RUUTIMAKASIINISTA KIRKOKSI
Ruudin kysynnän vähentyessä 1850-luvun lopulla alkoi
ruukinpatruuna Gustaf August Wasastjerna miettiä uutta käyttöä
makasiinille ja aloitti valtion kanssa neuvottelut makasiinin ostosta.
Sen myynti tuli tapahtumaan kuitenkin huutokaupassa ja ruukinpatruunalla
oli tavallaan etuosto-oikeus, koska rakennus oli hänen maallaan. G.A.
Wasastjerna ostikin sen huutokaupassa 1000 hopearuplan hinnasta.
Myöhemmin tuli muita kuluja lisäksi 77,98 hopearuplaa.
Seurakunnan ensimmäinen perustamisanomus tehtiin 1859. Tämä ei
johtanut toivottuun tulokseen, koska osa seurakuntalaisista ei halunnut
erota Nurmon kappelista. Näin ollen senaatti katsoi seurakunnan
jäävän liian pieneksi, että se kykenisi palkkaamaan oman papin.
Anomus uusittiin kahden vuoden päästä ja se johti myönteiseen
päätökseen 1863, jolloin Seinäjoesta tuli Ilmajoen kappeli.
Tällöin oli patruuna Wasastjerna luvannut maksaa kirkolliset maksut
"väättyrien", ts. niiden puolesta, jotka eivät halunneet
vieläkään liittyä perustettavaan seurakuntaan.
Oli laskettu, että ruutimakasiinin muutostyöt tulisivat vain
neljäsosaan siitä, mitä uuden kirkon tekeminen maksaisi.
Lääninarkkitehti Carl
Axel Setterbergin laatimien piirustusten mukaisesti työt
aloitettiin tammikuussa 1862. Kirkkoa pidettiin niin tärkeänä, että
vaikka virallista lupaa ei ollut, luotettiin siihen, että se saadaan
joskus.
Ruutimakasiini näytti alkujaan tältä. Pohja- ja rakennuspiirustus Carl
Rosenkampff. Kuva: E. Ala-Könnin kokoelmat
Ketkä kirkkoa tekivät
Tähän voimme vastata, että koko seurakunta, sillä joka talosta ja
torpasta oltiin mukana tavalla tai toisella. Suuren työmäärän
tekivät myös ruukintyöläiset, etenkin puusepät kirkkoa
sisustettaessa. Heistä mainittakoon Isak Karbacka, Petter Öster, Matti
Autio, Erik Sjöholm ja Aleksanteri Hietala.
Rakennusmestarina oli Herman Björkqvist, joka vastasi koko
rakentamisesta.
Muuraustöitä johti nurmolainen muurarimestari Esaias Lilja. Hänellä
oli apurina muurari Hellman, joka tuli Vaasasta ja töiden valmistuttua
lähti Pietarsaareen. Kuuden miehen kirvesmiesryhmä oli Kokkolasta.
Vaasasta ostettiin paljon rakennustarvikkeita, kuten peltiä ja
maaliaineita, ja maalaamisesta vastasi vaasalainen maalari Olander.
Tampereelta tulivat rautaportit kirkkopihaan ja hautausmaalle.
Nuutajärveltä ostettiin ikkunalasit.
Käyttöön ja kaunistukseksi
Tukholmasta tilattiin kaksi kirkonkelloa sekä messukasukka, ja Turusta
kynttiläkruunut. Urkuja ei vielä ollut, vaan korjautettiin vanhaa
urkuharmonia Vaasassa. Siitä ei tullut kelvollista, joten Helsingistä
hankittiin uusi, joka maksoi 280 ruplaa. Ostettiin ehtoollisvälineet
sairaskäyntejä varten. Lahjoituksena saatiin hopeinen, sisältä
kullattu ehtoolliskalkki lääninrovasti Carl Rudolf Forsmanilta ja
ruustinna Sofia Charlotta Björnbergiltä. Gustaf August Wasastjerna
yhdessä puolisonsa Hedvig Matilda o.s. Donnerin kanssa lahjoitti
hopeisen, sisältä kullatun ehtoollisleipäastian. Kaikki
ehtoollisastiat säilytettiin kirkon alkuaikoina Östermyran kartanossa.
Kirkon vihkiäisistä julkaisi 10.9.1864 Helsingfors Tidningar pienen
artikkelin, joka suomennettuna kertoo mm.: "Sunnuntaina 31.7.
vihittiin Seinäjoen kappelin uusi kivikirkko, sekä vastamuodostetun
seurakunnan ensimmäinen pappi, kappalainen Salomon Hirvinen asetettiin
virkaansa, ja uusi kirkon vieressä sijaitseva, hyvin suunniteltu,
kiviaidan ympäröimä hautausmaa pyhitettiin tarkoitukseensa. Kirkko,
yksi kauneimmista maaseutukirkoista, on valoisa, tilava, sisäpuolelta
koristeellisesti maalattu ja kaikin puolin tarkoituksenmukainen ja hyvin
sisustettu. Ikkunoiden yläosat ovat värillistä lasia, joka
kunnioitusta herättävällä tavalla ja kauniisti lieventää
sisääntulvivaa runsasta valoa."
Raimo Hieta
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Lakeuden Risti -lehdessä 4/2004, s. 2.
Lähteet:
Kansallisarkisto
Salo, Jussi: Seinäjoen Törnävän kirkko. Seinäjoki 1984.
Vaasan maakunta-arkisto
URN:NBN:fi-fe20044135