KUN PRESIDENTTI KURIKASTA SEINÄJOELLE HIIHTI
Kuva. Urho Kekkonen lähdössä hiihtotaipaleelle. Valokuva: Kalevi
Leinola.
Toisena päivänä helmikuuta v. 1958 hiihdettiin jokavuotinen
Lakeuden Hiihto Kurikasta Seinäjoelle. Erikoista oli se, että
Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen osallistui kisaan.
Silloinen Kurikan kunnanvaltuutettu Yrjö Mikkilä kertoo jo hyvissä
ajoin kirjoittaneensa pres. Kekkoselle ja pyytäneensä häntä mukaan
mukaan hiihtoon. Kekkonen oli luvannut osallistua, ehdolla, että
päivä ei venyisi kovin pitkäksi ja pääsisi ennen iltahämäriä
lähtemään takaisin Helsinkiin. Niinpä sitten oli sovittu valtakunnan
päämiehen osuudesta tapahtumaan.
Itse olin mukana Yleisradion puolesta hoitamassa äänitystekniikkaa,
toimittaja Veli Kaakisen suorittaessa kisaselostusta Etelä-Pohjanmaan
paikallisohjelmaan.
TORVET EIVÄT JÄÄTYNEET
Radiopartiomme saapuessa aamuvarhaisella, taisi olla klo 7 tienoilla,
pakkashuurteiselle Kurikan asemalle oli paikalle jo kokoontuneet
sikäläinen kunnallismiesten joukko, muutamia hiihtoon osallistuvia
sekä Kurikan mieskuoro. Presidentin junan saavuttua asemalle lausui
vieraan tervetulleeksi valtuuston puheenjohtaja Veikko Koivisto jonka
päälle kuoro lauloi tervetuliaislaulun. Vieras kiitti laulusta, mutta
ei malttanut olla huomauttamatta 30 asteen pakkaseen viitaten:
"EIPÄ JÄÄTYNEET KURIKKALAISTEN KURKUT NIIN KUIN VAASALAISTEN
TORVET". Aamulla lienee Vaasan Soittokunta yrittänyt
torvisoitantaa, mutta pakkasen takia huonolla menestyksellä.
Asemalta presidentti seuralaisineen siirtyi keskuskoululle aamupalalle.
Suuruksia nautittaessa kansakoulun oppilaat lauloivat lippulaulun Heikki
Järvisen johtaessa.
PRESIDENTTI KÄYTTI PYSTYTYYLIÄ
Hieman pakkasen lauhtumista odoteltuaan lähti porukka matkaan.
Presidentti sauvoi Kainuun metsistä periytyvällä pystytyylillä,
sauvat olivatkin pitkähköt. Ainakin matkaan lähtiessään hän
käytti vuorovaihto systeemiä. Eli ponkaisi aina yhdellä jalalla
kerrallaan.
Kärkijoukkoon liittyivät Kurikan hiihtoveteraani Lauri Mäkelä, Yrjö
Mikkilä ja muutamia muita säätä pelkäämättömiä. Ulkopitäjistä
oli mukana mm. Adiel Pasuniemi Ähtäristä ja Yrjö Nikula
Seinäjoelta. Näiden todellisten hiihtoveteraanien lisäksi oli sitten
vastaavasti joukon nuorimpana Markus Sahlberg, vasta yhdeksänvuotias
miehenalku Kurikasta. Ikämiehet ja joukon nuorin olivat suoriutuneet
ladulle hieman etuajassa.
Latu lähti kylätietä seuraten kohti Antilankylää, jonka jälkeen
laskettiin kohti Kyrönjoen jäätä. Kun oli hiihdetty jonkin aikaa
latua, samaa, mitä Jaakko Ilkan johtamat talonpojat olivat hiihtäneet
päinvastaiseen suuntaan lähes 400 vuotta aikaisemmin, noustiin
vastarannalle. Kohta oltiinkin ensin Piirtolassa ja sitten Koskenkorvan
koululla. Täällä Arvo Katajan oppilaat seisoivat sotilaallisessa
jonossa valtakunnan päämiestä vastassa.
ILMAJOEN PALONKYLÄSSÄ
Matkaa jatkettiin edelleen Ilmajoen Palonkylää kohti hieman suojaista
metsänreunaa kohti siirtyneellä ladulla. Palonkylässäkin olivat
tasavallan ykkösmiestä odottamassa koululaiset opettajansa Eero
Malkolan johdolla. Jo viluisetkin oppilaat olivat varustautuneet
siniristilipuin, mutta odottivat kiltisti opettajan lupaaman mehulasin
toivossa.
