Porstuan etusivulle
HISTORIA
 

Kahdensorttista perunannostoa

 

Nyt on tullut vettä taivaalta oikein tuplasti; ja pelto on pehmeä ja perunat uimataidottomina hukassa. Ei siinä vissiin muukaan auta, kun hakea perunakuokka vajasta. Laittaa uusi varsi ja nostaa perunaa vanhanajan malliin!

Itse olen ollut kaksi kertaa hieman omalaatuisissa perunannostotalkoissa: Ryssät olivat suurin toivein istuttaneet kilometrinmittaiselle pellolle perunaa, jonka he olivat talvella -40 ottanee valkobandiiteilta käyttöönsä. Ja sitten nämä tulivatkin ja veivät koko sadon!

Kun kutsu kuului, lähti Seinäjoeltakin parikymmentä poikaa talkoisiin Kannakselle. Osa oli iältään 15-vuotiaita ja siis työvelvollisia ja sitten meitä vuoden pari nuorempia.(Jälkeenpäin otti päähän se, että nämä työvelvolliset saivat rintamatunnuksen, mutta me muut ei!?) Oli 10 astetta pakkasta ja maa tuuman roudassa, eikä iltaan mennessä ollut ehjänä yhtään kuokkaa. Onneksi seuraavana päivänä tuli oikein perunannostokone, ja niin hevoskuorma toisensa jälkeen täyttyi perunoista. Outoa oli sekin, ettemme niitä ryssän mahtavia punakuorisia perunoita sitten nähneetkään. Mitä nyt lähtiessä taskuihin tungettiin ja illalla takassa paistettiin ja suolan ja voin kanssa – jolla sitä nyt sattui olemaan – ahneesti syötiin.

Leiri kesti kolme viikkoa ja kun sitten likaisina ja laihtuneina laahustimme koteihimme ”lihapatojen ääreen” oli elämä taas ihan kelvollista!

Toinen – tällä kertaa vetisempi perunannosto oli Untamalassa sukulaisissa. Oli satanut viikon yötä päivää ja perunaplassi muistutti enemmän vesilätäkköä kuin perunamaata. Varsien perusteella sai arvata missä penkka kulki ja sieltä sitten piti käsikopelolla etsiä perunoita. Kauniitahan ne olivat valmiiksi pestyinä, mutta emäntä sanoi, että ne eivät kuopassa säily ja ne annetaan lehmille. Jopas nyt jotakin! Kun sitten emäntä huomautti parista vielä vedessä näkyvissä olevasta perunasta, niin sanoin, että seuraavalla kerralla otan tarpeelliset varusteet ja sukellan ne. Onneksi ei tarvinnut!

 

Ossi Polari

 


Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Seinäjokinen-lehdessä 1.10.2011, s. 4.

 

URN:NBN:fi-fe201110065644

 

© Porstua 2002 - Kaikki oikeudet pidätetään