Muistosi on mulle
kallis…
Äidillämme ja
isoäideillämme oli tapana kirjoittaa ystäviensä pikku kirjoihin
muistoja
ja liimata usein
keitetyllä perunalla
muistia,
joihin oli väritettynä ja kuvattuna milloin enkeleitä, kukkakimppuja ja
muuta kaunista. Useimmiten nuo muistot olivat moneen kertaan
kirjoitettuja, mutta saattoi joukossa olla runoniekkoja, jotka keksivät
runoja ihan omasta päästään. Pojat eivät näitä muistoja kirjoitelleet.
Löysin vintiltä
sahanpurujen joukosta muistikirjan, joka oli vanhemman siskoni Hellin s.
1907. Sen oli äitini lahjoittanut ja sisälsi 10-15 -vuotiaitten
koulukavereitten kirjoituksia:
”Muisto! Ole aina
iloinen kuin kissa liukkahalla jäällä: Alli Puska I os.” ”Muisto!! Elä
onnellisena tyttö nuori, pysy vakavana kuin vuori. Muista maata kussa
synnyit. Muista ystävääsi nuoren!”
”Muisto Hellille! Ne kaikki jotka kulkevat Autuuden sijoihin suloisen
karitsan häihin iäisiin. Myös meitä hoida sinne. Terv. Irene” ”Hellille!
Älä kukkaa maahan tallaa, joka nurmella kukoistaa.
Älä sydäntä nuorta hylkää, joka sinua rakastaa. Toivoo luokkatoverisi
Hanna K.”
”On ystävyyden tunne sydämessä meille se katoomatta pysyy maailman
harhateillä mua muista Helli silloinkin yks ajatus se mulle lainaa jos
onni sulle hymyilee tai murhe mieltäs painaa: Betty 22.” ”Muisto H.
Hiljaisuus ja siveys on nuoren neidon kaunistus Onnea, Onnea. Kun
kukkatarha aamusella uuteen aikaan herää silloin päivä paistehella
hälvensi varjot kuoleman, siis varmista sä jalosta mielen avoimen kuin
kukkatarha aamusella heräjä uuteen aikaan!”
”Muisto Hellille! Kasva Helli kasva aina niin, ettei Äidin hellä sydän
tulis kyyneliin!” ”Seinäjoella 29.1.-19 L Aittoniemi muisto Helille
onnen polku poloinen kivinen ja koloinen kun sä lähdet kulkemaan luota
itses jumalaan T L---AK---I” ”Luota itse poron pulkkaan, se sun viepi
Lapin nurkkaan Signe Nygård 29/1 –19”
Ossi Polari
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Seinäjokinen-lehdessä 8.10.2011,
s. 5.
URN:NBN:fi-fe201110135705
|