C. Rosenkampff - kirkonsuunnittelija tietämättään
Kuva: Carl Rosenkampff. A. V. Cedervaldin min. mukaan. Museovirasto.
Elokuulla vietämme Törnävän kirkon
140-vuotisjuhlaa. Harvemmin
kuitenkin tulee ajateltua, että rakennuksen perusrunko on seissyt
sillä paikalla jo lähes 180 vuotta. Alunperin rakennus tehtiin valtion
toimesta Suomen ensimmäisen ruutitehtaan, Östermyran, ruutivarastoksi.
Suomen senaatin talousosaston ja sotilastoimikunnan tehtävänä oli
löytää sopiva ruutitehtaan paikka, mutta suurin vaikeus asiassa oli
tietämättömyys maassamme ruudinvalmistuksesta. Tällöin kuvaan astui
paroni Carl Rosenkampff, joka uutteruudella paneutui asiaan. Hän
lupautui tutustumaan Pietarin lähellä Ohdan tehtaaseen, josta tuli
Östermyran ruutitehtaan malli, ja vieraili myös Keski- Euroopan
tehtaissa.
Carl oli syntynyt 17.10.1793 Liivinmaalla ja hänen vanhempansa olivat
sikäläistä aatelistoa. Carl merkittiin jo 14-vuotiaana Venäjän
valtakunnan virkamiesluetteloon, kanslistiksi oikeuskomissioon. Hän
opiskeli sitten Venäjän tie- ja vesikulkuliikenteen opistossa, ja
pääsi sotilaallisen ja teknillisen insinöörikunnan jäseneksi.
Suomeen hän sai komennuksen vuonna 1815, Uudenkaarlepyyn kivisillan
rakennustöiden valvojaksi, jonka jälkeen hänen elämäntyönsä
kokonaan tapahtui Suomessa, koskenperkaus- ja kanavointitöiden
tarkastajana. Työhönsä perehtyneenä ja taitavana teknikkona hän
johti ja suunnitteli monia jokien perkauksia ja kanavointitöitä.
Laajoilla virkamatkoillaan hän oppi tuntemaan Suomen ja sen kansan,
tullen nopeasti tunnetuksi ja arvossa pidetyksi, aina ystävällisen
käytöksensä ansiosta. Yleisesti häntä nimitettiin lempinimellä
"koskiparoni"
Koskenperkaustoimissaan hän oli tutustunut
ruukinpatruuna Gustaf Adolf Wasastjernaan ja heille kehittyi monia
vuosia jatkunut läheinen liike- ja ystävyyssuhde. Tästä osoituksena
on sekin, että Wasastjerna oli Rosenkampffin pojan kummi.
Kirjailija Zacharias Topelius päiväkirjoissaan kertoo paljon
Rosenkampffin perheestä ja vierailuistaan siellä Helsingissä
opiskellessaan. Hän oli melkein joka sunnuntaina heidän
ruokapöytänsä vakituinen jäsen johtuen siitä, että Rosenkampffin
toinen puoliso Augusta, o.s. Turdin oli Topeliuksen äidin sisarpuoli.
Paroni Carl Rosenkampff kuoli syyskuussa 1846 Helsingissä.
Ruutimakasiini rakennetaan
Vuonna 1816 tarjoutui patruuna Wasastjerna myymään omistamansa
Östermyran ruukin valtiolle ruutitehtaan perustamista varten. Ellei
valtio halunnut ruukia ostaa, tarjoutui hän mainitulla ruukilla
valmistamaan valtiolle ruutia, mikäli hänelle myönnetään lainaa.
Ehdotus kariutui korkean hinnan takia. Mutta senaatin talousosaston
kiinnostus Etelä-Pohjanmaata kohtaan säilyi, sillä täällä osattiin
valmistaa salpietaria, joka oli ruudin tärkeä aineosa.
Monien neuvottelujen tuloksena Wasastjerna antoi 29.6.1824 uuden
tarjouksen senaatille ruudin valmistuksen aloittamisesta Östermyrassa.
Sen mukaan hän rakentaisi tehtaan muut rakennukset valtiolta saamansa
lainan turvin, mutta valtion oli rakennettava ruutimakasiini, ruudin
kokeiluhuone eli propeeri, sekä vartiokasarmi (myöhemmin Martinin
talona tunnettu.)
