Kun Keski-Koivistoon emäntä Ylöjärven Ollilasta saatiin
Osittain kuvitteellinen kertomus tapahtumaketjusta, jonka seurauksena
Johanna Karoliina Sjöstedtistä Ylöjärven Ollilan tilan tyttärestä
tuli puoliso Fabian Keski-Koivistolle ja emäntä Kurikan
Keski-Koiviston taloon.
Matkalla
Kolme heinäkrinnillä varustettua rekeä edessään riuskat hevoset
laskevat rantatörmältä joenjäälle ja kääntyvät sitten
aamunarisevassa lumessa Ilmajoen suuntaan. Kussakin reessä on
Nenättömän eli Koivistonkylän isäntiä tai aikamiespoikia. Matkassa
ovat 19-vuotias nuorukainen, Fabian Joelinpoika Keski-Koivistosta,
Vähä-Koiviston 30-vuotias isäntä Matti Matinpoika ja vielä
Iso-Koiviston Jaakko-isäntä. Edessä on monen päivän ajelu Pirkkalan
Ylöjärvelle. Reet ovat kuormatut kevyesti heinillä, että
vetohevoselle riittäisi apetta muutamaksi päiväksi. Mukana on vielä
kussakin reessä tyhjiä hurstisäkkejä viljaa varten ja tietysti
runsaat matkaeväät.
Eräässä reessä istuu Keski-Koiviston Fabiani Joelinpoika
ajovällyissään ja muistelee miesten matkaan lähtöä.
Koeviljelys
Isä-Joel, Keski-Koiviston viisikuudetta oleva oleva isäntä oli
maaliskuun alkupuolella hakenut aitasta kourallisen rukiita ja
istuttanut niistä tarkalleen sata jyvää kostean lämpimään multaan.
Runsaan viikon kuluttua Joel-isäntä oli laskenut montako vihreää
orasta nousi pintaan tästä pienoisesta kylvöalasta; ei näyttänyt
tarpeeksi moni jyvä kasvamisen merkkiä.
Hallapoikanen oli vieraillut kylän pelloilla menneenä kesänä ennen
elonleikkuuta. Eipä kannata tällaista viljaa kylvää tulevana
syksynä peltoon, parempi se olisi käyttää syömäviljaksi tai vaikka
karjanrehun höysteeksi. Näin Joeli-isäntä oli tuumaillut.
Vähitellen sitten kypsyi tuuma, että on lähdettävä paremman
siemenviljan hakuun jonnekin eteläisempään osaan maata.
Silakanhakumatkalla Kristiinankaupunkiin oli yövytty Karijoen
kevarissa, jossa oli ollut puhetta siemenvilja-asioista, tällöin oli
tullut puheeksi, että Pirkkalassa Tammerkoskien seutuvilla on
saatavilla tervettä hallautumatonta viljaa myyntiinkin. Siellä olivat
edellisenä kasvukautena järvien ympäröimillä mailla viljat
säästyneet hyytävän hallan kouraisulta.
Viljanostosmatka
Kevarinisäntä Malakias Prosi oli vieraillut nuorena kuolleen
vaimonsa sukulaistalossa Ylöjärven Ollilassa ja matkalla todennut,
että sielläpäin riittää itävää ruista ja muutakin viljaa
myyntiinkin. Näillä eväillä oli sitten Nenättömästä lähdetty
viljan ostoon. Prosin mahtitalon isäntä oli lisäksi vihjaillut
nuorelle vielä emännättömälle Fabiani Joelinpojalle, että niillä
seuduin saattaisi löytyä vaikka mielitietty nuorukaiselle. Prosin
isäntä itsekin oli vastaavalla matkalla puolentoista kymmentä vuotta
aiemmin löytänyt samalta seudulta taloonsa emännän, Kristina
Elisabet Sjöstedtin Vesilahdesta. Prosin lautamies oli myös kertonut
olevansa hänkin lähdössä Kauhajoen Toivakan isännän mukana
Marianpäivän tienoissa sukuloimaan vaimonsa veljen taloon Ollilaan ja
kukaties myös kyläilemään Matti Toivakan sukulaisissa, joita
löytyisi samasta kylästä. Matti Toivakka oli tullut nykyiseen
taloonsa Kauhajoelle kotivävyksi Ollilan tilan torpasta Leponiemestä
parisenkymmentä vuotta sitten. Saatettaisiin vaikka kohdata
kurikkalaiset Ylöjärvellä, lisäsi Prosin isäntä keskustelun päätteeksi.
