FORSTMESTARI STEN ROSELLIN TOIMINTA JALASJÄRVELLÄ

Suomeen perustettiin 14.1.1851 metsiä valvova virasto, jonka nimeksi tuli Maanmittauksen ja metsänhoidon ylihallitus. Se antoi 9.9.1851 metsäasetuksen, joka oli pelkästään hallinnollinen, eivätkä valtiopäivät päässeet osallistumaan mitenkään sen säätämiseen. Tätä metsäasetusta ja sen artikloja esittelee päivälehti Suometar 18.11.1851 seuraavasti:
 
"Asetuksessa Metsistä Suomen Suuriruhtinaanmaassa, ann. 9 p. Syysk., löytyy seuraavaa 11 pääosaa, nimittäin Artiklat:
 
1. Kruunun alle suoraan kuuluvista metsämaista ja hoitometsistä.
2. Kruunun metsämaista, jotka vissiä vuosimaksua vastaan yksinäisten käsiin jätetään.
3. Kruununtilain sekä kuninkaan kartanoin ja puustellein metsistä
4. Yksinäisten tilahaltioiden metsistä
5. Kaskenpoltosta ja kytömaista
6. Metsävalkeasta
7. Luvattomasta metsän viljelyksestä.
8. Sahamyllyin asettamisesta ja käyttämisestä.
9. Sakoista
10. Vaariinotosta metsäin yli
11. Erinäisiä määräyksiä

- Tämän Asetuksen mukaan tulee itsekulleki Kuveernöörille läänissänsä yleinen vaari metsistä ja niiden hoidosta kaikenlaisilla kruununmailla kuin myös metsänhoidosta yleensä ja kaikista tähän koskevista asian haaroista; Kuvernöörein tulee hankkia itsellensä kaikenlaisia tarpeellisia tietoja kruununtilain metsistä, ja erittäinki katsoa, että tämä asetus täydellisesti seurataan ja että asianomaiset Metsäpäälliköt sekä Metsä- ja Kruununpalveliat, mitä heihin tämän suhteen tulee, rehellisesti täyttävät velvollisuutensa. Kuvernöörejä likinnä tulee Metsäpäälliköiden läänissä ja Kruununvoutein kihlakunnissansa pitää tarkka vaari Kruunun metsistä ja metsänhoidosta yleensä. Samaten on se muiden Metsä- ja Kruununpalvelioiden velvollisuus tämän suhteen valvoa kaikella ahkeruudella kruunun oikeutta ja parasta."

Kruunun metsämaiden hoitoa varten muodostettiin 7.5.1859 metsäinhoito-virkakunta ja tämä korvasi vähitellen entisen järjestelmän. Samalla määriteltiin tarkemmin, mitä kruununmetsällä tarkoitettiin. Sen mukaan kruunun "puuhistoiksi" sopivat yhdessä jaksossa olevat metsämaat, jotka jaettiin tarkastuspiireihin, nämä taas hoitokuntiin ja ne vartiokuntiin. Jokaiseen tarkastuspiiriin asetettiin yksi ylimetsänhoitaja ja tämä sai vuosipalkkaa 600 ruplaa, ruokarahaa 200 ruplaa ja matkarahoiksi piirin suuruuden mukaan 200-300 ruplaa. Hoitokuntiin tuli yksi metsänhoitaja, jonka vuosipalkaksi 400 ruplaa, ruokarahaa 100 ruplaa ja matkarahoiksi 200 ruplaa. Kussakin vartiokunnassa toimi yksi vartiomies, joka sai torpan lisäksi palkkana 2-5 tynnyriä jyviä ja 5-25 ruplaa rahaa. Ylimetsänhoitajalle ja metsänhoitajalle aluskunnissaan kuului virkatalo.

Aluksi ei Suomessa ollut varsinaista metsäalan koulutusta, joten vuonna 1851 tehtäviin otettiin lähinnä metsää tuntevia henkilöitä, jotka etupäässä olivat maanmittaajia. Melko nopeasti alettiin järjestää metsäalan tutkintoja, joita järjesti Maanmittaus- ja metsäylihallitus. Tämä tutkinto ei jäänyt pelkäksi muodollisuudeksi, koska sen johtajalla Glaés Wilhelm Gyldenillä oli laajapohjainen kokemus metsätaloudesta ja häntä voidaan pitää yhtenä metsätaloutemme kehittäjänäkin. Alkuvaiheessa Suomessa oli 102 metsänhoitajaa, joista kolmannes oli saanut oppinsa ulkomailla, etenkin Ruotsissa, mutta useat heistä suorittivat edellämainitun suomalaisen metsäalan tutkinnon, näin myös Sten Rosell. Ensimmäinen metsäkoulu perustettiin Suomeen vasta 1862, se oli Evon metsäopisto.

