LIEKO ZACHOVALOVA JA KURIKKA
Kurikan kappalaisenpappila "Toivola". Kuva kirjasta:
Alanen, Aulis J.: Kirkosta ja kirkonmäeltä - Kurikan vanhaa
seurakuntaelämää, v. 1947.
Lieko Zachovalova oli se legendaarinen suomalainen radiotoimittaja,
joka antoi koko Suomen kansaa järkyttäneitä radioreportaaseja
Tsekkoslovakiasta, kun venäläiset panssarit 21 elokuuta 1968
vyöryivät Prahan kaduille.
Lieko Z. julkaisi v. 1999 muistelmansa joista yllättäen selvisi, että
hän vietti useita talvisotaa edeltäneitä kesiään Kurikassa. Miksi
juuri Kurikassa selviää kirjan alkuluvuista.
Liekon äiti oli kirkkoherra Aukusti Alfred Simolan (s. 08.01 . 1865 -
k. 01.01. 1926 ) tytär. Simola taas oli vuosisadan vaihteessa
v.1891-1898 aikoihin ollut apulaispappina Kurikassa, josta sitten
siirtynyt Lappeen seurakunnan Kirkkoherraksi. Kirkkoherralla oli 10
lasta joista viisi vanhinta oli tyttöjä niistä yksi oli nimeltään
Alli. Vastoin sukunsa perinteitä Alli erosi jo varhain kirkosta ja
ryhtyi työväenliikkeeseen sen vasemmalle laidalle. Puolueesta hän
löysi miehekseen Yrjö Leinon josta v. 1944 tuli Suomen kommunistinen
sisäministeri. Alli erosi kuitenkin Leinosta jo kolmen vuoden kuluttua.
Äidille jäi tytär Lieko Leino.
Äiti kasvatti tyttärensä yksinhuoltajana vaatimattomissa oloissa,
mutta huolehti tytön opinnoista tarmokkaasti. Suomenkielinen Lieko
pantiin ruotsinkieliseen leikkikouluun ja myöhemmin vastoin isänsä
Yrjön tahtoa saksalaiseen kouluun. Koulun valinta ei ollut helppoa kun
vanhemmat olivat kaiken aikaa lähestymässä kommunistista suuntausta
ja toisaalta saksalainen ideologia oli tunkeutumassa suomeenkin ja
tietysti myös saksalaisen koulun kautta. Äiti piti kuitenkin
päänsä. Hän oli mielestään jäänyt liian vähille opinnoille
vaikka pappilan tytär oli ollutkin.
Juuri näihin aikoihin kolmikymmenluvun loppupuolella vietti Lieko
kesävapaitaan Kurikassa, jossa silloisen kappalaisen Sakari Sarparannan
Eeva rouva oli mainittuja kirkkoherra Aukusti Simolan tyttäriä ja siis
Liekon täti.
Kurikan kappalaisen pappilassa olikin kaupungin tyttöselle mieluista
kesäpuuhaa. Niistä Lieko kertoo: "Kappalaisen pappilaan
mentiin jonkin matkaa avointa loivaa ylämaata varsinaisen kirkonkylän
ulkopuolelle. Jo ennen porttia alkoi koivukuja, ja pappilan
rakennusryhmä näytti olevan metsän siimeksessä. Sinne Sakari-setä
oli luonut pengerrytyn puutarhan, jonka keskikäytävä päättyi
mukulakivin reunustettuun suorakaiteen muotoiseen suihkualtaaseen.
Siinä me lapset kesäkuumallas pulikoimme. Illansuussa leikittiin
sitten vuokraajan lasten kanssa vinkkiä, eikä yhtään tehnyt mieli
lopettaa, mennä pesulle ja nukkumaan. Kalevi Kotkaksen korkeushyppyä
käytiin katsomassa urheilukentällä".
Urheilukenttä olikin Kurikan senaikaisen nuorison suosima
kokoontumispaikka kesäaikoina. Kurikan Ryhdin jokakesäiset
"kansalliset" kilpailut olivat yleisurheilun huipputapauksia.
Myös Sakari Sarparanta oli urheilun ystäviä.
Lieko, Leino, kuten hänen sukunimensä vielä silloin kuului palasi
syksyisin Helsinkiin ja jatkoi saksalaisessa koulussa. Isään Yrjö
Leinoon säilyi yhteyksiä, mikäli tämä ei ollut vankilassa
poliittisista syistä.
Kun sota sitten alkoi katosi isä maan alle, mutta äiti huolehti
tyttären opinnoista niin, että ne jatkuivat. Uuden sodan sytyttyä
joutui äitikin vankilaan, mutta piti huolta siitä, että tytär
suoritti sodan vielä jatkuessa ylioppilastutkinnon.
Sodan aikanaan päätyttyä Lieko jatkoi lukujaan yliopistossa.
Tällöin hän tutustui Suomessa vierailevaan tsekkiläiseen
toimittajaan Zachoval`in ja joutui naimisiin mentyään miehensä maahan
ja siellä toimittajantehtäviin.
Toimittajana hän eli uudessa kotimaassaan sen vaikeina ja dramaattisina
vuosina. Maan tunnelma tiheni ja ihmiskasvoisen sosialismin rakentaminen
alkoi 1960- luvun loppupuolella. Prahan kevät taittui syksyksi
elokuussa 1968, kun Varsovan liiton maiden sotilaat miehittivät maan
elokuussa 1968 ja uudistuskausi päättyi.
Näistä tapahtumista raportoi Lieko Suomeen urhoollisesti ja vaivoja
kaihtamatta neuvostokommunismia pelkäämättä. Tiettävästi oli
televisio maassamme tuolloin vielä lapsenkengissä joten Lieko
Zachovalovan s. Leino kasvot eivät tulleet kansallemme tutuksi. Hänen
äänensä sen sijaan jäi monelle radiokuuntelijalle
lähtemättömästi mieleen.
Into Järvinen, 1999
Lähteet:
ALANEN, Aulis J.: Kirkosta ja kirkonmäeltä : Kurikan vanhaa
seurakuntaelämää. Vaasa : Kurikan seurakunta, 1947.
ZACHOVALOVÁ, Lieko: Prahan Ääni : muistelmia. Helsinki : Edita, 1998
URN:NBN:fi-fe20051474