ROSVOJEN KIINNIOTTOA PERÄSEINÄJOEN TIELLÄ 132 VUOTTA SITTEN
Viime vuosisadan loppupuolella toimi maakunnassamme muutamia ahkeria
kirjeenvaihtajia kirjoittaen pitäjiensä kuulumisia Helsingissä
ilmestyvään UUSI SUOMETAR -lehteen. Seinäjoelta kirjoitti
maakuntakirjeitä kolme-neljä kertaa vuodessa kanttori Herman Siukonen,
muistuttaen kirjoituksissaan voimakkaasti kansakoulun perustamisen
tarpeellisuudesta paikkakunnalleen.
Ilmajoen kuulumisista kirjoitti opettaja Juho Wuorinen. Wuorinen oli
kuulu kansankynttilä, joka oli valmistunut Jyväskylän Seminaarin
toiselta vuosikurssilta v.1867, itse Uuno Cyngnaeuksen oppilaana.
Ilmajoella oli jo tällöin, päinvastoin kuin naapurikunnissa
perustettu kansakoulu jonka ensimmäiseksi opettajaksi Wuorinen pääsi.
Alkuaan liian "matalatasoiseksi" määritelty entinen
renkipoika, Wuorinen oli pitäjänsä tai kuten sanottiin seurakuntansa
johtavia hahmoja ollen monissa paikkakunnan luottamustehtävissä, kuten
pitäjänkirjurina, kuoronjohtajana ja hankkipa hän
lukkarinpätevyydenkin sekä harrasti myös näytelmätoimintaa.
Toimittuaan 14 vuotta Herralan koulun opettaja hän siirtyi Turkuun
vuonna 1883 ja kuoli sttemmin Liedossa 1946 lokakuun 25 päivänä vain
viisi päivää ennen kun olisi täyttänyt 103 vuotta.
Vuoden 1872 Marraskuun 18 päivätyssä maaseutukirjeessään kertoo
opettaja Wuorinen laveasti suurrikollisen Matti Haapojan pidätyksestä
Peräseinäjoen tiellä. Kun kertomus tuo esiin senaikaisen
suhtautumisen rikollisiin voidaan kirjoitus palauttaa mieliin. Myös sen
ajan kiinniottomenetelmien hieman väkivaltaiset otteet herättänevät
kiinnostusta.
Tapausten kulku alkoi siitä, kun Jalasjärven kappelista kotoisin oleva
ja Waasan linnaan kuljetettava vanki Samuel Perämäki oli osittain
kahleissa ollen ja kahleet mukanaan karannut vanginvartijaltaan Matti
Ala-Sihdolta Ilmajoen Peltoniemen kylässä. Vanginvartija joka oli
vastuussa kuljettamastaan rikollisesta, otti mukaansa apumiehen ja
lähti etsimään karkuria Pojanluoman kylän takaisten metsäteiden
kautta Jalasjärven maantien suunnasta. Etsijöiden saavuttua aamusella
Kokko nimiseen taloon Alavallin -Kalakosken tiellä
Jalasjärven puolella, kertoi talon isäntä kahdesta etelän suuntaan
menossa olevasta kyröläisestä miehestä joiden kanssa hän oli
nauttinut edellisenä yönä viinaksia.
Vanginvartijan kysellessä vieraista tarkemmin mitä miehet olivat
olleet,huomasi hän saamistaan vastauksissta, että kyseessä on
varmasti suurrikollinen Matti Haapoja, joka oli kuulutettu karanneeksi
Turun rangaistuslaitoksesta.
Vankiföörärille tuli nyt pulma kumpaako karkuria tästedes
etsitään. Eli Wuorisen sanoin: "Nyt oli vanginvartijan tie ihan
toisaalle, joten ei hänen sopinut palata, kun oli walkia omassa
nurkassa , mutta sanoi kyytimiehelle palaja sinä nyt nopiaan takaisin
ja olkan miehet ja pankaa ne kiinni"
Toisaallakin tapahtui: Edellisenä iltana oli Liikalan kevarista
tullut sana Peräseinäjoen lautamiehelle, että kevarissa on yötä
semmosia miehiä, joita epäillään rikollisiksi. Mutta lautamies
sattui olemaan poissa kotoaan ja sanantuoja palasi takaisin Liikalaan
tyhjin toimin.
Aamulla lautamies vähätteli illallista sanomaa ja arveli, että
Liikalan vieraat tuskin olivat mitään rosvoja. Vasta kun vanginvartian
kyytimies saapui taloon arvasi lautamies asian oikean laidan.
