|
Painu kuuseen!
Ihan nurinkurinen juttu;
eikö kuuseen mieluummin kiivetä kuin ”painutaan”? Luulisi, että vanhat
hokemat olisivat jo aikapäivää unohtuneet, mutta näin ei ole. Ihmiset –
nuoretkin - käyttävät niitä ihan huomaamattaan ja ajattelematta mitä ne
oikein sisällään pitävät. Onko tuo ”painu kuuseen” sama kuin ”painu
pellolle” tai ”sen siliän tien”?
Tai sitten ”hiiteen”. Mikä se sellainen ”hiisi” on? Se viittaa johonkin
ikivanhaan paikkaan – olisiko vaikka ”hiitelä?” Kun ihmistä oikein ”korpee”,
niin mitä se oikein tekee – ollaanko menossa oikein synkkään pelottavaan
metsään hakoteitä pitkin? Höpöttäjä saattaa ”saivarrella” - mistähän
tuokin sanonta tulee? Onkohan sillä merkillisesti tekemistä saivareitten
kanssa, jotka ovat minun käsitykseni mukaan täitä
”Silmänpalvonta” - mieleeni juolahti se ihana laulu espanjattaren
silmistä, jotka saivat minut valtaansa. Vai onko se optikoiden
mielisanonta? ”Hevon huttu”. Mitä tekemistä hevosella on hutun kanssa,
joka lienee jonkinsorttista soppaa... Pesäpalloilijatkin ”keittävät
huttua” valitessaan kumpi aloittaa milläkin puolella.
Kun ”katsoo kieroon”, niin katsooko joku kieroon ihmiseen - vai mitä?
”Kovakorvaisia” ihmisiä on ollut kautta aikojen, mutta ovatko heidän
korvansa kovempia kuin muutenkaan... ”Ei kynnen mustuaasen vertaa” tai
”matti kukkarossa”, niin kait sitä on olemattoman vähän tai ei
ollenkaan!
Jonkun puhe saattaa olla ”pelkkää pitkää piimää”, jota sitten
kuunnellaan ”huuli pyöreänä”. Joku on tehnyt ”heti kun kynnelle kykeni”,
oli ”aikaan saapa” ja näki ”nenäänsä piremmälle”. ”Herroilla on
hohkaröylyä päässä”, sanoi Knuuttilan Verneri, niin mitä niillä sitten
oli? Näitä sanontoja on ”kuin lipin piruja”, mutta en ”tällä haavaa” saa
niitä ”pääkopastani” enempää.
Ossi Polari
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Seinäjokinen-lehdessä 28.5.2011,
s. 3.
URN:NBN:fi-fe201108232270
|