Näissä mietteissä matka jatkui. Oli ohitettu heti matkan alussa
Kyrönjoen oikealla rannalla muuta aluetta matalampi niittyalue, joka
nyt oli tietysti jäiden peittämä. Niittyä sanottiin Armonlaaksoksi.
Tälle pellolle oli tapettu tuhansittain talonpoikia etelän huovien
toimesta runsaasti parisataa vuotta sitten riehuneessa Santavuoren
taistelussa. Huovit saattoivat hyvinkin olla peräisin niiltä
seuduilta, joille oltiin menossa. Tällaista oli kerrottu kotikylässä
säilyneiden muistitietojen mukaan. Samoin ohitettiin joen oikealla
puolella olevat Piirtolan hiekkakummut, joiden rinteillä loput
talonpojista olivat mainitussa verilöylyssä menettäneet henkensä.
Ohitettiin myös vasemmalla rannalla olevat Ilkan talot, joista
silloinen nuijapäällikkö oli lähtenyt talonpoikien kapinaa
johtamaan.
Liinaniemen paikkeilla rantauduttiin, noustiin talvitielle ja
kulkusuunta kääntyi enemmän kohti etelää, johon suuntaan
varsinaisesti oltiin menossa.
Kurikasta oli luontaisesti kuljettu etelään talvella Jalasjärven
ja Parkanon kautta talviteitä tai kesäaikaan Kauhajoen kautta
Kyrönkankaan ja edelleen Hämeenkankaan kangasteitä Hämeenkyröön ja
edelleen. Nyt oli kuulunut tietoja Östermyran Ruukin omistajan G.A.
Wasastjernan toiminnasta Peräseinäjoen-Virtain suunnalla, jossa
ruukilla oli salpietari-, sysi- ja suomalmikuljetuksia sekä lisäksi
puutavaran uittoon liittyvää toimintaa. Tämän johdosta oli
Peräseinäjoelle ja Virroille johtavaa tietä kunnostettu pitäjätien
arvoiseksi. Lisäksi olivat kulkumiehet tuoneet tietoa
Ruoveden-Ylöjärven tien kunnostamisesta, jolle työlle kuvernööri
oli antanut aikoinaan määräyksen. Tätä kautta olisi matka
huomattavasti lyhyempi kuin vanhoja tiesuuntia käyttäen.
Matkalla
Nyt siis erottiin Kyrönjoesta ja ajettiin Pojanluoman ja Rengon
kylien kautta mainitulle Virroille johtavalle pitäjäntielle. Tiellä
olikin jonkin verran ajettuja ajouria, mutta toisin paikoin ajettiin
myös lähellä olevan Seinäjoen jäätä pitkin. Puolipäivän
seutuvilla ohitettiin ikivanha Kihniön muinaistalo, jossa hieman
levähdettiin ja haukattiin eväitä.
Illalla oltiin jo Kurjen Kevarissa Virroilla, jossa saatiin tilata
hieman lämmintä keittoa omien eväiden jatkeeksi. Loppumatkalla miehet
olivat hieman ihmetelleet Virtain puolen asukkaiden metsänkaatopuuhia;
matkalaiset kummeksuivat sikäläistä tapaa kaataa puut rinnan
korkeudelta, kun ei viitsitty lakaista lunta puun juurelta vaan pantiin
siitä poikki, mistä oli helpointa. Niin jäi metsiin pystyyn lähes
miehenmittaisia kantoja. Sellainen ei olisi käynyt kotipaikoilla.
Aamulla, kun matkaa piti jatkaa, kuulosteltiin kevarissa tieoloista.
Tuloksena oli, että ei kannata poiketa Virtain kirkolle, vaan jatketaan
matkaa Kurua kohti. Tällöin päästään loppumatka ajamaan
parantamistyön alla olevaa Ruovesi-Ylöjärvi tietä.
