassanhoitaja Osuuskassassa, jonka konttori oli
Joelin kamarissa. 1858 saneli Taavetti Höri rovasti Jaakko Felmannille pitkän runon,
jonka oli sepittänyt Juho Jaatinen 1785. Runo kuvaa Soinin eroa Alajärvestä.
1847 muutamat Kurejoen miehet eivät tulleet kirkkoon, vaan jäivät
kirkkomäelle, vaikka oli rovastintarkastus menneillään. Vetivät 48
kopeekkaa sakkoa. Mukana oli myös muuan Höri- niminen henkilö.
Järviseudun Historiasta koottua tietoa.
Koonnut INTO jÄRVINEN, 1995
URN:NBN:fi-fe20071469
|