Sten Rosellista tulee suomalainen

Sten Rosell oli syntynyt 29.9.1836 Bådassa Keski-Ruotsissa. Hänen vanhempansa olivat komissionimaanmittaaja Adolf Ludvig Rosell ja Fredrika Charlotta Hoffstedt. Sten opiskeli ensin Mariestadin oppilaitoksessa ja sen käytyään siirtyi Tukholmaan metsäopistoon, josta valmistui 29.5.1857. Suomeen Sten Rosell muutti 1858 tullen metsäylihallituksen palvelukseen ja toimien metsänjakajana 1858-60. Hänen ammattinimikkeensä tällöin oli metsäkonduktööri. Hän oli mm. jakamassa varatuomari Adolf Törngrenin omistaman Nuutajärven kartanon metsiä Urjalassa. Suomen kansalaisuuden hän sai 10.7.1860 ja tämän jälkeen suoritti 30.11.1860 edellämainitun metsäalan tutkinnon.

Jalasjärvelle Sten Rosell tulee 25.5.1861 Urjalasta, nyt virkaatekeväksi metsänhoitajaksi Jalasjärven hoitopiiriin, ja asettuu asumaan Kannon talon maalle. Iältään hän on vasta 25-vuotias. Hänet vihitään 24.6.1861 Somerniemellä Kopilan kartanossa Adolfina Leontina Ståhlen kanssa, joka oli syntynyt 26.3.1843 Helsingissä. Adolfinan isä oli kauppias Johan Adolf Ståhle, syntynyt Norrköpingissä 9.6.1806 ja äiti Karoliina Vilhelmiina Elvius, syntynyt 18.10.1805 Tukholmassa, jossa heidät vihittiin 17.4.1832. Suomeen he muuttivat huhtikuussa 1835 tullen Helsinkiin, ensin A. W. Astenille kirjanpitäjäksi. He saivat Suomen kansalaisuuden 28.6.1836 ja Ståhle aloitti kauppiaana 10.4.1837, lähinnä viini- ja siirtomaatavarakauppiaana. Hänellä oli myöhemmin useampia kauppaliikkeitä Helsingissä. Kauppiaana hän näyttää menestyneen hyvin, koska jo 1842 ostaa Somerniemeltä Pispan rusthollin sekä Kopilan kartanon ja siirtyy sinne asumaan. Kauppias Ståhle oli perehtynyt myös lääkintään ja luonnonhoitoihin, ja tällaisia "itseoppineita" siihen aikaan todella tarvittiin, koska 1850-luvulla ei paljon lääkäreitä ollut, esimerkiksi Someron tienoilla lähin lääkäri oli Hämeenlinnassa. Olipa häntä haettu kesällä 1856 Forssan puuvillatehtaallekin, kun siellä oli rakennustyömaalla vahingoittunut työmies J. V. Lemberg. Tästä kirjoitti apulaisjohtaja Zuhr johtaja Wahrenille:
"... Suokoon Jumala, että paranisi, mutta arveluttavalta näyttää. Olen lähettänyt hakemaan Ståhlen ja pyytänyt häntä tänne.."

Sten Rosell vastaanotti edellisen metsänhoitajan W. Odevahnin kirjeenvaihdon, kirjanpidon sekä muut paperit. Niiden joukossa oli 20 hoitoppirin karttaa, joista näemme kruununmetsäalueen olleen laajan, mm. Jalasjärveltä oli kartat Madesnevan- ja Saarijärvenmaasta sekä Nummikankaasta, lisäksi alueita Peräseinäjoelta, Alavudelta, Kuortaneelta, Virroilta, Ilmajoelta ja jopa Yttermarkista, Taklaxista, Rangsbystä sekä Petolahdelta asti. Sten Rosellin metsänhoitajan virka vakinaistettiin 12.2.1867 ja hän hoiti siinä ohella ylimetsänhoitajan virkaa Vaasan tarkastuspiirissä.

Rosell siirtyi 1864 vaimonsa kanssa Kannolta Vuohiluomalle asumaan. Hän teki 30.10.1864 Jalasjärven kappelikokoukselle anomuksen, jonka kappalainen Gustaf Jernberg esitti forstmestari Sten Rosellin puolesta, "- kysyen seurakunnan isänniltä, jos seurakunta sallii mainitun forstmestarin saada, suostuttuja päivätöitä vastaan papintalon haltijalle, viisikymmentä vuotta itse eli hänen oikeuden omistajan vapaasti asua niissä huoneissa pappilan maalla, jotka hän on ostanut varakirkkoherran leskeltä Anna Margareta Lindelöfiltä, ja viljellä sitä maata kahden tynnyrin (nykymitoissa noin 1 ha) maan laveudesta, joka on kivisestä mäestä pelloksi valmistettu mainittujen huoneiden vieressä". Tähän seurakunta yksimielisesti suostui. Lisäksi forstmestari pyysi lupaa itse saada hakata polttopuiksi maassa makaavista kuivista puista halkoja sekä ottaa kuivia oksia kuusista "sonnaksi", mutta tähän ei suostuttu. Tästä käy esiin se, Sten Rosell osasi melko vähän suomenkieltä, koskapa kappalaisen täytyi olla tulkkina. Se seikka tulee myöhemmin vaikuttamaan myös hänen viranhoitoonsa, koska 1870-luvulla suomenkieli pääsee virkakieleksi.

