Porstuan etusivulle

HISTORIA

Pitkä lyhyt matka   Luulin tuntevani Jääskänjärven tienoot kuin oman takapihani, mutta ei... Sain ”karkoituksen” vanhasta venepaikastani, jossa olin säilönyt venettäni puoliväliin pariakymmentä vuotta. Kuulin varmalta taholta, että Alavuden kaupunki oli raivannut yleisen venepaikan johonkin Tiensuun kylän tienoille. Tytär Pirjo oli Kaliforniasta lomalla ja pyysin häntä apuun. Vene oli maannut tilapäisessä paikassa yli talven ja oli vettä täynnä. Kyllä pohjatappi oli irroitettu, mutta sen sijaan, että vesi meni niin se tuli. Suunnitelmaan kuului, että Pirjo soutaa sinne ”satamaan” jonne minä menen autolla, koska ”tiesin” paikan. Ajoin ja ajoin, mutta sellaista kylän yhteistä rantaa vaan ei näkynyt. Viimeisenä keinona menin läheiseen huvilaan neuvoille. Sain tietää, että olin pahasti vikateillä, enkä tullut hullua hurskaammaksi vaikka talon isäntä Ojala kuinka ”kärestä pitäen” neuvoi. Käski hypätä autoon ja tulla perässä. Ranta löytyi, mutta nyt oli tytär hukassa, mutta sitten tuli näkyviin aivan toisesta suunnasta; oli kiertänyt puoli järveä ja tullut jo ajatuksiin, että isä on ajanut ojaan tai muuten vain päin mäntyä. Kaikki oli vaihteeksi hyvin ja kiitollisena Ojalaaselle Pirjo antoi runokirjansa oikein kiitoksella kirjattuna. Kävimme Saaressa – päivä paistoi ja eväät maistui. Sitten satamaan autolle ja nokka kotiin päin. Ja arvakkaas mitä? Siitä edellisestä venepaikasta oli vain 300 metriä tähän uuteen ja kylä oli monen kilometrin päässä! Ja minä kun luulin, että se laituripaikka oli kylän kohdalla ja ajoin ainakin 5 km turhaan ja tytär souteli järvellä saman verran!   jk. kännykällä olisi ollut töitä!   Ossi Polari Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Seinäjokinen-lehdessä 11.6.2011, s. 3. URN:NBN:fi-fe201108232273

© Porstua 2002 - Kaikki oikeudet pidätetään