MUISTOJA SEINÄJOEN ASEMARAVINTOLASTA
Seinäjoen asemaravintola sijaitsi kaksikerroksisen rakennuksen
alakerrassa. Asemahotelli oli aikoinaan saman rakennuksen toisessa
kerroksessa. Kuva Albin Aaltonen. Seinäjoki.
Seinäjoen asemaravintola oli aikoinaan ehkä tunnetuin Pohjanmaan
maakunta-alueen ravitsemusliikkeistä. Seinäjoen asemalla oli kaiketi
jo vuodesta 1883 kaksi ravintolaa ja lisäksi oli asemahotelli,
joutuihan monet matkustajat yöpymään Seinäjoella. Junathan
lähtivät ani varhain aamulla.
Matkustaja, joka aikoi matkustaa etelään tai pohjoisen suuntaan,
saapui Seinäjoelle edellisenä iltana vietti yön ja ravitsi aamulla
itsensä asemahotellissa . Tämä tietysti edellytti , että
matkamiehellä oli paksu kukkaro ja edustuskelpoinen vaatetus ja muu
ulkonäkö. Asemahotelli oli nimittäin tarkoitettu ensimmäisen ja
toisen luokan matkustajille.
Tavallinen maalaisväki kävi syömässä hernerokkaa kolmannen luokan
ravintolassa , joka oli hieman vaatimattomampi rakennus sivummalla, ja
vietti yönsä odotussaleissa tai jossakin muualla taajaväkisen
yhdyskunnan alueella
Kun valtiopäivämies Juha Koivisto s. 1839 matkusti Helsinkiin Aleksanteri II:n patsaan paljastustilaisuuteen v.1894 nuorten poikiensa Martin ja Juhon kera, tulivat he Kurikasta edellisenä iltana ja viettivät yön Koskiniemen matkustajakodissa. Oli kait liian kallista monen miehen yöpyä asemahotellissa. Samassa junassa ja asioissa matkusti myös Santeri Alkio, silloin Filander. Hän lienee lähtenyt Laihialta, mutta suurus asemaravintolassa ainakin maittoi, kuten Juha Koivistollekin.
Maanviljelysneuvos Aadolf Edvard Björkenheim s.1856 oli Helsingissä aateliston edustajana säätyvaltiopäivillä vv. 1885-1904. Hän oli lisäksi monissa muissa valtakunnallisesti tärkeissä asioissa usein matkusteleva asemahotellin ja asemaravintolan merkittävä käyttäjä. Aatelisella edustusmiehellä oli omat vaatimuksensa tarjoilun suhteen. Kerrotaan että ravintolassa oli Björkenheimillä oma kahvipannu. Pannussa keitettiin juuri valtopäivämiehelle sopivaa kahvivahvuutta, eikä pantu liikaa sikuria sekaan.
Vapaussodan aikana matkusti 28. 01 1918 Suomen Senaatti Seinäjoen kautta Vaasaan, joutuen Kainastolla pahaan junaonnettomuuteen. Senaattoreille lienee ennen onnettomuusjunaan siirtymistään aamupuurot Seinäjoen hotellissa maistuneet.
Viikon kuluttua edellisestä tuli asemaravintola tutuksi myös kenraali G.K. Mannerheimille . Ylipäällikön päämaja oli tosin kiskojen päällä junassa Seinäjoen asemalla, mutta yösijan ja suuruksen tarjosi päämajalle asemahotelli, ja myös kenraalille, milloin tämä luopui kuulusta kenttävuoteestaan.
Myöhempinä aikoina matkusti v. 1920 tammikuun 15 pv presidentti K.
J. Ståhlberg Jalasjärvelle kansanedustaja Mikko Luopajärven
hautaustilaisuuteen. Matka tapahtui junalla Keisari Nikolai II:n
entisessä salonkivaunussa. Seinäjoella tarjottiin asemaravintolassa
aamiainen ja hotellissa virkistäytyminen.
