Vanha allakka
Käsiini sattui vanha "ajantieto". Takakansi oli poissa ja
repaleinenkin se oli, mutta etukannessa oli präntättynä
"Kuluttajain taskukalenteri" -leima, jossa ympyrän sisällä
oli kirjaimet KK ja alareunassa vuosiluku 1920 - siis yli 9
vuosikymmenen takaa!
Täynnä sen ajan asiallista tietoa, mutta huomioni kiinnitti
omalaatuiset nimipäivien etunimet, joista ei varmaan ole monikaan
käytössä. Etupäässä ne olivat ruotsinkielestä lainattuja - vai
mitä sanotte: Sigurd, Friidolf, Euroeur, Efrosyne, Friijof, Sigismud,
Bernhard, Sikstus, Hjördis, Fredriikka, Göta, Dany, Ragnar, Fjalar,
Beata, Konrad ja Sagga. Kaikki nämä oikein kiusankappaleita
eteläpohjalaisille "äffineen ja deeneen"...
Sitten pitkä litania nimiä, jotka lie lainattu latinasta:
Polykorpus, Septuages, Anskgarous, Tertullianus, Gregorius, Tibutius,
Konstantinus, Basillius (!), Augustinus, Augusta ja Barbara. Siitä vaan
lapsille nimiä, joita taatusti ei ole muilla!
Sitten tietysti joitakin raamatullisia nimiä, joita harvakseen tapaa
vieläkin; Hesekiel, Gabriel, Rebekka, Bonifagius, ja tietysti Aabraham,
Iisakki ja Mooses. Ja suomalaiskansallisella pohjalla: Anselmi,
Jaakkima, Tyko, Toora ja Kauppo. Alarik, Haakon ja Natalia lienevät
vierasta perua.
Ja runollisemmin: Runo, Lemmitty, Lemmikki, Mielikki, Siviä, Meri,
Ilta, Repekka, Ulriika, Viola, Kustaava ja Magdaleena. Sukulaistyttöä
sanottiin Hiltuksi tai Hiltuuriksi. Pitkän selvittelyn jälkeen
selvisi, että oikein kristitty ja kastettu nimi oli Hildur Hildegaard -
yksikään ylistarolainen ei edes yrittänyt sanoa tuota!
Ossi Polari
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Seinäjokinen-lehdessä 19.11.2011, s. 3.
URN:NBN:fi-fe201111225843
|