Niin sitten aamutuimiin lähdettiin taas matkaan. Puoliltapäivin
ohitettiin Kuru. Oli alkumatkassa jääteitäkin ajaen saatu matkaa
vauhditettua. Illalla myöhään oltiin Keijärven rantamilla Ollilassa.
Tilavassa talossa saatiin jäädä yöpuulle väentupaan. Löytyipä
hevosillekin talon tallissa tilaa.
Aamulla aloitettiin tiedustelut Keijärven ympäristön
viljatilanteesta. Kuultiin myös, että Karijoen Prosikin kumppaneineen
on jo paikkakunnalla, lienevät kyläilemässä Toivakan sukulaisissa
Leponiemessä, ovat luvanneet tulla Ollilaankin päivän kuluessa.
Itse talo, jossa oltiin, oli siis Ollilan ratsutila, jonka isäntä
oli viisikymmenensä jo ohittanut Josef Sjöstedt. Isäntä oli mittava
varmaotteinen tilallinen, joka oli hankkinut omistukseensa sukutilan
ohella pari muutakin lähitaloa eli Eerolan, Siukolan ja Loilan.
Talossa oli kymmenkunta lasta. Lapsista kaksi vanhinta oli tyttäriä,
lähimain Fabianin ikäisiä. Toiset lapset, hieman nuorempia, olivat
poikia. Tyttäret kuuluivat olevan hurskaita ja työteliäitä, he
olivat käyneet kouluakin Tampereella pastorinleski Bergrothin luona,
joka oli talon emännän sukulainen. Lisäksi he harrastivat lukemista
sekä kirjoitusta ja omasivat myös monenlaisia käsityötaitoja.
Ruotsiakin oli leskirouva opettanut tyttärille.
Itse päärakennus oli uudenlainen edustava hirsitalo, melkein kuin
Kurikan pappila, vanha päärakennus oli kuulemma palanut poroksi
puolentoista vuotta aiemmin.
Itse asiaan päästäkseen pohjalaiset vieraat aloittivat keskustelun
paikkakunnan viljatilanteesta. Siementä kyllä löytyy näiltä main,
sanottiin.
Iltapäivällä saapuivat taloon Karijoen lautamies ja Kauhajoen
Toivakan isäntä. Nämä kertoivat matkanneensa vanhaa Kyrönkankaan
reittiä, kun olivat Kantin kevarissa Honkajoella ensin toisensa
kohdanneet. Olivat poikenneet jääteillekin aina tilanteen niin
vaatiessa.
Ollilassa
Tämän jälkeen alkoivat asiat kehittyä, viljakaupoista sovittiin
ja talon hienostunut Fredrika-emäntä kutsui vieraat talon puolelle
paikkakunnan eriomaista sahtia maistelemaan. Samalla alkoi
Fabian-vieraan ja vanhemman tyttären kahdeksantoista vuotiaan Johanna
Karoliina Josefintyttären tuttavuus, joka sitten myöhemmin kehittyi
puhemiesten Prosin ja Toivakan ansiosta edelleen ja johti siihen, että
Fabian seuraavana kesänä teki asiaa uudelleen Ollilan taloon.
Tällöin nuoret päättivät yhteisestä elämäntaipaleestaan.
Vasta sitä seuraavana kesänä oli asiat saatu siihen
järjestykseen, että syksyllä v. 1841, jolloin rekikeleillä
häävieraat ja myötäjäisetkin saadaan paremmin kulkemaan,
pidettäisiin Ollilassa häät.
Johanna Karoliina Sjöstedt ja Fabian Joelinpoika Keski-Koivisto
vihittiin 10.11. 1841 Ylöjärven Ollilassa avioliittoon.
Kun kyseessä oli nyt arvokkaampi lasti kuin viljanhakumatkalla, tuotiin
nuorikko Kurikkaan vanhaa Kyrönkankaan kesätietä. Pian
kolmipäiväisen hääjuhlan jälkeen alettiin kerätä nuoren
aviovaimon myötäjäisiä talon häkkikärryille, joille kokoontuikin
melkoinen määrä morsiamen kutomia liinavaatteita, kirjailtuja liinoja
ja pitovaatteita. Tietysti mukaan tuli Hämeen juustoja, voita ja muuta
ruokapuolta, vaikka Fabian-vävy tätä puolta ei ylen määrin mukaan
kaivannutkaan. Kertoi näitä Keski-Koiviston talosta kyllä löytyvän.
