KIRJOITUSTAITOINEN TUOMAS ISRAELINPOIKA MANTILA 1700-LUVULLA

Tuohon aikaan ei ollut kovinkaan yleistä, että rahvaan joukossa osattiin kirjoittaa, vaikka lukutaito näyttäisi olevan heidänkin piirissään suhteellisen hyvä. Tällöinhän koulunkäynti, jossa pyrittiin kirjoitustaitoon ja muuhun laajempaan koulutukseen, tapahtui Etelä-Pohjanmaalla ns. pedagogisissa oppilaitoksissa, joita oli Pietarsaaressa, Uudessakaarlepyyssä ja Kristiinankaupungissa. Vaasan triviaalikoulu antoi sekin laajempipohjaista koulutusta, mutta siellä oli myös apologistiluokka, jonne pääsyvaatimuksena oli, että piti osata lukea suomea ja ruotsia. Talonpoikain lapsista eivät kovin monet koulutielle lähteneet, sillä yleensä väki tarvittiin kotona, joten lähinnä sinne menivät pappien, virkamiesten sekä kauppiaiden lapset. Yllättävää on, että käsityöläisten ammattiryhmästä lähdettiin usein opintielle etenkin kaupungissa.

Tuomas oli syntyisin Kivistöstä

Hänen isoisänsä oli korpraali Niilo Slangenfelt, syntynyt 20.2.1692, haudattu 23.12.1753 Jalasjärvellä. Tämä samainen korpraali oli mestarina, kun Jalasjärven ensimmäiseen kirkkoon rakennettiin tapuli. Hänen pojastaan Israelista, syntynyt 10.12.1715, tuli sitten Kivistön isäntä avioiduttuaan Valpuri Simonintytär Kivistön kanssa. Valpuri kuoli jo 3.7.1743, melko pian seitsemännen lapsensa syntymän jälkeen, ollen tuolloin vasta 29-vuotias. Israel Kivistö vihittiin toiseen avioliittoon 26.12.1743 Maria Tuomaantyttären kanssa, joka oli korpraali Simon Granin leski. Maria oli syntynyt elokuussa 1718 ja kuoli 12.6.1794. Israel oli menehtynyt jo vuosikymmeniä aiemmin sydänkohtaukseen suhteellisen nuorena eli 41-vuotiaana. Tämän jälkimmäisen avioliiton kahdeksantena lapsena 7.4.1753 syntynyt Tuomas Israelinpoika vihittiin 2.10.1774 Maria Matintytär Mantilan kanssa, joka oli syntynyt 19.3.1756. Hänen vanhempansa olivat Matti Juhonpoika Mantila ja Agneta Tuomaantytär o.s. Hautamäki Alavudelta. Näin Tuomas Kivistöstä tuli Mantilan isäntä, ja sukunimi muuttui Mantilaksi. Tuomas oli ainakin 1790-luvulla lautamiehenä ja kuoli 31.7.1827. Hänen isänsäkin oli aikoinaan ollut lautamies ja kirkkoväärti.

Luku- ja kirjoitustaidosta oli Tuomakselle varmasti suurta hyötyä toimiessaan lautamiehenä, sillä siinä tehtävässä joutui toimimaan nimismiehen ja muiden kruununpalvelijoiden apuna. Lautamiesten antamiin tietoihin perustui pitäjien kymmenys-, autiotila-, verovähennys- ja henkiluettelot. He osallistuivat kaikkiin pitäjää koskeviin tarkastuksiin, mutta erilaisissa maiden rajankäynneissä oli läsnä yleensä naapuripitäjän lautamiehiä. Tässä astui jo ns. jääviys mukaan asioiden hoidossa, josta nykypäivän kunnallispolitiikassa niin paljon keskustellaan. Samalla lautamies oli kyläläisten itse valitsema luottamusmies käräjillä. Näin muodostui lautamiehen henkilökohtaiset ominaisuudet tehtäviensä hoidossa erittäin tärkeiksi, ja yleensä tehtävään valittiinkin kylän arvovaltaisin isäntä, jolle osoitettiin siten vastaavaa kunnioitusta. Taloudellista hyötyä ei viran hoidosta paljoakaan koitunut, koska palkkaus lautamiehillä oli huono: he saivat vain pienen osuuden käräjäkapoista ja muutaman kuparitaalerin vuodessa.