Nyt asiat alkoivat edetä nopeaan tahtiin, sillä seuraavan vuoden
huhtikuussa senaatin sotilastoimikunta sai valtuudet tehdä sopimuksen
Wasastjernan kanssa. Tarkastus maastossa makasiinin paikasta pidettiin
28.10.1826. Rosenkampffilla oli jo laatimansa piirustukset ja
ruutimakasiinin kustannusarvio , vaikka tällöin ei ollut varmaa,
tehtäisiinkö se puusta vai tiilestä. Näyttää kuitenkin siltä,
että Wasastjerna ja Rosenkampff olivat tehneet hyvin selvät
määritelmät, minkälaisia rakennuksista tulisi. Rosenkampff oli
lupautunut toimimaan virkamatkoillaan myös Östermyran ruutitehtaan
rakentamisen valvojana valtion puolesta.
Rakennusmestariksi tuli koskenperkaus-osastolta uusikaarlepyyläinen
Johan Kantlin. Tämä Munsalan Kantlaxissa 1770 syntynyt Johan oli
saanut "timpurin opit" lääninarkkitehti ja kirkonrakentaja
Jakob Rijfiltä, joka asui Uudenkaarlepyyn Soklotin kylässä, ja Johan
oli myös hänen vävynsä. Jakob ja Carl Rijfin mukana Johan oli ollut
Tukholman Kungsholmassa kirkon tornia rakentamassa. Suomessa hän
pääsi Rosenkampffin alaisuuteen valtion töihin, koskenperkaus- ja
kanavarakennuksen rakennusmestariksi.
Pohja- ja rakennuspiirustus Carl Rosenkampff. Kuva: E. Ala-Könnin
kokoelmat
Työtä ja toimeentuloa
Useita ammattimiehiä tuli Uudestakaarlepyystä sekä Pietarsaaresta ja
Kokkolasta asti. He olivat enimmäkseen muurareita ja kirvesmiehiä.
Myös paikkakuntalaisille isännille ja muulle miesväelle riitti
rakennustyötä : tehtiin tiiliä ja ajettiin hiekkaa, kiviä,
puutavaraa ja jopa sammalia aina tarpeen mukaan. Ajoittain tarvittiin
erikoisosaajia, esimerkiksi kivityömiehiä. Heille maksettiin
porattujen reikien pituuden mukaan, mittayksikköinä jalka ja tuuma.
Erikoisuutena palkkatilejä seuratessa huomaa, kuinka lyhyessä ajassa
joistakin aputyöläisistä tuli ammattimiehiä, jolloin palkkakin
parani. Östermyran ruutimakasiinin valmistuttua syksyllä 1829 sai
rakennustyömaan mestari Johan Kantlin senaatilta 200 ruplan
lahjapalkkion hyvin tehdystä työstä, sillä rakennukset olivat
"ulkoisesti kauniit ja hyvin tehdyt."
Östermyra oli aikoinaan maan kannattavimpia yrityksiä, tuoden
maakuntaan valtavasti työtä ja vaurautta, kun ottaa huomioon
monenlaiset toimitukset kuten salpietari, hiilet, leppä- ym. halot,
sekä erilaiset kuljetukset eli transportit. Östermyran ansiosta
Seinäjoki muodostui sangen keskeiseksi koko maakunnalle -
taloudellisessa mielessä tärkeimmäksi maaseutukeskukseksi.
Patruuna Gustaf Adolf Wasastjernan kuoltua 1849 jatkoi yritystoimintaa
hänen poikansa Gustaf August Wasastjerna. Ruudin kysynnän laantuessa
1850-luvun lopulla oli hänelle ilmeisesti tullut uusi ajatus
ruutimakasiinin muuttamisesta kirkoksi, kun valtio oli halukas
rakennuksen myymään. Wasastjernalla oli tavallaan etuosto-oikeus
rakennukseen ja näin hänelle tuli mahdollisuus toteuttaa haaveensa.
Raimo Hieta
Ilmestynyt aikaisemmin Lakeuden Risti -lehdessä 3/2004, s. 6.
Lähteet:
Alanen,
Aulis J.: Seinäjoen historia I. Seinäjoki 1970.
Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto. Porvoo 1955.
Kansallisarkisto
Laine,
Eevert: Salpietarinvalmistus ja ruutitehdaspuuhat 1810-20. HArk
46.
Vaasan maakunta-arkisto
URN:NBN:fi-fe20044300