Matkaan siis lähdettiin nuorikon kyynelehtiessä ja nuorempien sisarten
ja Fredrika-äidin vakavina hyvästellessä. Kahdella häävieraitten ja
yhdellä appelan hevosella aloitettiin matka kohti Pohjanmaan lakeuksia.
Hämeenkankaalla
Aluksi suunnattiin matka Kyröskoskelle, joka oli kuuluisan koskensa
ansiosta nuorikollekin tuttu. Sen jälkeen sitten alkoikin tulla vastaan
nuorikolle tuntematonta taivalta. Alkoi kuulu Hämeenkankaan
kymmenpeninkulmainen kesätie. Peninkulmittain hiekkaista tasaista
korkeaa maisemaa asutusta ei ollut näköpiirissä tuntikausiin. Ei
ollut muuta kuin pyöränjäljet hiekassa. Kuninkaanlähteen ja
Vehuvarven kevareissa pysähdyttiin, mutta pian taas jatkettiin matkaa.
Nyt kuljettiin Pohjankangasta.
Vasta Kantin kevarissa saatiin levätä ja oikoa jäseniään. Vaikka
matkalaisilla oli eväitä mukanaan, tilattiin lämmintä keittoa
särpimeksi ja pikapuoliin käytiin yölepoon. Aamulla sitten taas
matkaan. Nyt seurasi uusi kangastie, Kyrönkangas. Vasta Hyypänlaaksoon
saavuttua alkoi erämaa väistyä ja siellä täällä näyttäytyi
alhaalla virtaavan joen varressa olevaa asutusta. Tämä oli tulokkaan
ensimmäinen kosketus Pohjanmaan jokilakeuksille. Vielä oli pari
kevaria; Havusela ja Knuuttila, josta sitten parin tunnin ajon jälkeen
oltiinkin Koivistossa. Uusi emäntä oli saapunut uuteen kotiin.
Kurikassa
Aviopari saapui myötäjäisineen Kurikkaan ja Karoliina merkittiin
kappalainen Gustaf Andellin sulkakynän piirroilla 14.11. 1841 Kurikan
kirkonkirjaan ja Kurikan seurakunnan jäseneksi. Karoliina nautti siinä
tilaisuudessa Herran ehtoollisen, ja mielihyvin, kirjoitti kappalainen
kirjoihinsa.
Myöhemmin seurasivat sisartaan Kurikkaan Karoliinan nuoremmat veljet
Akseli Sjöstedt s. 9.9.1839 ja Heikki Sjöstedt s. 3.4.1841
Henkilöitä:
Matti Matinpoika Toivakka Leponiemestä Ollilan torpasta, sittemmin
talollinen Kauhajoella. s. 5.8. 1803 k. 1868
Fabian Joelinpoika Keski-Koivisto talollinen Kurikka s.1.1.1820
k. 26.3.1867 Kurikassa lavantautiin.
Johanna Karoliina Sjöstedt Ylöjärvi s. 23.6.1821, muuttanut Kurikkaan
Keski-Koivistoon 14.11.1841. k. Kurikassa 26.5.1868.
Kristiina Elisabet Prosi s. Vesilahti 16.6.1847 os. Sjöstedt Karijoen
Prosin emäntä. k.3.12.1826
Malakias Prosi s. 14.2.1790, Lautamies, talollinen Karijoki k.25.4.1849.
Henrikki Sjöstedt s. Ylöjärvi 3.4.1841 k. 27.1.1915 Kurikassa. Osti
Yli-Antilan tilan ja muutti nimensä Aniaksi. Lautamies, herrastuomari.
Lähteet:
Oja, Aulis & Jouko Vesikansa: Sjöstedt-suku 1952.
Hanna Syvänteen esitelmä 1937
Into Järvinen
URN:NBN:fi-fe201110195720
|