Aleksanteri II:n patsaan paljastus Helsingissä
1960-luvulla muisteltua
Toimittaja Armas Virtanen haastatteli EP:n maakuntaradiossa v.1964
ministeri Juho Koivistoa ( 1885-1975 ), joka oli nuorena poikana, 70
vuotta aiemmin, ollut isänsä valtiopäivämies Juha Koiviston ja
vanhemman Erkki-veljensä mukana yllämainitun patsaan paljastustilaisuudessa
Helsingissä vuonna 1894. Olin haastattelutilaisuudessa tekniikan
puitteissa ja nauhoitin Koiviston kertomaa.
Keskustelun alussa maanviljelysneuvos Koivisto kertoi matkastaan
tapahtumapaikalle Helsinkiin. Matkaan lähdettiin edellisenä
iltapäivänä Kurikasta hevospelillä ja Seinäjoelle päästyä
yövyttiin Koskiniemen majatalossa. Tällä paikalla oli myöhemmin
kivikasarmi. Aamulla sitten lähdettiin junalla kohti Helsinkiä.
Vaunussa oli monta muutakin maakunnan edustajaa menossa samaan
tilaisuuteen. Yksi edustajista, Jaakko Yli-Nikkkola Ilmajoelta, selosti
nuorelle ensikertaa junamatkalla olevalle pojalle matkan
nähtävyyksiä. Oli Kangasalaa ja Vanajavettä ja monia koulusta
tuttuja paikkoja.
Muista mukana olevista jäi pojan mieleen erikoisesti Alex Filander,
joka oli tuolloin kirjoittanut tunnetun kirjan
"Puukkojunkkarit". Se oli saanut maakunnassa suuren huomion ja
siitä matkallakin keskusteltiin. Myöhemmin Juhon valtiomiesaikoina
tuli Filander hänelle tutuksi nimensä suomentaneena Santeri Alkio -nimisenä
kansanedustajana ja mm. sanomalehti Ilkan päätoimittajana.
Helsingissä matkamiehet majoittuivat Annankatu 18 olevassa Forssellin
matkustajakodissa. Talossa oli kaksi saman ikäistä poikaa, jotka
sitten johdattelivat 9-vuotiasta Juhoa kaupungin tapahtumapaikoille
isän ollessa säätytalolla kokouksissa ja Veli-Erkin kulkiessa omilla
teillään.
Kuva. Helsinki - Senaatintori. Suomen Matkailijayhdistys.
Nuorta väkeä oli kielletty liikkumasta juhla-alueilla patsaan
paljastuspäivänä, mutta pojat kuitenkin joutuivat kaupungilla
liikehtivien lukemattomien monien lippujonojen perässä kulkiessaan
Senaatintorille ja edelleen Nikolainkirkon ( nyk. Suurkirkko) portaille
varsinaisen katsomon yläpuolelle sivuportaille, jonne ystävällinen
poliisi heidät komensi muiden katsojien tieltä. Pojat saivatkin näin
katsomon parhaat paikat.
Katsomosta oli hyvä näkyvyys torille, jonka keskusta muodosti
tapahtumien keskipisteen. Torin ympäristö ei ole sittemmin paljoakaan
muuttunut, nykyisen Yhdyspankin tilalla oli matala puutalo, jonka
katolla oli lukuisasti katsojia. Keskellä toria oli kankaalla verhottu
rakennelma, jonka sisällä pojat arvelivat olevan patsaan olevan.
Muistomerkin oli alunperin saanut tehtäväkseen kuvanveistäjä
Johannes Takanen, mutta Takasen sairastuttua oli hänen työtään
jatkanut Walter Runeberg. Paljastuksen odotettiin suorittavan itse
keisari Aleksanteri III, mutta hiljalleen alkoi yleisön joukosta tihkua
tietoa, että keisari ei olisikaan saapunut tilaisuuteen.
Juhlallisuudet alkoivat säätyjen jumalanpalveluksella ja jatkuivat
juhlallisella säätyjen esiinmarssilla. Ensin tulivat Kirkosta
Nikolainkadun, nykyisen Snelmanninkadun, kautta juhlallisena saattueena
talonpoikaissäädyn 60 edustajaa lippuaan ja puhemies Morria seuraten.
Sen jälkeen seurasi Jaakko Fortenin johtama porvarissääty, sitten
papisto Arkkipiispa Gustaf Johanssonin jäljessä ja lopuksi ritariston
ja aatelissäädyn mahtipontiset edustajat kullassa kiiltelevine
vormuineen maamarsalkka Lars von Hellens'in johtamana. Säädyt
asettuivat patsaan ympärille ja soittokunnan esityksen ja ylioppilaiden
kuorolaulun jälkeen alettiin odottaa varsinaista seremoniaa.
Sen aloitti torin halki asetettua punaista mattoa pitkin asteleva
keisarin edustaja kenraalikuvernööri Heyden seurueensa saattamana.
Odotetun keisarin sijaan tullut pieni ruipelon näköinen, joskin
mahtipontisesti puettu, mies oli näytöstä seuraaville pojille
ilmeinen pettymys. Olihan keisarin Aleksanteri III:n mahtavasta
olemuksesta ja ruumiinvoimista pojilla ennakolta uteliaita odotuksia.
Pystyi jopa taittamaan rautakangenkin.
Itse kiiltävä pronssiveistos oli verhojen paljastuttua pojille
mieleinen katsottava. "Ja siellähän se vieläkin seisoo",
sanoi maanviljelysneuvos nyt 70 vuoden jälkeen.
Olihan nuorelle pojalle ensimmäisellä Helsingin matkallaan muutakin
nähtävää, Arkadia teatterissakin käytiin. Itse suuri Iida Ahlberg
siellä esiintyi. Suurina verkkoina talojen katolla risteilevät
puhelinlangat ihmetyttivät, samoin kaasuvalot. Senaatintori ei
Koiviston mielestä ollut 70 vuodessa juuri muuttunut . .
Into Järvinen
E P Maakuntaradio 1964
Juho Koiviston haastattelu Kurikan Joulussa 1966
URN:NBN:fi-fe20051578