HEVOSNÄLÄN HEINÄLATO JA MUITA JUTTUJA
Peräseinäjoki-nimi oli tullut papinkirjoihin 1700-luvun
alkupuolella, jolloin asutus voimistui myös näillä Ilmajoen
suurpitäjän nevamailla. Tosin Ilmajoen kirkolta katsottuna seutu ei
ollut yhtään sen peremmällä kuin muutkaan silloiset kylätaajamat,
kuten Jalasjärvi, Kurikka, Alavus, Seinäjoki ja Kauhajoki. Perä
ilmoitti sijainnin samalla tavoin kuin loppi, larva, rinta ja keski. Yli
ja ala osoittivat useimmiten joen virtaussuuntaa, eikä noihin sanoihin
siihen aikaan liittynyt mitään erityistä arvoasteikkoa.
Suomen ruotsinkielisille Peräseinäjoki-nimi tuli tutuksi vuonna 1858,
- ainakin niille, jotka lukivat Helsingfors Tidningaria. Sen levikki oli
tuohon aikaan yli 2000 vuosikertaa, ja eteläisen rannikkoseudun
lisäksi sitä tilattiin niin Vaasan, Kokkolan kuin Seinäjoenkin
postikonttorien alueille.
Lehden julkaisemisen oli aloittanut 1829 helsinkiläinen liikemies
Gustaf Otto Wasenius. Julkaisulupaa anoessaan hän oli ilmoittanut
aihepiiriksi taloudelliset, hallinnolliset ja tilastolliset uutiset,
kulttuurin sekä yksityiset ilmoitukset. Nuori maisteri Zacharias
Topelius pääsi lehden päätoimittajaksi 1841 ja suorastaan uhkui
intoa. Hän sanoi olevansa nyt nykyajan mahtavimpia miehiä: " -
vain sana minun suustani, niin se leviää kaikkeen maailmaan ja
jälkimaailmankin keskuuteen."
Peräseinäjoki pakinoissa
Lehdessä julkaistiin 10.7.1858 "Bref från Hufvudstaden"
(Kirjeitä Pääkaupungista), joita ilmestyi sitten harvakseltaan vuoden
loppuun asti. Kirjoittaja käytti nimimerkkiä Brunnsgäst
(Kylpylävieras). Hän oli kihlakunnantuomari ja omisti "Pakkanen-nimisen
verotilan Puurosuon kylässä viljavalla Peräseinäjoella."
Kirjeet osoitettiin Kunnioitetulle Veljelle sekä kaikille ystäville
Peräseinäjoella. Lääkäri oli määrännyt hänet
"vesijuopoksi", niin kuin terveyskylpylän vieraita sanottiin,
ja lisähoidoksi merikylpyjä. Kirjeistä tulee esille monia hänen
ystäviään, entisiä ja uusia, joista mainittakoon naapurinsa, sahan
kirjanpitäjä Fullenborn, Kuivaskallion Matti ja Laiskalan Jaakko sekä
Kullervo Storm, joka oli oleskellut Peräseinäjoella oppimassa
suomenkieltä.
Elokuussa Brunnsgäst kertoo saaneensa kauan odottamansa vastauskirjeen
Peräseinäjoelta. Siinä mm. naisväki kyselee Helsingin uusimmasta
muodista ja nyt hän, poikamies, ihmettelee, mitä Veljen vaimo tekee
krinoliinilla? " - Krinoliini Peräseinäjoella, sitä en olisi
ikinä odottanut näkeväni !" Kyseessä oli uusin muotivaate,
vannehame, joka oli Napoleon III:n hallituskaudella Ranskassa tullut
käyttöön alushameena. Lämpimän flanellihameen lisäksi siihen
kuului lukuisia pitsihameita, kaikki päällekkäin, ja niiden päällä
kaunis leninki, niin kuin vanhoista maalauksista voi todeta. Muoti
levisi laajalle saaden lopulta naurettavia piirteitä liioittelun takia.
