MATTI REINIKKA
Viime vuosisadan alussa alkanut Suomen venäläistämiskampanja sai
aikaan passiivisen vastarinnan ohella suomalaisten taholta myös
aktiivisia toimenpiteitä. Tapahtui venäläisiä ja venäläismielisiä
viranomaisia kohtaan suunnattuja murhiakin ja murhayrityksiä.
Huomattavin oli 1904 tapahtunut Kenraalikuvernööri Boprikovin murha.
Samoin oli vuotta myöhemmin tapahtunut prokuraattori Eliel Soinisen
surmaaminen. Soinisen murhaa tosin paheksuttiin laajalti suomenmielistenkin joukossa.
AMPUMINEN
Vuonna 1905 maaliskuun 21 p:nä tapahtui Viipurin
lääninhallituksen tiloissa seuraavaa:
Kuvernööri Mjasojedovin odotustilassa pari tuntia odottanut
mieshenkilö astui vartijan tilapäisesti poistuessa paikaltaan
kuvernöörin huoneeseen, jossa hänen lisäkseen oli ainoastaan
ylimääräinen esittelijä Einar Wilén. Kynnyksellä veti tulija
taskustaan revolverin ja ampui vasemmalla kädellään pöytänsä luona
istuvaa Mjasojedovia kohti laukauksen. Sen jälkeen hän astui
lähemmäksi pöytää ja ampui 2-3 askeleen päästä vielä kaksi
laukausta. Tämän jälkeen ampuja juoksi pakoon. Ulkopuolella olijat
kiiruhtivat pakenijan jälkeen, mutta aseellaan uhaten pääsi ampuja
pois rakennuksesta.
PIDÄTYS
Possenkadulla yritti eräs mieshenkilö taas pidättää pakenijaa, joka
edelleen uhkaili revolverillaan. Lopulta takaa-ajajat lääninkanslisti
U. Markoff ja lääninkuriiri K. U. Orell saivat kadulla kävelleen
työmies Petter Uimosen avustuksella ampujan kiinni Pantsarlahden
kadulla. Kiinniottajat riistivät pidätetyltä revolverin ja veivät
hänet takaisin lääninhallituksen rakennuksen edustalle. Täällä hra
Wilén tiedusteli ampujan nimeä. "Minulla on milloin mikäkin
nimi" vastasi pidätetty.
LÄÄKÄREITÄ PAIKALLE
Tällä aikaa makasi kuvernööri lattialla, mutta oli täysin
tajuissaan. Telefoonilla kutsuttiin paikalle lääkärit Thuneberg,
Granberg, Gadd, Herrmann, Loreng, Helst ja Lukasheft. (0lipa monta
lääkäriä. kirj. huom.) Nämä kuitenkin heti huomasivat, ettei ole
hengenvaaraa.
Haavoittuneen hoito jäi vahingoittuneen pyynnöstä kahden
viimemainitun ja toht. Granbergin huoleksi. Kuvernöörillä oli kaikkiaan neljä haavaa. Yksi istumalihaksissa ja
toinen luoti oli osunut käsivarren kautta selkään. Kaikki haavat
todettiin vaarattomiksi.
KUULUSTELUT
Kun murhayrityksen tekijää kuulusteltiin, todettiin hänen olevan
kauppa-apulainen Matti Reinikka Kurikan pitäjän Koivistonkylästä
Pohjanmaalta. Hän oli syntynyt 22 pnä marraskuuta 1883. Käytyään
kansakoulun hän oli toiminut isänsä kauppaliikkeessä ja
maataloustöissä. Hän oli saapunut Viipuriin pari päivää ennen
murhayritystä. Reinikka oli ollut edellisenä vuonna
rautatieonnettomuudessa ja oli menettänyt oikean kätensä ja oli
ampuminenkin sen takia suoritettu vasemmalla kädellä. Sen takia tulos
ei ollutkaan ampujan toivomuksen mukainen. Hänellä oli puusta tehty
tekokäsi, joka oli niin luonnollisen näköinen, että se todettiin
vasta myöhemmässä tutkinnassa.
LISÄKUULUSTELUT
Jatkokuulusteluissa selvisi lisäksi tapahtuneen taustasta seuraavaa:
Reinikka oli lähtenyt isänsä kauppaliikkeestä Kurikasta edellisen
vuoden elokuun 19 pv. ja matkustanut Tornion kautta Ruotsiin, jossa
saanut töitä Härnösandissa tupakkatehtaassa.
