"Käymälä"
Oiva-veli oli joskus 40-luvun loppupuolella muuttanut omakotitaloonsa
Koulukadun varrelle vastapäätä Karhia, jota parastaikaa hajotetaan.
Silloin ihmettelin kuinka joku voi muuttaa niin kauaksi keskustasta
tiettömään paikkaan peltojen taakse!
Kun sitten muutin Helsingistä opista Seinäjoelle, sain ihan oman
kämpän Oivan
entisestä ateljeesta asuttavakseni. Se oli varsin mukava soppi
asuttavaksi, varsinkin
kesällä, mutta talvella saattoi käydä niin, että kukat ikkunalla
nuukahtivat. Lämpimäkseni poltin vintin rojua ja ainakin isän vanhat
limonaadikorit paloivat Porin-Matissa mukavasti. (Jota temppua sitten
myöhemmin kaduin, kun olisin tarvinnut rekvisiitaksi limonadikoneille)
Poikamiesaikanani muodostui kämpästäni niin suosittu jokailtainen
kokoontumispaikka, että piti laittaa oveen lappu jossa seisoi
kissankorkuisin kirjaimin "käymälä", ja sen jatkeeksi
"käynti muina iltoina paitsi lauantaisin!". Vakituisin vieras
oli Lampisen Eki, jolle pidin pitkiä kuivia esitelmiä - turhaan,
sillä Eki useimmiten nukahti. Mitä "helmiä" hän
menettikään!
Kun me nuoret näyttelimme Työväentalon Seuranäyttämöllä, oli
mukavaa koko konkkaronkan tulla seurustelemaan aina pikkutunneille asti.
Siinä oli muistini mukaan
ainakin Karin Milka, Lahtisen Lana, Rohusen ja Ikkelän Hilkat ja
joitakuita poikiakin.
Ja siistiähän se meno oli; kukaan ei edes tupakoinut, väkevistä
puhumattakaan!
Vähitellen porukka hajosi - joku meni naimisiin, ja joku muuten vain
joutui hukkateille... Sen "käymälän" loppu olikin sitten
perin karu: muutama vuosi sitten se otti ja paloi poroksi...
Ossi Polari
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Seinäjokinen-lehdessä 24.9.2011, s. 3.
URN:NBN:fi-fe201110065657
|