Vaatturista everstiksi
Kurikan Reinikantien varressa syntyi 04.12.1891 Herman Ilomäen
torppaan poika, joka nimettiin kasteessa Frans Hermanniksi. Isä oli
puuseppä, joka osallistui mm. Kuopion suureen Kotitalousnäyttelyyn.
Herman Ilomäki oli myös paikallisen käsityökoulun kisällitöiden
tarkastaja, jonka nimikirjoitus näkyi Käsityökoulun antamissa
kisällintodistuksissa.
Voimakkaana ja hyväkuntoisena Frans poika jo nuorena liittyi
urheiluharrastuksiin, hän saikin v. 1913 Pohjanmaan mestaruuden, ollen
koko maan eturivin keskimatkojen juoksijoita.
Vuonna 1904 hän aloitti opiskelun paikallisessa Käsityöläisten
ammattikoulussa ja sai v. 1909 kisällitodistuksen ja
päästötodistuksen Kurikan Ylemmän Ammattikoulun tietopuolisesta
osasta. Hän ei tähän tyytynyt, vaan ilmoittautui kauppa-alan
ammattikouluun Vaasaan, jonka kurssin hän suoritti vuonna 1912. Sen
jälkeen hän toimi kauppa-apulaisena ja vaatturinoppilaana sekä
harrasti urheilutoimintaa.
Vaasassa ollessaan sai nuorukainen ensi tietonsa miehistä, joiden
huhuttiin olevan menonsa Saksaan sotilaskoulutukseen. Se sopi nuorelle
Franssille, olihan hän jo kotonaan saanut voimakkaan innostuksen Suomen
saamisesta itsenäiseksi kansaksi. Kurikassa oli aloitettu vastaava
värväys suomalaisten miesten saamiseksi Saksaan. Oli perustettu
paikallinen salainen värväysryhmä, jonka toimijana oli konttoristi
Jaakko A. Kuivinen, joka työskenteli tehtailija Juho Korpelan
suojelussa ja rahoituksessa. Korpela oli luvannut 5000 mk jokaiselle
lähtijälle. Ryhmän tiedoitukset Kauhavalle ja edelleen välitti Mv.
Varpula.
Suoritettuaan Vaasan koulun vuoden 1912 lopussa, palasi Frans
Kurikkaan jossa työskenteli eri liikkeissä. Vuoden 1914 lopulla hän
oli Kurikankylässä Iisakki Kurikan kauppaliikkeessä. Samassa
kylässä toimi myös Varpula maanviljelijänä sisarensa Kukkulan
talossa. Näin joutui nuori urheilijapoika sisään
jääkärivärväyksen salaisuuksiin. Hän teki päätöksen lähteä
mukaan Saksaan jonne Varpula ilmoitti hänet vuoden 1914 lopussa
lähtijäksi, toisena lähtijänä oli Seemi Mäkelä. Kun oli hyviä
tietoja Merenkurkun jääoloista, sovittiin lähtö heti uudenvuoden
pyhien jälkeen. Lähtö tapahtuisi Oravaisissa jostakin rantatuvasta,
jonne kokoontuisi muitakin lähtijöitä.
Niinpä on todettava, että Frans Ilomäki oli muutaman vaikean
matkakokemuksen jälkeen matkalla Saksaa kohti. Merenylitys oli raskas
kokemus, mutta onni suosi matkaajia.
Frans Ilomäki totesi olevansa Saksassa omaa isänmaataan vastaan
sotaa käyvässä maassa. Hän aloitti sotilasuransa
jääkäripataljoona 27:ssä 19. 11. 1915 kuuluen I komppaniaan, joka
taisteli Misse-joella, Riianlahden rannikkoasemissa ja viimeksi A-joen
taisteluissa. Ilomäen palvelus sujui hyvissä merkeissä soturimme
hyvän yleiskunnon ja oppihalujen avustamana.
Urheilumiehenä Frans Ilomäki suoriutui sotilaana olostaan
Jääkärinä hyvin Saksassa ja yleni vararyhmänjohtajaksi.
Ilomäki saapui Suomeen 26. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon
mukana ylennettynä vänrikiksi.
Hänet sijoitettiin jääkärirykmenttiin, ottaen osaa
konekiväärijoukkueen johtajana taisteluihin Ilveksessä ja Muolaassa.
Sodan jälkeen Ilomäki palveli kapteenina Kajaanin
sissipataljoonassa, josta siirtyi myöhemmin Pohjanmaan
jääkäripataljoonaan. Joulukuussa 1925 hänet siirrettiin
suojeluskuntajärjestöön aluksi Ouluun ja myöhemmin Kainuun
suojeluskuntapiirin päälliköksi. Oulussa hän suoritti yksityisesti
oppikoulun.
Talvisodan alettua hän sai komentoonsa Kuhmossa toimivat joukot,
joista muodostui Ryhmä Ilomäki. Välirauhan aikana hänet niitettiin
Kainuun suojeluskuntapiirin komentajaksi ja jatkosodassa hän toimi
Rukajärven suunnalla ja Omeliassa ja lopulla sotaa Maaselän
sotilaspiirin komentajaksi, everstiksi nimitettynä. Hänet palkittiin
lukuisilla kunniamerkeillä.
Siviiliin jouduttuaan sodan jälkeen hän toimi verotarkastajana.
Oulussa, jossa hän kuoli helmikuussa 1958.
Into Järvinen
URN:NBN:fi-fe201108122118
|