Panssarisotaa pääradan varrella 1918
Kun valkoinen armeija oli 29/1-1/2 1918 vallannut Pohjanmaan,
määräsi Seinäjoelle muodostettu päämaja joukot etenemään
Seinäjoelta. Armeija siirtyi saman tien Haapamäelle asti, jonne
asemahotelliin asettui paikallinen esikunta. Haapamäki oli
rautatiesolmu, josta hallittiin myös itään päin suuntautuvaa
rautatieliikennettä.
Haapamäen eteläpuolelle muodostui nyt Vilppulan rintama, jota
punaiset joukot yrittivät vallata, valkoisten taas tiukasti kiinni
pitäessä vallattua rautatiesolmua. Rintama oli 3-4 helmikuuta 1918 linjalla
Ruovesi - Väärinmaja- Vilppula- Kuorevesi.
Alueella, johon punaiset keskittivät noin 12,500 kaartilaista,
suoritettiin useita merkittäviä koitoksia, varsinkin
Väärinmajan ja Vilppulan taistelut olivat verisiä yhteenottoja.
Pohjanmaan rata Lyly, Korkeakoski ja Orivesi ja Suinula olivat Tampereelta
johdettujen punaisten hallinnassa. Lylyn pohjoispuolella oleva Kolhon
silta oli heti alussa räjäytetty vaikka se oli valkoisten joukkojen
selkäpuolella. Hieman hätäinen räjäytys saattoi olla lähipäivinä
hyväksikin, kun vastapuoli otti käyttöön panssarijunat.
Taistelut jatkuivat Lylyn valtausyrityksillä, jossa jonkin verran
punaisia lipesi riveistä 17/3 etelän suuntaan Tamperetta kohti.
Sitten alkoikin tulla 18/3 sotatoimiin vahvempaa ja odottamatonta
toimintaa. Valkoisen armeijan itäryhmän etujoukko valtasi
äkkihyökkäyksellä Oriveden asemaseudun ja punaisten joukot jäivät
Lylyyn ja Korkeakoskelle saarroksiin. Tilanne oli vaikea punaisille
joukoille, jotka olivat vailla yhteyksiä mihinkään suuntaan.
Puolilta päivin alkoikin vastahyökkäys. Lylyyn jääneen punaisten
panssarijunan vaunut täyttyivät Tampereelle halaavista kaartilaisista
ja aseistetut junavaunut lankuilla ja paperipaaleilla vahvistettuna ajoi
Oriveden suuntaan. Orivedellä junan konekiväärit ja tykit saivat
aikaan valtaustaan juhlivissa pohjalaisissa aikaan sekaannuksen, jota
lisäsi paikalle juuri saapunut valkoisten kuormasto-osasto. Juna ajoi
aseman ohi ja palasi edestakaisin ajaen ja aseet paukkuen jättäen
paikalle 43 kaatunutta valkoista, jääden lopuksi aseman eteläpuolelle
ammuskelemaan asemanseutua.
Myös etelän suunnasta oli tulossa punaisille apua. Sieltä löytyi
toinen panssaroitu juna, jonka vaunut olivat vahvistettuna eri materiaalisilla
suojauksilla, se saapui Orivedelle iltapäivällä ampuen ympäriinsä.
Tällöin viimeiset valkoiset joutuivat lähtemään ja Orivesi palautui
näin punaisille vähäksi aikaa.
Tällä välin olivat punaisten joukot kuitenkin jo alkaneet
peräytyä etelään päin ja ajautuneet Lylystä Korkeakoskelle.
Korkeakoskella oli 19/3 täysi kaaos ja kansainvaellus joukkojen
pyrkiessä Tampereelle.
Punaisten joukot olivat vaarassa joutua uudelleen saarroksiin valkoisten
hyökätessä kolmelta suunnata. Molempien panssarijunien
ampuessa ja liikkuessa rataa edestakaisin saivat punaiset kaartilaiset
siirtyä etelän suuntaan Tampereelle. Valkoiset palasivat Orivedelle seuraavana
päivänä 20/3 kohtaamatta enää vastarintaa. Samana päivänä
Korkeakosken sotajoukot siirtyivät Tampereelle. Vielä Suinulassa
panssarijuna miehistönään Lohjan komppanian kaartilaisia ahdisti Suinulan asemalle
edennyttä kurikkalais-töysäläistä komppaniaa ampuen aseman ohi ajaessaan
vartiomiehet ja puomissa olevat hevoset seisoville jaloilleen,
edempänä muualla
olevat joutuivat etsiytymään suojiin.
Punaisten joukot kokoontuivat Tampereelle. Kaupungin punakaartin
ylipäällikkö Hugo Salmela kuoli Teknillisellä opistolla 28/3
sattuneessa räjähdyksessä. Uusi ylipäällikkö, entinen
ratsastavana päällikkönä tunnettu Jalmari Lehtimäki sai nyt
komennon sekä auton
ajokikseen. Ajaessaan rautatien vartta viivasuoraa tietä Messukylää
kohti rintamakarkureitten ja muiden pakolaisten ohi ja vastaan, kysyi
Lehtimäki muutamalta vastaantulevalta “Onko siellä panssarijunia
näkynyt”? “Ei ainakaan mun silmiin ole sattunut”. Vastasi
tulija”, “Ei ole näkynyt” . Sanoi toinen..
Junat olivat tuolloin Lempäälässä auttamassa kaartilaisia
siirtymään Tampereelle, jossa rytinät kohtapuoliin alkoivat.
Into Järvinen
Lähteet: Hannula, J. O.: Suomen vapaussodan historia,
Lappalainen, Jussi T.: Punakaartin sota
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Kurikka-lehdessä 28.5.2011
URN:NBN:fi-fe201108232260
|