Soita Humu-Pekka!
Gramofoni 30-luvulla oli taivaan lahja, varsinkin sateisina
päivinä, jolloin ei ollut ulos menemistä. Mutta mitäs meitä "elävääsiä"
olisi pikku piskottelut pidätyttänyt? Veivattavalla soittopelillä
pyöri usein vain meidän hyväksymiämme kappaleita; ei mitään
hempeää hössötystä, vaan reilua meininkiä! Siellä soi Malmsteenit,
Tuure Arat jne. - olihan niitä.
Erikoisuutena oli Annikki Aarni, joka oli ensimmäinen naislaulaja
joka ihan omalla nimellään painatti nimensä levykiekkoon. Kuuluisat
oopperalaulajat eivät omalla nimellään renkutuksia laulaneet - olihan
se vallan säädytöntä! Muuten tuo Annikki Aarni kierteli ympäri
Eurooppaa laulelemassa, kunnes menetti lauluäänensä ja toimi radion
kuuluttajana.
Mutta palataanpa Jääskänjärven rannalle. Meidän lempikappale oli
Soita Humu-Pekka, johon emme koskaan kyllästyneet, kunnes Alpon sisko
Kyllikki - varoiteltuaan
meitä moneen kertaan - sieppasi Humu-Pekan levylautaselta, juoksi
järven rantaan ja
heitti meidän suosikkimme kauas järvelle.
Alpon kanssa sotkimme pohjamutaa tuntitolkulla, mutta suureksi
suruksemme: levyä ei
löytynyt! Olisikohan kenelläkään "lainata" tuota
kaipaamaani levyä, että kerran
vielä pääsisin siihen nostalgiseen tunnelmaan, jota Alpon kanssa
koimme 7-vuosikymmentä sitten? Olisihan se elämys nähdä savikiekon
pyörivän, kuunnella sen krahinaa ja miettiä: voi niitä aikoja!
"Kotia kun maailmalta Humu-Pekka saapui
seljässä oli hällä haitari
Kylänväki sanoi: "Sinä tuhlaajapoika -
näytä nyt pelimannitaitosi!"
Soita, Humu-Pekka, soita Humu-Pekka
kulkurin jenkka ja sottiisi!"
Ossi Polari
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Seinäjokinen-lehdessä 3.9.2011, s. 3.
URN:NBN:fi-fe201109092372
|