Me radiomiehet olimme asemissa ja odottelimme koulun aulassa mikrofoneinemme.
Presidentin jalkautuessa suksiltaan ja asteltuaan aulan läpi oli
kunnanmiesten vuoro esiintyä. Pienen hässäkän jälkeen sai
valtuuston puheenjohtaja lunttilapun haltuunsa ja esitti runomuotoisen
tervehdyksen kunniahiihtäjälle.
Päämiehelle ojennettiin kunnanviiri, joka sitten pikavauhtia siirtyi
adjutantin välityksellä mustaan autoon Helsinkiin vietäväksi.
Palonkylän koululla saavutti puntimiesten joukko ne varovaiset
hiihtäjät ,jotka olivat lähteneet liikkeelle Kurikasta etuajassa.
Samoin liittyivät joukkoon ne, jotka olivat jääneet etujoukon kovasta
vauhdista. Jälkimmäiset moittivatkin vauhdinpitoa, mutta Mäkelä
puolustautui sillä, että jos hän vähänkin hidasti vauhtia "
klopajivat presidentin sukset heti hänen kantoihinsa".
NUORIN HIIHTÄJÄ HUOMIOITIIN
Ennen Ilmajoelta lähtöä tervehti Kekkonen matkan nuorinta osanottajaa
MARKUS SAHLBERGIA, joka oli sinnitellyt joukon mukana.
Tuomikylän jälkeen oli sää jo leudontunut ja keli parantunut. Myös
suojaisa metsä oli lähempänä hiihtäjien kulkua helpottamassa.
Matkan viime metreillä oli hieman nousua, jonka aikana korkea vieras
valiintui joukon kärkeen. Vastaanottajat lämpimikseen hieman
läpyttelivätkin, kun saavutettiin matkan päätepiste Jouppilanvuoren
hiihtomaja.
Itse vuorella hiihtomajan edessä tohtori Martti Kantele lausui
tunnustuksen sanoja vieraalle, "JOKA NÄYTTI SUOMEN HIIHTOVÄELLE
ESIMERKKIÄ KORKEIMMALTA TAHOLTA". Olavi Kurikka ojensi puolestaan
presidentille mitalin , "JONKA VOI SAADA VAIN KERRAN ELÄESSÄÄN
", nimittäin "LAKEUS URHEILEE -MITALIN".
Kun Seinäjoen Maalaiskunnankin edustajat olivat esittäneet
tervehdyksensä, pääsi tasavallan nokkamies löylyihin. Löylypaikka
eli hiihtokeskuksen sauna olikin aivan lähellä. Vaikka sauna oli aika
vaatimaton, harva lautaeteinen vaatteiden riisumiseen, pyöreä
rautatynnyri kiukaana ja maalattia, olivat löylyt herkkua hiihdon
jälkeen.
IHANAT LÖYLYT HIEMAN HUURUISESSA SAUNASSA
"Ol´ HERRAINELO IHANAA" siteerasi kunniavieras, joskus
kuulemaansa sanontaa, ensi löylyjen jälkeen. Valitettavasti löylyt
loppuivat turhan pian, kun saunanvalvoja oli unohtanut viimeistelypuut
pesästä. Valitettavaa oli myös se, että kun Velu Kaakinen
sonnustautui mikrofooni mukanaan sekaan löylyihin, olivatkin
mikrofonijohdot katkenneet hiihtokansan tallaamina pakkasessa. Niin
jäivät radiokuuntelijat presidentin saunakommentteja paitsi.
Kun vieras oli kahviteltu kaupungissa tohtori Kanteleen asunnolla,
olikin aika lähteä iltapäiväjunassa kohti Helsinkiä.
Yrjö Mikkilä kertoi Kanteleen toivottaneen Kekkosen tervetulleeksi
vastakin paikkakunnalle, "MUTTA KUN TULET JÄTÄ NUO TURHAT
SAATTOMIEHET HELSINKIIN JA TULE YKSIN".
Myöhemmin sai Markus Sahlberg presidentin kansliasta myllykirjeen sekä
"Uusi hiihtokirja" -nimisen hiihtäjä Veli Saarisen
kirjoittaman kirjan. Kirjan kansilehdelle oli kirjoitettu: "Tunnustukseksi
Lakeuden Hiihdosta 1958 . Urho Kekkonen."
Into Järvinen
Artikkeli on ilmestynyt aikaisemmin Seinäjoen Joulu -lehdessä 1997, s. 33-34.
URN:NBN:fi-fe20051379