Porstuan etusivulle

HISTORIA

Panssarisotaa II   Joskus 60-luvulla joko luin tai kuulin keskustelua tapahtumista joita oli sattunut vuoden 1918 aikana Suomen vapaussodassa. Kyseessä oli panssarijunat, jotka osallistuivat varsinkin pääradan omistukseen liittyvissä taisteluissa. Suomeen oli jäänyt Venäjän vallankumouksen jälkeen kaksi panssarijunaa ja lisäksi kolmas saatiin, kun Eino Rahja toi Pietarista asejunan ja siinä 15000 kivääriä ammuksineen, joita jaettiin Etelä-Suomen ja Tampereen kaartilaisille. Tämäkin panssaroitu juna jäi Suomeen punakaartin haltuun. Tarinaan kuului, että jossakin, jolloin, joku sähköasioista perillä ollut sotilashenkilö oli suunnitellut panssarijunan tuhoksi ansan, jossa vastusmittauksella määritettiin junan liikkeet rautatiellä. Mitattiin kiskojen välistä, mikä olisi mittarin asento esimerkiksi, jos juna olisi tarkalleen vaikka viiden kilometrin etäisyydessä mittauskohdasta. Silloin voisi valmiiksi suunnattu tykki ampua kyseeseen kohtaan ja tuhota panssarin. Tarina jäi mieleeni pitkiksi ajoiksi, mutta järkeilin, että kyseessä olisi keksitty tarina. Sitä paitsi ei ollut mitään tietoa miten juttu päättyi. Myös oli, kuten jo mainittiin, sotatoimen tekijät ja tekopaikka hukassa. Oli myös joitakin asiaan liittyviä teknillisiä hankaluuksia: sähkömittauslaitteet olivat siihen aikaan vielä pääasiassa laboratoriolaitteita, joka olivat jäänet Etelä-Suomeen punaisten alueelle, eikä niitä sotakentillä näkynyt. Kurikkaankin oli sähkölaitos tullut vasta v. 1912-1913. Juttu unohtui pitkäksi ajaksi mielestäni, enkä koskaan tullut sähkömiesten kanssa asiaa pohtineeksi. Lukiessani kirjaa Stella Polaris, jossa kerrottiin Suomen vastavakoilun synnystä, tuli vastaan luku, jossa kerrottiin erään Tigerstedt-nimisen sotilashenkilön toimista seuraavasti: ”Axel Tigerstedt puolestaan seurasi punaisten lennätinlinjoja ja vastusmittauksilla kiskoista punaisten junaliikennettä”. Tigerstedt oli Elimäen Mustilan tilan haltija. Tuntui hieman uskomattomalta, että tilanomistaja jolla ei ollut teknillistä koulutusta olisi osannut ko. toimintaa. Myöhemmin päättelin, että kyseessä olisikin ollut hänen poikansa tunnettu keksijä ERIC TIGERSTEDT 1887-1925, jota sanottiin Suomen Edisoniksi. Erik oli opiskellut Saksassa mm. sähkötekniikkaa, mutta oli Suomessa 1918 sodan aikaan. Junia oli siis voitu seurata kiskojen välistä mitaten, kuten olin muistellutkin. Omien päätelmieni mukaan panssarijunan tuhoaminen jäi kuitenkin haaveeksi. Sähkömittauslaitteet olivat siihen aikaan vaatimattomia, siksi toiseksi, ratakiskot olivat lyhyitä palasia, jotka yhdistettiin yhtenäiseksi rautaruuveilla, joiden ruostuessa yhtenäisen kiskon sähkövastus muuttui. Myöskään historioissa ole mainintaa tapahtumasta jossa panssari olisi tuhottu yllä olevan mukaisesti.   Into Järvinen   Lähteet:  Johanna Parikka Altenstedt (2010) : Operaatio Stella Polaris: suuri suomalainen vakoilutarina, WSOY. Wikipedia: Axel Tigerstedt 1860-1922, Eric Tigerstedt 1887-1925   URN:NBN:fi-fe201109285601

© Porstua 2002 - Kaikki oikeudet pidätetään