Juonikkaat perivät maan?
Hammasteknikko-kaverini jutteli tositarinaa rikkonaisista
tekohampaista, kahdesta leipurista ja heidän ovelasta rahastajastaan.
Toisen leipurin luokse tuli mies, joka väitti että tämän firman
tekemässä leivässä oli ollut kivi joka oli rikkonut tekohampaat ja
hammasteknikon arvio korjauksesta oli 200 mk, ja jos ette maksa sitä,
tulee asia kaikkien tietoon ja viranomaisetkin puuttuu tällaiseen
törkeään huolimattomuuteen! Leipuri maksoi ja lie ollut
tyytyväinenkin, kun pääsi näin vähällä.
Jonkin ajan kuluttua tapasi tämä virkaveljensä Fazerin kahvilassa
ja tuli juttua tuosta tapauksesta. Se toinen leipuri tenttasi, että
oliko mies sen ja sen näköinen, ja oliko se proteesi rikki niin, että
etuhampaasta oli pala pois oikeasta reunasta? Juttu valkeni, mutta
ilmeet synkkenivät! Ovela roisto; oli jostain hankkinut tekohampaat,
kolauttanut palan pois ja kierteli nyt leipomosta toiseen 200 mk /
putiikki. Päätös: pannaan sana kiertämään koko leipureitten
ammattikuntaan ja huijari kiinni ja rautoihin!
Mustalainen tuli kaupoille: oli oikein käsin virkattua pitsiä ja
halpaa näin tehdyksi. Ja siistiltähän se näytti. Vaimo tuumaili,
että voisihan tuon ostaa kannatuksen ja oikein käsintehdyn vuoksi.
Sattumoisin oli kylässä Grönforsin Hannes - Tiklaksen leikkuumestari.
Otti käteensä pitsineuloksen, käänteli, katseli ja kyseli, että
ihanko varmasti käsin? Mustalainen alkoi hermostua: "Luuleeko
herra, että minä myyn jotakin muuta kuin ihan itse tekemääni
pitsiä?" -Luulen! "-Näettehän te itsekin, että työ on
vielä kesken; siinä on virkkuukoukku ja lankakerä kiinni!"
Hannesta rupesi naurattamaan naisen vakuuttava esitys. "-Kuulkaas
nyt; olen alan miehiä ja tunnen pitsinvirkkauksestakin sen verran,
että tämä ei ole käsityötä kynnen vertaa. Te olette virkanneet
tätä pari varvia ja tökänneet sitten koukun lankakerään kiinni.
Tämä on Pietarsaaren Pitsitehtaalla koneella tehtyä pitsiä ja
tämän saa mistä hyvänsä lankaliikkeestä puoleen hintaan mitä te
pyydätte!"
Nainen ponkaisi pystyyn ja paineli pihalle helmat hulmuten ja
mennessään mutisi jotakin josta emme saaneet selvää, mutta
arvasimmehan sen!
Ossi Polari
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Seinäjokinen-lehdessä 23.4.2011,
s. 3.
URN:NBN:fi-fe201104261465
|