Vähän aikaa täällä
oltuaan hän tuli syyskuun lopulla takaisin Suomeen. Tällöin hänellä
oli väärä passi nimellä Ström. Matkatessaan Turun kautta Helsinkiin
asettui hän asumaan Hospits Betaniaan, jossa majaili kunnes
pidätettiin prokuraattori Eliel Johnssonin rappukäytävästä Bulevardi
2 epäluulonalaisena murhayrityksestä prokuraattoria vastaan.
Helsingin etsiväosastossa oli häneltä löydetty ainoastaan pieni
veitsi, vaikka hänellä todellisuudessa oli silloinkin Browning-revolveri, jota hän tällöin piiloitteli sukassaan.
Kuulusteltava ei osannut sanoa, miksi oli mennyt prokuraattorin
asuntoon. Nimekseen hän oli ilmoittanut Hugo Alfred Ström ja
näyttänyt sille nimelle annetun matkapassin.
PEITETARINOITA
Kuulusteluissa hän kertoi edelleen, että "työskennellessään mainitussa tupakkatehtaassa oli siellä töissä mm. eräs Matti
Reinikka, sekä entinen posteljooni Bosström ja entinen jarrumies
Lång. Nämä kolme miestä olivat tehneet salaliiton ottaakseen
hengiltä Suomen prokuraattorin. Tätä salaliittoa ilmoittamaan oli
hän "Ström" saapunut Helsinkiin.
Hänellä oli kertomansa mukaan kaunaa Reinikkaa kohtaan, joka oli
hänen kilpakosijansa.
Helsingin etsiväosastossa päätettiin tämän jälkeen, että
"Ström" alkaa yhdessä poliisien kanssa jahdata edellä
mainittua kolmikkoa, jos nämä olisivat tulleet Helsinkiin
toteuttamaan aiettaan.
Jossakin vaiheessa poliiseille kuitenkin selvisi, että Ström ja
Reinikka olivatkin sama henkilö. Tällöin Reinikka hävisi asunnostaan
ja poliisien ulottuvilta. Hän oli paennut Helsingin asemalle ja
matkustanut junalla Keravalle ja sieltä kävellen rataa pitkin
Jokelaan. Jokelassa hän oli tapaturmaisesti jäänyt junan ruhjomaksi
ja menetti oikean kätensä ja tuotiin Helsingin kirurgiseen sairaalaan
hoidettavaksi. Sairaalassa hänet asetettiin poliisivalvontaan.
PAKOMATKA
Pian leikkauksen jälkeen oli hänen luokseen tullut eräs tuttava,
jonka nimeä hän ei suostunut ilmoittamaan. Tuttava oli eräänä
iltana tullut sairaalaan ja piiloutunut jonkun käytävän pimentoon.
Yöllä oli hän vienyt Reinikan potilashuoneeseen vaatteet ja auttanut
häntä pukeutumaan niihin. Ystävä saattoi Reinikan sairaalan portille
ja antoi 120 mk rahaa ja käski ajamaan Vanhan Kirkon eteen, jossa saisi
edelleen ohjeita.
Matti lepäsi kirkkomaalla pari tuntia. Sitten saapui eräs
"tuntematon rokonarpinen mies" ja ohjasi hänet Eteläsatamaan
ja siellä Heden-nimiseen laivaan, jossa saattaja poistui. Vaihdettuaan
laivaa parikin kertaa Matti saapui Degerbyhyn, jossa oli santarmien
suorittama passintarkastus. Passintarkastus meni hyvin, koska Reinikka
oli merkitty heti laivaan saavuttuaan kokiksi ja hän hääri
tarkastuksen aikana kokkina kapyysissa uunin edessä.
Tukholmaan saavuttuaan karkuri pääsi lääkärin jatkohoitoon.
Täältä hän jatkoi Haaparantaan, jossa toimi vähän aikaa
kulkukauppiaana ja hankki itselleen "keinotekoisen käden."
Haaparannassa oli kypsynyt ajatus surmata kuvernööri Wjasosedoff, joka
oli hänen mielestään siksi suuri rikollinen, että hänet on poistettava elämästä. Tämä päätös oli syntynyt
sanomalehtiä, "vapaita sanoja", ynnä kirjallisuutta
lukemalla.