Jalasjärven ensimmäisen kunnallishallituksen esimieheksi valittiin 23.4.1867 forstmestari Sten Rosell ja tässä luottamustoimessa hän jatkoi kolme vuotta. Samana vuonna 2.12. kokouksessa käsiteltiin kuvernööriltä tullutta kirjettä, jossa kerrottiin uudesta potaskan tekotavasta. Ilmajoelle "oppia ja vaaria ottamaan" valittiin Sten Rosell, joka "otti päällensä, että menisi sinne ilman palkatta," mutta samalla ilmoitti, ettei ilman palkatta kulje seurakunnassa sitten oppia levittämässä. Tämäkin kuvernöörin kirje oli ruotsinkielinen ja se suomenkielellä luettiin ja tulkittiin.

Sten Rosell oli 1868 innokkaasti ollut puuhaamassa keisarilliselta senaatilta avustuslainaa, joka käytettäisiin nälkää kärsivien hätäaputöihin, Madesnevan kuokkimiseksi viljelykseen. Alueen koko oli 200 tynnyrinalaa eli n. 100 hehtaaria ja tähän senaatti oli myöntänyt 7360 markkaa. Lainan takaajina olivat tehtaan isäntä Gustaf Wasastjerna, inspeht. Oskar Gestrin, nimismies G. Taxell, kauppias J. A. Ståhle ja forstmestari Sten Rosell.

Sten Rosell keskittyy metsiin

Hänelle tuntui olevan metsät kaikkein tärkeimpiä asioita elämässään, sen osoittavat ne useat opintomatkat, joita hän teki ulkomaille. Matkat suuntautuivat Eurooppaan, Venäjälle ja jopa Aasiaan asti. Ensimmäistä matkaa varten hän ottaa passin 5.6.1871, kohteena ulkomaat, sen jälkeen säännöllisesti melkein vuosittain, Ruotsiin 1872 ja 1873, muualle ulkomaille seuraavasti: 1874, 1875, 1877 ja 1878. Sten Rosell otti omasta pyynnöstään eron metsänhoitajan tehtävistä 10.9.1873 ja tämän jälkeen hän keskittyi lähinnä metsäkauppoihin toimien ensin Jalasjärveltä käsin, mutta muutti vaimonsa kanssa 28.3.1884 muuttokirjalla Venäjälle ja lähinnä Pietariin, sitten myöhemmin Salmin pitäjään Laatokan rannalle. Täällä Rosell osallistui monenlaisiin liiketoimintoihin, mm. hän vuonna 1896 yhdessä E. Alopaeuksen sähköliikkeen kanssa rakensi yksityistä puhelinlinjaa Uuksen- ja Tulemankylien välille. Pitkärannan kupari- ja tinakaivos oli saanut kolme vuotta aiemmin oikeudet rakentaa puhelinlinjan Pitkärannan ja Uuksenkylän välille, mutta ei ollut oikeuttaan käyttänyt, niin oikeus siirtyi metsänhoitaja Roselille. Hän toimi myös metsänostajana 1900-luvun alussa kahdelle viipurilaiselle toiminimelle ostaen noin 2700 hehtaaria metsiä Salmin pitäjässä. Salmissa hän asui vaimonsa kanssa elämänsä loppuun asti. Ensin kuoli Adolfina Rosell 26.8.1912 ja sitten Sten Rosell 1.7.1914. Tästä on hieman ristiriitaista tietoa, sillä joissakin lähteissä sanotaan Sten Rosellin kuolleen Sortavalassa. Ja näin päättyi Keski-Ruotsissa syntyneen Sten Rosellin vaiheikas elämä kaukana Karjalan saloilla.

Kirjoittaja: Raimo Hieta
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Jalasjärven Joulu -lehdessä 1998 s. 47-48

Painetut lähteet:
Aaltonen, Esko: Somerniemen historia, Forssa 1945
Helander, Benjamin A.: Suomen metsätalouden historia, Porvoo 1949
Kaukovalta, K. V.: Forssan puuvillatehtaan historia 1847-1934, Hämeenlinna 1934
Souvander, Ingwald: Salmin pitäjän vaiheita, Porvoo 1937
Suomen metsänhoitajat 1851-1931, Matrikkeli, Helsinki 1931
Suomen sukututkimusseuran vuosikirja XXIX, Helsinki 1945

Muut lähteet:
Jalasjärven kunnan arkisto
Seinäjoen maakuntakirjasto
Vaasan maakunta-arkisto

URN:NBN:fi-fe20041222