Asiakirjat kertovat

Tuomas Mantila laati kirjoituksensa ja kaikki asiakirjat suomenkielisinä, joka sekin oli harvinaista 1700-luvulla, jolloin yleisenä virkakielenä oli ruotsi. Hänen käsialansa oli selvää ja kaunista, sekä asiakirjakieli lyhyttä, ytimekästä ja iskevää, niin että sitä voisi sanoa melkein juhlalliseksi. Hän laati 1790-luvulla useita jalasjärvisten talojen asiakirjoja, joista katsomme ensiksi erästä vuonna 1795 tehtyä talonvaihtokirjaa, jossa kaksi veljestä vaihtaa taloansa. Tapaus oli siis varsin mutkallinen juridisesti oppineenkin kirjaanpantavaksi, mutta Tuomas Mantila selviytyy kuitenkin tehtävästään onnistuneesti. Seuraavana otteita kirjoituksesta:

"2§. Ei kumpikan anna yhtään päällistä.
3§. Kummasakin Talosa on wanhat farit tilallansa.
5§. Tästä päivästä wasta Pietari Koskimäen edestä ia Simoni wasta Rihimaan puoliskan.
6§. mutta wanhat Rästit maxa wanhat isännät.
7§. nyt otta kunpikin myötäns irtaiomet Roskat.
8§. nyt saa kunpikin hakia Laillista wahwistusta Talonsa päälle.
Kirjoitettu anomiesen Päälle Thomas Mandila Lautta mies."

Toisena esimerkkinä vuonna 1795 tehty testamentti, joka on löytynyt Luopajärven Järviniemestä. Kotiseutuneuvos Väinö Tuomaala on aikoinaan sen kokoelmiinsa jäljentänyt seuraavasti:

"Marttilan muori anna Johannexen Tyttär ylös wettä hänen kolmannexens Poiallens ia Kaickille Tyttärillens osans Jälken perittäwaxi nyt Saa poika Johannes ynnä Sisartens Kansa Kolmannexen Koko Martilan Talosta ioka on 7/12 mandalia nyt Kokonansa Tämän Kaicken minä nyt watimata wapasta Ehdosta ja Täydellä Taidolla Lupan ia testamenteran Kuin Edellä Sanottu on minun nimeni ia puu merkini ala pirtämisellä wierasten miesten Läsnä olles anna Johannexen Tyttär palo mäen Torpas n. 29 Joulu Cuus 1795

Todistavat ia ios nijn Tarwittaan walallans wahwistawat Salomon Johansson Konpsi (puumerkki) Josepus anders son palo mäen Torpas ia waimo Maria henrikin Tyttär (puumerkit)

Kirioitettu anomisen Päälle Thomas Mandila Lautta mies"

Missä Tuomas oli kirjoitustaitonsa hankkinut, jää toistaiseksi epätietoisuuteen, mutta todennäköisimpänä vaihtoehtona voisi ajatella, että hän olisi ollut Kristiinankaupungin pedagogisessa koulussa, koska hän ei näytä olleen Vaasan triviaalikoulussa. Hänen kirjoitustaitonsa oli suhteellisen hyvä, koska hän pystyi laatimaan monenlaisia asiakirjoja, kuten ositus- ja perukirjoja. Voisi se yhtä hyvin olla kodin perintöäkin, vaikka ei ole mitään varmaa tietoa hänen isänsä kirjoitustaidosta.

Kirjoittaja: Raimo Hieta
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Jalasjärven Joulu -lehdessä 1999
s. 57-58

Lähteet:
Etelä-Pohjanmaan historia IV, 1-2, Vaasa 1948
Jalasjärven kirkonarkisto
Kotiseutu-lehti 5:1949, Helsinki

URN:NBN:fi-fe20041219