PERÄSEINÄJOEN TEOLLISUUDEN ALKUTAIPALEELTA

Kun vuosi sitten kiertelin Peräseinäjoen hautausmaan vanhimmalla lohkolla katsellen vanhoja hautamuistomerkkejä, tulin Kullbergien haudalle. Siinä lepäävät isä ja poika ison kuusen varjossa, värjärimestari Karl Erik Kullberg ja hänen poikansa, värjäri Karl Wilhelm Kullberg. Tällöin heräsi mielenkiintoni: mikä on saanut värjärit tulemaan 1800-luvun lopulla Peräseinäjoelle? Kiinnostustani lisäsi se, että isä-Kullberg oli syntynyt Tukholmassa ja pitkä tie oli ollut hänellä kuljettavanaan ennen kuin Peräseinäjoelle asettui.

Värjärimestari Karl Erik Kullberg syntyi Tukholmassa 6.6.1818, hänen isänsä oli tupakkakauppias Daniel Kullberg ja äiti kristiinalaista kauppiassukua, Clara Erikintytär Djupström, joka oli syntynyt 13.3.1793 Kristiinankaupungissa. Tupakkakauppias Daniel Kullberg ilmeisesti kuolee Karl Erikin ollessa hyvin nuori, koska poika muuttaa kuusivuotiaana Kristiinankaupunkiin äitinsä sisaren, kauppiaanleski Anna Maria Hallmanin luokse ja on kasvattina hänellä. Siellä Karl Erik aloittelee värjärin oppinsa ja kuusitoistavuotiaana muuttaa Kokkolaan ja silloin jo häntä sanotaan värjärin kisälliksi. Siellä hän on vuoteen 1838, jolloin huhtikuussa muuttaa takaisin Kristiinaan. Taas uuden muuttokirjan hän otti 1840 Tukholmaan lähtöä varten. Siellä hän kuului suomalaiseen seurakuntaan, josta palasi Kristiinankaupunkiin 20.11.1841 ja on hyvin todennäköistä, että hän tällä matkalla antoi tarvittavan työnäytteen ja suoritti mestarikirjan.

Kaskisiin hän muuttaa melkein saman tien marraskuun lopulla 1841, jossa hänet vihitään 18.5.1942 sikäläisen edesmenneen värjäri Mats Vilhelm Hertzmanin tyttären Wilhelmiinan kanssa. Kaskisissa heille syntyi kaksi lasta: Karl Wilhelm, johon palaan myöhemmin ja Karoliina Wilhelmiina Eugenia (käytti puhuttelunimenään Jennyä), sittemmin naimisissa Jalasjärvellä kauppias Oskar E. Leideniuksen kanssa. Muut kolme lasta syntyivät Kristiinankaupungissa eli Oskar Julius, Emilia Eufrosyne sekä Erik Leonard. Pojista ainakin Karl Wilhelm ja Erik Leonard ovat jatkaneet isänsä ammatissa. Emilia Eufrosyne oli kauppiaana Lappväärtissä ja avioitui myöhemmin kauppias J. Sandströmin kanssa.

Karl Erik oli merkitty Kaskisissa porvarien luetteloon jo 1842 ja piti värjäämöä siellä vuoteen 1850, jolloin siirtyi takaisin Kristiinankaupunkiin. Kaskisissa näyttää olleen 1848 paras vuosi, sillä verotettava vuositulo oli ollut 6450 ruplaa ja kisälleillekin oli maksettu palkkaa 600 ruplaa.

Kristiinankaupungista perhe siirtyi 15.11.1861 Kauhajoelle. Hän oli tehnyt v. 1860 anomuksen kuvernöörille, jossa pyysi lupaa asettua Kauhajoelle pitäjänvärjäriksi, koska rannikkokaupungeissa oli käsityöläisillä työpulaa. Anomus alistettiin kirkonkokoukselle, jossa pyydettiin pitäjäläisten kannanottoa kyseiseen asiaan. Tästä virisi vilkas keskustelu, toiset olivat vastaan ja toiset puolesta, mutta lopulta tuli yksimielinen päätös, että "saa tulla, jos kuvernööri hyväksyy". Myöhemmin hän näyttää harjoittaneen myös maakauppaa, sillä maakauppaveroa hän maksaa vuosina 1865-70. Karl Erikin vaimo Wilhelmiina kuolee 28.9.1862 Kauhajoella. Wilhelmiinan jälkeen 9.2.1863 tehtiin perunkirjoitus tai niin kuin ennen sanottiin "kalunkirjoitus", jossa mainitaan Kauhajoen Yli-Nuuttilan maalla oleva "Färihuones, kolmen kattilan kanss', Rukimasiina sekä asuinrakennus".