Kaikki maan presidentit seuraavien kahden vuosikymmenen kuluessa tavalla
tai toisella tutustuivat Seinäjoen asemaravintolan antimiin. Ahkerin
vierailija lienee ollut Presidentti Kyösti Kallio. Kallio oli
vakituinen junassa matkustaja, ja hänen kotimatkansa sointuivat hyvin
Pohjanmaan radan karttaan. Myös edellä mainittu Juho Juhanpoika
Koivisto ja muut Pohjalaiset kansanedustajat nauttivat monasti
ravintolan antimista. Sodan jälkeen myös kansanedustaja Urho
Kekkoselle Seinäjoen asema oli tuttu, joskin presidenttinä hänen
matkansa taittuivat useasti muulla tavoin.
Seinäjoen asema ja ratapiha 1920-luvun lopussa. Kuva Seinäjoen
kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston kokoelmat (valokuvaaja: A.
Jokilehto).
Kirjailija Mika Waltari nautti Ateenan lentoaseman ruokasalissa
vasikanpaistia , "jota tarjottiin valmiina lautaselta",
"olisin helposti voinut kuvitella olevani Seinäjoen
asemaravintolassa", kirjoittaa hän Istanbulin matkastaan vuodelta
1947, jolloin matkustelu oli vielä harvinaista herkkua.
Asemaravintolan hienomman puolen loisto alkoi 1930 -luvulla himmetä ja
mainehikas toisen luokan ravintola muuttui paljolta tavallisten
karvarvalakkipäisten paikaksi ja valkoisin liinoin katetut pöydät
vähenivät tai siirtyivät salin peräseinälle. Hotellipuolikin
lakkautettiin.
Kun kieltolaki kumoutui v. 1932 tuli ravintolasta oluenjuojien suosittu
paikka. Ennen sotaa kävimme me vähän yli rippikouluikäiset joskus
siemaisemassa olutkolpakot nimenomaan toisessa luokassa, sitä varten
piti ajaa junalla Kurikasta saakka.
Sotien aikana Seinäjoen asemaravintola tuli kuuluisaksi hyvästä
hernerokastaan. Hernerokka oli muhevaa kauan keitettyä ja sisälsi
sopivassa määrin lihaa, jota ei juuri sota-ajan ruokalistoissa
näkynyt. Liekö Itikka eli sen ajan Atria vaikuttanut raaka-ainepuolen
saantiin. Asemaravintolan asiakasmäärä oli sotien aikana valtavan
suuri, kulkihan Seinäjoen kautta suuri osa Pohjois-Suomen sotilaista
rintamille, monet useaankin kertaan lomilleen. Evakkoväkikin junaili
useaan kertaan tätä tietä, vaikka muutamat heidän matkoistaan
tapahtuivat sellaisissa olosuhteissa, että asemaravintolaan ei
juurikaan poikettu.
Kuva. Seinäjoen kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston kokoelmat.
Itsekin matkasin talvisodan alkupuolilla Karjalan suuntaan armeijan
eväät pahvikodissa, asema- ravintolassa en kyllä muistaakseni
ainakaan menomatkalla poikennut. Jatkosodan aikana asemaravintolan
trafiikki jatkui joskus kaaokseen asti. Ravintolavieraat lisääntyivät
ja jatkosodan loppupuolella v. 1944 oli jo niin arkista, että ravintola
esimerkiksi joutui hernerokkaa tarjotessa ottamaan pantin
ruokalusikasta, joka oli sotilaille haluttu matkamuisto. Pantti oli
muistaakseni 5 mk, nykyrahassa pari euroa.
Sodan jälkeen oli nimenomaan alkoholin säännöstely pitkän aikaa
voimassa. Siinä 1951 korvilla tapasin asemalla entisen pomoni, jonka
töissä olin ollut nuorukaisena harjoittelemassa sähköalaa.
Mahtipontisesti kutsuin vanhan pomoni oluelle asemaravintolaan. Tilasin
oluet, mutta neiti tiskin takana vastasi yllättäen tilaukseen:"
Tämä mies on jo saanut olutkolpakon". Siihen jäi tarjoukseni.
Seinäjoen asemaravintolan historia päättyi käytännössä, kun
vanhan aseman rakennukset purettiin v. 1970 uuden asemarakennuksen
tieltä.
Into Järvinen
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Seinäjoen Joulu -lehdessä 2004, s. 28-29 nimellä: Hernerokkaa ja hanhenrintaa: Vanha asemaravintola oli presidenttien kantapaikka.
URN:NBN:fi-fe20051180