Krinolin-aiheesta kiinnostui sitten Olle K, joka kirjoitti
Turhannotkosta Brunnsgästille ajatuksiaan. Vuoden lopulla Helsingfors
Tidningarissa mainosti Wasenius & Komp. kirjaa "Krinolinboken",
joka oli kunnioittaen omistettu Peräseinäjoen naisille. Hinta oli 20
kopeekkaa.
Eräs hauskimmista kirjeistä on marraskuulta, jossa hän mm. pohtii,
mitä voisi sanoa äsken alkaneesta kirjallisesta elämästä
Peräseinäjoella? Suomenkielinen sanomalehti "Hämäläinen"
oli alkanut ilmestyä Hämeenlinnassa syyskuussa 1858. Ja nyt hänen
kirjeenvaihto-veljensä kertoo, että "Peräseinäjoetar"
tulee aloittamaan marraskuussa. Siihen on saatu kaksitoista toimittajaa,
herroja ja talonpoikia! Mutta Brunnsgäst arvelee toimituksen tehtävän
olevan yhtä pulmallinen kuin ruuhen tarttuminen Seinäjärven
rantaliejuun niin, että sitä on vaikea saada siitä liikkeelle. Lehden
näytenumerossa oli kirjoituksia sekä suomeksi että ruotsiksi, jopa
saksaksi, ja mm. mielenkiintoinen "Om Hevosnälkä höladas ålder;
ett bidrag till Finlands historia under förra århundradet"
(Hevosnälän heinäladon iästä, lisäys Suomen historiaan
edellisellä vuosisadalla.)
Suomenkielen asema ruotsinkielen rinnalla oli 1800-luvulla monien
kiistojen aiheena, myös sanomalehtien sivuilla. Zacharias Topelius piti
Helsingfors Tidningarissa maltillista linjaa, mutta Brunnsgästin
muutamat humoristiset lausahdukset saivat aikaan pitkän kirjeen
Suometar-lehdessä lokakuussa 1858. Siinä Sakari Teppo kirjoitti
"Peräseinäjoen sedälle, joka Helsingistä lähti." Hän
kiitti setää monesta ilon hetkestä, jotka he olivat Peräseinäjoella
viettäneet: " - Storm ja minä melkein Teidän varoillanne elimme
pari kuukautta tykönänne, vaikka emme sattuneet olemaan niitä perunan
istuttajia -".
Kirje koskettelee suomenkielen nykyisyyttä ja tulevaisuutta sekä
sukunimien suomentamista. Hän kehoittaa setää paluumatkallaan
käymään Jyväskylässä katsomassa uutta suomenkielistä koulua,
niin: " - paljon tulevaisuuden toivoa syntyy vanhassa rehellisessä
rinnassanne." Jyväskylässä oli tosiaan aloittanut ensimmäinen
suomenkielinen oppikoulu samana vuonna.
Nimimerkkien takana
Päätoimittaja Topelius oli tuonut tullessaan Helsingfors Tidningariin
uutuuden, ajankohtaispakinat, joiden esikuva oli peräisin
englantilaisesta lehdistöstä. Ne olivat kirjeen muotoon laadittuja
selostuksia kuvitellulle henkilölle. Topeliuksen kirjeiden saaja
vuosina 1843-1853 oli luutnantti Leopold Gruusiassa, loppuvuosina
tämän serkku. Kirjeissä käsiteltiin uutisia ja asioita, jotka kaikki
jo tiesivät, mutta Topelius kertoi niistä kommentoiden ja lukijoita
kiinnostavasti.
Samaan tapaan kirjoitti myös Brunnsgäst, Carl Wilhelm Törnegren, joka
toimi Helsingin yliopiston kirjastonhoitajana tuohon aikaan ja kirjoitti
paljon muutakin, oli runoissaan etevä tyylitaituri ja kaiken lisäksi
erinomainen luennoitsija. Runollisuus tulee hyvin esille myös Helsingin
kirjeissä, varsinkin luonnonkuvauksissa. Hänen aiheinaan ovat
kaupungin kehitys, Suomen teollistaminen, maanviljelys, köyhien asema,
eri ammattikuntien tulevaisuus ja Helsingin yliopistoa koskevat asiat.