Myös hän kertoi tehneensä työn omasta aloitteestaan. Ei ole
tovereita. Vielä hän sanoi olevan samantekevää kuka
kuvernööreistä "olisi mennyt". Kuitenkin olisi helpompi
onnistua Viipurissa, jossa hän olisi täysin tuntematon.
VIIPURIIN
Reinikka kertoi lähteneensä Ruotsista helmikuussa. Tornioon tultuaan
hän matkusti samana päivänä etelään. Hän oli ollut välillä
Pohjanmaalla mutta ei suostunut kertomaan, millä asioilla ja kenen
luona. Maaliskuun 5 p:nä hän oli saapunut. Wiipuriin aamulla ja sen
päivän ja seuraavan yön kävellyt kaupunkiin tutustuakseen.
Matkastaan ei hän suostunut kertomaan enempää, mutta oli käyttänyt
useita eri nimiä. Maaliskuun 6 p:nä hän tapasi Torkkelin ja
Aleksanterinkadun kulmassa työmies U. Rissasen joka johti hänet
maalari Meriläisen asuntoon. Siellä annettiin kamari hänen
asuttavakseen.
Jonkun ajan kuluttua oli asuntoon saapunut maalari K. R. Procope. Miehet
keskustelivat yhdessä yleisistä asioista, ei kuitenkaan politiikasta
ollut puhetta. Kuulustelujen pääpaino siirtyi nyt Reinikan mahdollisiin
avustajiin ja kysymykseen mahdollisesta salaliitosta. Kuulusteltava
kielsi kuitenkin johdonmukaisesti tietävänsä ketään avustajia ja
vielä vähemmän mistään salaliitosta.
Erikoisesti epäiltiin salaliitosta maalari Procopeetä ja työmies
Rissasta.
TUOMIO
Syytejuttua puitiin Wiipurin raastuvanoikeudessa huhtikuussa,
toukokuussa ja vielä syyskuussa sanottuna vuonna.
Syyskuussa asia päätettiin ja Matti Reinikka tuomittiin 2v:n ja 2 kk:n
kuritushuoneeseen. Tuomiota korotettiin vielä Hovioikeudessa 4 vuodeksi
kuritushuonetta, josta hän vapautui 3 vuoden kuluttua.
Rangaistuksen kärsittyään Reinikka toimi vakuutusyhtiö Fenniassa
matkatarkastajana. Samalla hän toimi aktivistien yhdysmiehenä ja
hoiteli itsenäisyysliikkeen asioita mm. Ruotsissa ja Tanskassa, ollen
kuitenkin santarmilaitoksen jatkuvan silmälläpidon alaisena.
ITSEMURHA
Saatuaan taas kerran määräyksen santarmien kuulusteltavaksi Reinikka
otti myrkkykapselin ja kuoli 10 pv. maaliskuuta 1917 Helsingissä.
Tämä sattui vain muutamia päiviä ennen vallankumouksen alkamista, ja
kuolema oli siis tavallaan turha.
Wiipurissa suoritetuissa kuulusteluissa näytteli Reinikka melkoista
kovanaamaa ja valehteli estottomasti viranomaisille. Todellisuudessa
hän oli aktiivinen, rehellinen isänmaanystävä, eikä koskaan
paljastanut niitä vastarintamiehiä jotka olivat tietoisia hänen
suunnitelmistaan ja toimistaan venäläistä sortovaltaa vastaan.
Hän oli jo aivan nuorena ollut mm. kotipaikkakuntansa Nuorisoseuran
puheenjohtaja ja oli
monin tavoin osallistunut vastarintaliikkeen
toimintaan jo nuorukaisena.
Mainittakoon, että Matti Reinikan isä oli kauppias Matti Reinikka,
joka piti Koivistonkylän
(Panttilan) ensimmäistä kauppaliikettä. Paikalla oli myöhemmin
Koiviston Kauppa. Hän oli alkuaan Kurikan Yli- Reinikan poikia.
Into Järvinen
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Kurikan Joulu -lehdessä 1998, s. 58-59.
Lähteet:
Uusi Suometar 1905 20/3 , 17/4 ja 12/5
Eteläpohjalaisia elämäkertoja - M-Ö, Etelä-Pohjanmaan
maakuntaliitto, 1965
Aukusti Järvisen muistiinpanot
URN:NBN:fi-fe20051447