Vankileiri n:o 9

Olin koko kesän 1943 uittotöissä Kemin Pajusaaressa. Eihän siinä mitään kummallista ollut, mutta kun meidän 20 koulupojan lisäksi oli lajittelutyömaalla samoin 20 venäläistä sotavankia. Nämä vangit tuotiin kolmella veneellä joen toisella puolella olevalta vankileiriltä. Kun vangit oli saatu maihin, vartijat lähtivät takaisin ja niin meitä oli "vartioimassa" 20 koulupoikaa kahtakymmentä sotavankia.. Oli tosin laitteen kymppinä yksi isoluinen mies, mutta siinä se sitten olikin.

Kaikki sujui ihan rauhallisesti, kunnes eräs isokokoinen vanki menetti hermonsa ja kävi kimppuuni meidän jatkuvasta jankutuksesta kuinka ryssän kävi huonosti. Levittelimme sanomalehtiä ja esitimme valokuvia tuhotuista tankeista jne. Venäläiset eivät uskoneet "suomalinen pribaganda, venäläinen propakanga - niet niet"... Niin. Se hermonsa menettänyt ryssä kävi takaapäin kimppuuni ja yritti painaa päätäni veden alle - ne suoppanit olivat ihan veden rajassa. Minä huusin kuin pistetty sika, mies hellitti otteensa ja pojat kertoivat syyn: laitteen kymppi oli voimalla huitaissut vainolaista takamukseen...

Mitähän jos tämä olisi tapahtunut venäläisellä tai saksalaisella vankileirillä? Viety seinää vasten ja ammuttu! Kun nyt on kirjoitettu ja jankutettu kuinka huonosti kohtelimme sotavankeja kurittamalla, nälkään ja työhön näännyttämällä, niin ei se ainakaan näiden vankien kohdalla pitänyt paikkaansa. Ne olivat ihan terveen näköisiä!

Itse autoin asiaa työntämällä kasan näkkileipää ruokailusta lähtiessäni, ja jaoin ne vangeille. Lähinnä huvittavaa oli se sattuma, että veljeni Oiva oli vartijana Impivaaran vankileirillä ja syötti vangeille vehnäjauholiisteriä, jota oli jäänyt yli tapiseerauksesta!

Ossi Polari

Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Seinäjokinen-lehdessä 22.10.2011, s. 2.

URN:NBN:fi-fe201111025779