Henkilöt ovat mielikuvituksen luomia, mutta mahdollisesti ne ovat
saaneet piirteitä kirjoittajan tuttavista.
Carl Wilhelm oli syntynyt 1817 Turussa aviottomana, mutta isän
sukulainen Eva Agatha Helsingberg ja miehensä Johan Agapetus Törngren,
joka oli lääkäri ja arkkiatri, ottivat pojan kasvatikseen huolehtien
hänen koulutuksestaan. Perhe omisti Laukon kartanon Vesilahdella, ja
siellä pojan kotiopettajana toimi Elias Lönnrot, joka oli silloin
ylioppilas ja opiskelija. Carl Wilhelmiä seitsemän vuotta nuorempi oli
perheen oma poika Adolf, josta tuli aikuisena varatuomari ja
teollisuusmies. Hänellä oli mm. Seinäjoen Östermyran omistajan
Gustaf August Wasastjernan kanssa yhteisiä liiketoimia. On mahdollista,
että tämä tuttavuus toi myös Brunnsgästille tutuksi
Peräseinäjoen, jossa Wasastjerna omisti isoja maanviljelystiloja
vuodesta 1853 lähtien.
Suomettaressa kirjoittanut Sakari Teppo oli tietenkin Yrjö Sakari
Yrjö-Koskinen (ent. Forsman), joka kaikella tarmollaan oli edistänyt
suomenkielisen oppikoulun perustamista Jyväskylään. Hänen setänsä
Oskar Wilhelm Forsman oli Peräseinäjoen kappalaisena vuosina 1847-51.
Yrjö-Koskinen oli aikakautensa innokkaimpia fennomaaneja, joiden
tavoitteena oli suomenkielen kohottaminen tärkeimmäksi kieleksi. Se
sai Topeliuksen jo vuonna 1848 lausumaan ennustuksen: "- me
ruotsiksi kirjoittajat olemme Suomessa häviötä kohti kulkeva
sukukunta."
Heinälato vielä kerran
Suomen Turussakin ilmestyi sanomalehtiä 1800-luvulla sekä suomeksi
että ruotsiksi. Åbo Underrättelser oli Turun palon jälkeen
aloittanut uuden taipaleensa keväällä 1829. Sen heinäkuun 1865
lehdessä kirjoitti nimimerkki Kr. havaintoja matkaltaan Vaasasta
Jyväskylään maanviljelyskokoukseen. Peräseinäjoelle ehdittyään
hän olisi halunnut nähdä Hevosnälän heinäladon, mutta hänelle oli
sanottu, että Törnegrenin kertomus "kuuluu mielikuvituksen
maailmaan", eikä Peräseinäjoetar-lehdestäkään ollut mitään
tietoa, "koska se oli kuvittelua." Kr. oli vaasalainen
lakimies Johan Kristian Svanljung, innokas kirjoittaja, joka avusti
useita sanomalehtiä. Hän harrasti myös suomalaisuuden ja suomenkielen
edistämistä.
Mutta Törnegrenin mielikuvituksen maailmassa rakentama heinälato voisi
tavallaan olla se vanha savupirtti, jota J.R. Aspelin kävi katsomassa
1868 Peräseinäjoen Kihniän maalla, Strömmin luhdalla. Ainakin
kiinnostuksen herättäjänä on Brunnsgäst kirjeineen toiminut
aikoinaan oivallisesti Peräseinäjoen puolesta.
Marjatta Hieta
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Peräseinäjoen Joulu
-lehdessä 2005, s. 29-30.
Lähteet:
Heikinheimo, I. Suomen elämäkerrasto. Porvoo 1955.
Helsingfors Tidningar 1858.
Kangasniemi, T. Peräseinäjoen kirja. Seinäjoki 1972.
Suomen lehdistön historia. Kuopio 1988.
URN:NBN:fi-fe20071272
|