Lautamies oli kuitenkin vähän kiireinen tai ehkä ei oikein uskaltanut
lähteä itse rosvojen perään, mutta sai sensijaan tilalleen
kaksikymmenvuotiaan talollisen Heikki Sillapään, joka oli kotoisin
Peräseinäjoen kappelista. Sillanpää oli "pienikokoinen
kasvannoltaan, vaan elävä ja hilpeä eikä ole pojan housut jäniksen
nahoilla vuoratut", kertoo Wuorinen edelleen.
Kun Heikki saapui Liikalan kestikievariin olivat epäilyttävät
asukkaat jo poistuneet ja hän lähti näiden perään, ajaen yksinään
kohti Kurjen kestikievaria ja Virtain rajaa.
Juuri ennen Kurjen kievaria saavuttaa Sillanpää vieraat. Vieraat
pyytävät kyytiin, mutta Heikki kertoo muka olevansa menossa
lähitaloon, jonne saavuttuaan hän komentaa hevoset valjaisiin ja talon
miehet rosvojen perään. Kun vieraat miehet sitten saavutetaan
pyydetään heiltä passia, jota pienempi miehistä on kaivelevinaan.
Heikki Sillanpää ei kuitenkaan passia odota, vaan komentaa
kumppaneilleen, että paikalla kiinni. Isompi joka on kuin onkin Matti
Haapoja "katsoo tuon pojan ylön niinkuin Koljatti Taavetin sanoen,
että häntä ei pane kiinni tuollaiset miehet, ja sieppaa samalla
KUUTTATUUMAA PITKÄN PUUKON tupestansa, hypäten kiinniottomiesten
sekaan, jotka paikalla hajosivat."
Rosvot taas pakenevat metsää kohti ja nopejalkainen Heikki Sillanpää
perässä. Kun Heikki alkaa saavuttaa miehiä kääntyvät ne takaisin
PUUKOT käsissään. Poika hieman perääntyy, jolloin miehet taas
kääntyvät metsää kohti, poika taas heidän perässään.
Jossakin vaiheessa Matti Haapoja pyytää kaveriltaan PISTOOLIA
ampuakseen takaa-ajajan, mutta pistoolia ei karkulaisilta
löytynytkään. Kun poika tämän huomasi jatkoi hän takaa-ajoa.
Seuraavassa vaiheessa lupaa Haapoja pojalle 12 markkaa jos hän lopettaa
ajonsa. Rahoja ei kuitenkaan näytä olevan ja ajo jatkuu. Tässä
vaiheessa Liikalan kevarinisäntä ja Kalle Feija niminen apumies
ehtivät jo ajoon mukaan. Kevarinpitäjä "LYÖ HAAPOJAA KANGELLA
JOKA HETI KATKEAA", Kalle Feija puolestaan "LYÖ
PYSSYNPIIPULLA" ja Sillanpää "LYÖ TOISELLA KANGELLA".
Haapoja puolestaan "LYÖ VÄHÄN VEITSELLÄ", mutta joutuu
kuitenkin antautumaan.
Kun miehillä ei ollut köysiä mukanaan "SIDOTTIIN HAAPOJA
OMALLAAN JA HEIKIN VYÖLLÄ". Nyt olisi ollut aika ottaa toinen
rosvo kiinni, mutta kun Heikki Sillanpää halusi lähteä tämän
perään eivät toiset uskaltaneet jäädä Haapojan kanssa kahdestaan
ja toinen mies meni menojaan.
"Katsoisin soveliaaksi, että Heikki Sillanpää saisi
asianomasilta kruunun palvelijoilta mitallin napin lävessä
kaannettavaksi päälle kirjoituksella URHOOLLISUUDESTA".
Päättää kirjottaja lopuksi maakuntakirjeensä.
(harvennukset allekirjoittaneen)
JK: Ilmajoen kirkonkylän kansakoulussa oli v. 1880 rahasto, jonka Matti
Haapojan kiinniottajat olivat koululle lahjoittaneet, kuvernööriltä
saamistaan rahoista. Rahaston arvo oli 155 mk.
Ilmajoen historia (Aulis J. Alanen ) vuoden 1809 jälkeen Kertoo
ylläolevien tapauksien sattuneen 1873. Ko kirje on kirjoitettu
kuitenkin jo edellisenä vuonna, joten A.A on ilmeisesti erehtynyt
vuodesta.
Into Järvinen
Lähteet:
Uusi Suometar 1872
Ilmajoen historia
Etelä-Pohjalaisia elämäkertoja
Allekirjoittaneen kirjoitus Peräseinäjoen Joulussa v. 1995, s. 59
URN:NBN:fi-fe20041750
|