Se jää arvoitukseksi, mikä sai hänen vanhimman poikansa Karl Wilhelmin lähtemään Peräseinäjoelle. Ilmeistä on, että tällä alueella ei ollut pahemmin kilpailua, värjäämöjä oli ainoastaan Ilmajoella. Niinpä hän anoi 1868 kuntakokoukselta lupaa perustaa värjäämön Peräseinäjoelle, johon suostuttiin ja Karl Wilhelm muutti Kauhajoelta 23.11.1868. Hänellä on silloin pieni aloituspääomakin, koska hänen isänsä täti, jonka luona isä oli "kasvateena", oli testamentannut puolet omaisuudestaan Karl Wilhelmille ja tämä perintöosuus oli ollut hänen isänsä huostassa aina vuoteen 1863. Se oli suuruudeltaan 465 ruplaa ja 36 1/2 kopeekkaa.

Peräseinäjoelta Karl Wilhelm oli käynyt aiemmin katsastamassa sopivan paikan, jossa värjäämö ja maakauppa voisi toimia, sillä maakauppiasveroa hän maksoi vuosina 1868-71. Vuokrasopimuksen hän teki leskiemäntä Liisa Erkintytär Kärjen kanssa 12.12.1868 seuraavasti:

"Tämän avoimen kauppakirjan kautta annan minä allekirjoitettu talon emäntä, leski Liisa Erkintr Kärki, siitä minulle kuuluvasta kolmanneksestani joka on
5/72. osa manttaalia Kärjen talosta, nimittäin färjärille ja kauppias Karl Wilhelm Kullbergille sekä färi että kauppa ja muiden tarvehuoneitten tilaksi maata Kärjen talon maalle, maantien viereen joen puolelle, maantiestä Alavudelle menevän tienhaaran kohdan paikalle, kaksikymmentä ja viisi syltä (25) pitkältä ja kaksikymmentä ja viisi syltä leviästi, kuin myös siihen maantiestä menevän tarpeellisen tien, ja saa myös färjäri pitää yhden hevoisen talon haas kesän aikana, - ja tämän maan edestä ja hevoshaan frahdista pitää färjärin maksaa Taloohin veroa yhteensä joka vuosi kolmekymmentä (30) markkaa, joka maksu pitää tapahtuman sinä 1 päivä, Marraskuuta, ja tämä kauppa tulee seisomaan viisi (50) kymmentä vuotta tästä päivästä alkaen."

Näin hänellä oli toimitilat liiketoimintansa aloittamiseen. Se oli alkuunsa pienimuotoista, mutta laajeni vuosien mittaan. Maakaupan pidosta hän kuitenkin luopui 1871. Silloin oli maakaupan aloittanut Peräseinäjoella Kärjen talon maalla O. E. Leidenius, joka myöhemmin avioitui Karl Wilhelmin siskon Jennyn kanssa. Karl Wilhelm solmi avioliiton 5.5.1874 edellä mainitun Kärjen talon leskiemännän Liisan kanssa, joka oli syntyisin Alavuden Saukosta.

Varsinainen toiminnan laajentuminen tapahtui, kun v. 1877 he saivat kestikievari-oikeudet ja matkustajia varmaankin riitti. Talo sai lempinimen "Kulpäri-Kärki". Alavuden kuntakokoukselta Karl Wilhelm anoi syksyllä 1878 lupaa perustaa värjäämö Alavuden kirkonkylään, johon olikin suostuttu ja saisi hän tampata ja värjätä kankaita. Nyt näyttää toiminta laajentuneen jo sen verran, että hän 1880 pyytää isäänsä tulemaan Kauhajoelta hoitamaan värjäämöä. Marraskuussa teki isä vuokrasopimuksen poikansa ja tämän vaimon kanssa värjäämöstä, jota hän laajentaakin sitten niin, että siellä on höyryprässi, tamppimylly sekä muut värjäämön laitteet. Toimiluvassa isä sai toimialueekseen Ilmajoen, Kauhajoen, Kurikan ja Peräseinäjoen. Alunperin värjäämö sijaitsi nykyisen Osuuskaupan kohdalla: se oli tontin vasemmassa laidassa poikittain tiehen nähden, pitkä ja matala hökkelimäinen rakennus, jossa oli prässi sekä asuin- ja varastohuoneita. Tamppilaitos eli tamppimylly rakennettiin Kärjenkosken alapuolelle, mutta myöhemmin se siirrettiin Pitkäänkoskeen, koska kulku sinne oli aiheuttanut polkuja viljelyksille. Tämä tamppilaitos toimi useita vuosia, kunnes isä-Kullbergin voimat vuosisadan lopulla vähenivät. Tamppimyllyn toiminta lopetettiin, mutta värjäämö toimi myöhempään.

