Mampsellit ja fröökynät
Ihan lapsena noita nimityksiä kuulin, mutta pian ne häipyivät
sitä mukaa kun ruotsin kieli vuosi vuodelta hupeni. Tuli toisenlaiset
"arvonimet" ja tittelit. Naapurissa Jaakontorin laidalla
asuivat Kronlundit. Isäntä oli ylikonduktööri, mutta sanottiinko
rouvaa ylikonduktööraksi tavan mukaan samoin kuin tohtorinnaksi tai
apteersaksi?
Seuraavassa talossa asemalle päin asui myöskin konduktööri ja
muistaakseni hänen kuoltuaan sanottiin hänen vaimoaan vain leskirouva
Kuusaloksi. Samassa talossa piti vaatekauppaa rouva Elosauro, joka
tunnettiin vain asusteliike Elosaurona. Seuraavassa talossa piti
maalikauppaa Ossi Kilpeläinen ja se oli vain Kilpeläisen maalikauppa.
Yläkerrassa piti hotellia Maija Koivunniemi, mutta hänet tunnettiin
paremmin Maakunta- Maijana.
Seuraavassa talossa piti matkustajakotia Lehtimäet. Jostain syystä
ei rouvaa sanottu rouvaksi, vaan Lehtimäen emännäksi. Johtuikohan se
siitä, että ulkorakennuksessa oli lehmiä ja muuta siipikarjaa?
Yläkerrassa piti vastaanottoa hammaslääkäri Ekman, jota tavan mukaan
kutsuttiin tohtoriksi ja rouvaa tietysti tohtorinnaksi. Alakerrassa oli
Svahnin Ruoka- ja Siirtomaatavaraliike, jota piti Svahnin Mamma. Hänen
miehensä asui upean puutarhan keskellä vastapäätä Kaleva-teatteria.
Svahnin Pappa - etunimeään en koskaan kuullut.
Samassa talossa piti kukkakauppaa kukkakauppias Ketonen ja kun kaupan
nimi oli Viola, niin nimitys oli tietysti Violan kukkakauppias. Pollarin
talossa piti kultaseppäliikettä Bruno Keturi, jota nimitettiin
hienosti kultaseppämestari Keturiksi. Jälkeenpäin piti samassa
paikassa kukkakauppaa, jota ei sanottu kukkakauppiaaksi vaan tuttavien
kesken vain Reinolan Elliksi. Yläkerrassa piti matkustajakotia äitini,
jota nimitettiin vain "Pollarin rouvaksi, jonka mies on
Amerikassa".
Varsinainen kukkanen oli Vaasantalossa asuva fiini "Spuutin
neiti", joka olemuksellaan ei sopinut seurakuntaan millään
tavalla. Vitsinä voisi sanoa, että illalla haisi nakkikauppias
Kettusen nakkien ihana tuoksu ja päivällä saattoi joskus aistia
vienon hajuveden tuoksun, kun Spuutin neiti purjehti korkokengissään
pitkin lokaista Kirkkokatua.
Ossi Polari
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Seinäjokinen-lehdessä
19.3.2011, s. 2.
URN:NBN:fi-fe201103211369
|