JOULUN KORISTEET

Suomalaiseen jouluun ovat aina kuuluneet erilaiset koristeet. Niiden muoto ja laatu ovat vaihdelleet viimeisten vuosikymmenien aikana melko vähän. Uusia koristeita tulee harvoin. Vaikutteet kansan keskuuteen ovat tulleet pappiloiden, kartanoiden ja koulujen kuusijuhlien kautta pääasiassa.

Aikaisempina vuosisatoina ei joulukoristeita juuri ollut. Kansa vaihtoi puhtaat oljet lattialle. Oljista ja lastuista tehtiin vaatimattomia koristeita, mm. himmeleitä.

Katilan väkeä Hautalassa jouluaattona 1920-luvulla. Vasemmalla Väinö-poika. Joulupukki poseeraa perheen kanssa jaettuaan lahjat. Joulukuusessa näkyy karamelleja, enkeleitä, "Marsalkanvyö", lippuja, kynttilöitä ja lasten tekemiä paperikoristeita. 
Valokuva: Heikki Katila

Joulukuusi kotiutui 1800-luvun puolivälin jälkeen ja lopullisesti vasta tämän vuosisadan puolella kaikkein köyhimpiin oloihin. Ensimmäiset kuuset tavataan jo 1830-luvulla säätyläisten kodeissa. Myös katajaa on käytetty joulupuuna, joskin vähemmässä määrin. Kuuset olivat aluksi yleensä pieniä pöydällä pidettäviä kuusia tai katto-orteen sidottuja latvakuusia. Vähitellen ruvettiin laittamaan suuria lattiasta kattoon ulottuvia kuusia. Paitsi yksityisiä kuusia, ovat julkiset laitokset, yhteisöt ja kauppaliikkeet laittaneet omia kuusiaan ulos tai sisätiloihin. Uusin muoto on muovista tehty kuusi, jota on monenkokoisena.

Kun kuusi laskeutui katosta lattialle, se laitettiin jalkaan. Jalka oli aluksi laudasta tehty ristijalka. Sittemmin ovat tulleet erilaiset metalliset jalat, joiden ruuveilla kuusen saa kiristettyä haluttuun asentoon. Tällaiseen jalkaan voi myös laittaa vettä, että kuusi kestäisi pidempään. Kuusen alle voidaan sijoittaa matto, joita valmistetaan erityisesti tähän tarkoitukseen.

Kynttilät kuuluvat kuuseen. Yhä harvemmin ne vain ovat entisajan oikeita palavia.

Vanhimpiin kuusen koristeisiin kuuluvat kynttilät, joiden valmistus on osattu jo vuosituhansia. Ensimmäiset kynttilät valmistettiin talista, 1800-luvulla niitä opittiin valmistamaan steariinista. Viimeisimmät tuotteet ovat sähkökynttilät. Monissa kodeissa on siirrytty sähkökynttilöihin niiden helpon hoidon ja turvallisuuden vuoksi. Ulkokuusissa ne ovat ainoa vaihtoehto. Latvaan on kuulunut enkeli tai tähti. Enkeli on menettänyt sijansa latvassa ja on laskeutunut oksille koristeeksi. Tähti on jäänyt yksinvaltiaan tavoin kuusen latvaan.

Kuusen karamellit olivat lasten mieleen. Kuinka monen sisältö onkaan vaihtunut joulunaikana...

Oksilta löytyy monenlaisia palloja ja kelloja. Niitä on monenvärisiä ja -muotoisia. Ensin pallot tehtiin lasista, mutta helposti särkyvänä materiaalina se menetti paikkansa muoville. Ostokoristeita ei ollut läheskään kaikilla varaa hankkia. Monet koristeet tehtiin kotona. Paperista tehtiin erilaisia nauhoja ja renkaita, jotka sitten roikkuivat kuusen oksilta. Omenoita, karamelleja ja piparkakkuja ripustettiin koristeeksi ja myöhemmin sitten syötäväksi. Paperista tehtiin myös pitkä nauha "Marsalkanvyö", johon kirjoitettiin joulun sanoma Raamatusta. Erilaisia kiiltäviä nauhoja ripustellaan kuusen oksille enemmän tai vähemmän. Väistyvä koriste on lippunauha, jossa on useiden maiden liput.

Kuusi on keskeisin koriste kodin joulussa, mutta ei toki ainoa. Lapset ja myös aikuiset tekevät itse paperista erilaisia koristeita ikkunoihin ja seinille, esim. lumikiteitä, tähtiä ja tonttuja. Joulupöydässä on yleensä oma liina joulun aikaan. Väriltään se on yleensä valkoinen tai punainen. Valkoisen liinan päällä voi olla myös kaitaliina, joka on yleisväriltään punainen. Siinä voi olla erilaisia kuvia, lähinnä jouluun liittyviä aiheita.

Kynttilä ei ole yksinomaan kuusen koriste, vaan sitä poltetaan myös pöydillä ja ikkunoilla. Ikkunoilla on yleensä sähkökynttelikköjä, joissa on seitsemän kynttilää. Pöydillä on kynttelikköjä, joissa on paikka 1, 3 tai 5 kynttilälle. Nämä kynttilät ovat pitkiä ja kapeita. Pöydillä poltetaan myös paljon eripaksuisia ja -pituisia ja -värisiä pöytäkynttilöitä. Kynttilöitä käytetään myös asetelmissa. Enkelikello on oma koristemuotonsa, siinä palaa neljä pientä kynttilää, jotka saavat enkelit pyörimään. Samalla tiu'ut soivat hennolla äänellä. Suuren suosion ovat saavuttaneet pienet tuikkukynttilät.

Perinteiset joulun koristeet kuten himmeli, olkipukki ja Tuomaanristi ovat suosittuja jälleen. Kynttilänjalaksi kelpaa myös koivuhalko.

Oljesta tehty himmeli on saavuttanut jonkin verran takaisin asemaansa joulukoristeena. Oljesta tehdään myös monenlaisia muita koristeita, mm. pukkeja, tähtiä ja tonttuja. Lastusta tehty Tuomaan risti on kotoisin Turun saaristosta ja on myös yleistynyt jonkin verran. Harvinaisempia koristeita on seimi. Se on asetelma, jossa kuvataan jouluyön tapahtumia.

Nuorin joulukoriste on 1950-luvulla Amerikasta tullut oviseppele. Se valmistetaan joko aidoista luonnontuotteista tai muovista. Sitä näkee omakoti ja -rivitalojen ulko-ovissa sekä kerrostalojen rappukäytävissä.

Kaunis joulun koriste on myös kukka. Vanhin joulukukkana käytetty laji on tulppaani. Vuosisadan alussa levisi hyasintti, joka lähes syrjäytti tulppaanin. Seuraavana kukkana markkinoille tuli joulutähti. Uusimpia joulukukkia ovat amaryllis ja ruukkubegonia. Kukkia käytetään yksinään, mutta niistä tehdään myös koreja, joissa on kukan lisäksi havuja, kirkasvärinen nauha ja joskus myös kynttilä. Joulukukkia saadaan lahjaksi, mutta niitä ostetaan myös itselle.

Tarja Koskiniemi
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Seinäjoen Joulu -lehdessä 1992,
s. 40-41.

URN:NBN:fi-fe20041217