Isä-Kullberg kuoli Peräseinäjoella 8.5.1902 ollen iältään kuukautta vaille 84-vuotias. Hänen perunkirjastaan voidaan poimia erikoisia, mm. värjäykseenkin liittyviä asioita, kuten: "Väriaineet, happomittari ja kaksi lämpömittaria, 2 meeterimittaa, kirjasto, kuvatauluja ja kartta, merenvahapiippu sekä kompassi". Väriaineet näyttävät olleen melko arvokkaat, koska ne hinnoiteltiin 30 markkaan, - jos verrataan niitä esim. hevoskärryihin, joiden arvo oli 15 markkaa.

Poika Karl Wilhelm oli mukana kunnan toiminnassa ainakin kunnan varaesimiehenä  ja seurakunnassa tilintarkastajana, lautamiehenäkin hän toimi. Hän oli mukana tekemässä 1890 anomusta valtiopäiville, että Kristiinankaupunkiin tehtäisiin rata Alavudelta tai joltain Vaasan radan asemalta. Lainakirjasto oli toiminut kestikievarissa aina vuoteen 1891, jolloin se muutettiin kauppias M. Koivistolle. Maanviljelystä ei kovin paljoa ollut kestikievarissa, sillä tila oli jaettu Liisan ensimmäisen puolison kuoltua heidän kahden poikansa kanssa. Liisa kuoli 8.10.1891 ja heidän avioliitostaan ei ollut rintaperillisiä. Heillä oli keskinäinen testamentti ja Karl Wilhelm jäi yksin pitämään kestikievaria. Hän solmi uuden avioliiton 6.6.1892 Jalasjärven Jokipiistä kotoisin olevan Vilhelmiina Salomonintyttären kanssa, ja he jatkoivat yhdessä kestikievarin pitoa. Värjäämön toiminnasta en saanut varmaa tietoa, koska se lopetettiin. On kuitenkin hyvin todennäköistä, että se jatkui tämän vuosisadan puolelle saakka, sillä kun Karl Wilhelm kuolee 1.7.1909 mainitaan perunkirjassa kiinteänä omaisuutena Wilhola-niminen palstatila Kärjen talon maalla, tehdaslaitoksineen sekä väriaineet, joiden arvo määriteltiin enää 10 markaksi. Irtaimen joukossa oli sellaiset erikoisuudet (johtuen ehkä kestikievarin pidosta) kuin revolveri ja pistooli. Heillä ei myöskään ollut rintaperillisiä ja keskinäinen testamentti takasi leskelle täydet omistusoikeudet jäämistöön. Kestikievaria tämän jälkeen jatkoi Karl Wilhelmin siskonpoika Paul Leidenius eli Leikkola.

Mainittakoon vielä, että kestikievarissa oli v. 1908 kaksi huonetta matkailijoille ja kaksi hevosta. Silloin kyydityksestä veloitettiin kestikievareitten välillä seuraavasti: Alavudelle Heikkilään oli matkaa 15,5 km ja kyytiraha 2,17 mk, Kihniänkylään Hiirikoskelle 9,25 km 1,29 mk, Ilmajoen Lehtimäkeen 12,3 km 1,73 mk, Jalasjärven Taivalmaahan 9 km 1,26 mk ja Sydänmaan asemalle 15 km 2,10 mk. Ylimääräisestä kyydistä maksu oli 0,19 mk per km. Kestikievarissa oli ollut vuoden 1904 tarkastuksen mukaan 444 kpl kyydityksiä.

Paul Leikkolalta kestikievari siirtyi Juho Laineelle v. 1915 ja näin sammui vanhan Kullberg-suvun liiketoimet Peräseinäjoella.

Kirjoittaja: Raimo Hieta
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Peräseinäjoen Joulu -lehdessä 1997, s. 39-41

Lähteet:
Etelä-Pohjanmaan historia V
Kangasniemi, Toimi: Peräseinäjoen kirja
Peräseinäjoen Joulu -lehdet vuosilta 1963 ja 1968
Vaasan maakunta-arkisto ja Seinäjoen kaupunginkirjasto  

URN:NBN:fi-fe20041216