Porstuan etusivulle

HISTORIA

Torpanpojasta pastoriksi Amerikkaan     Elämä oli kuljettanut eteläpohjalaisen Salomon Ilmosen (entinen Koskela) nuoruudessaan Amerikkaan asti. Hän oli syntynyt 20.2.1871 Ilmajoella Koskelan torpassa Iso-Jouppilan talon maalla. Äitinsä Liisa Joosefintytär oli Koskelan torpan tyttäriä, syntynyt siellä 17.7.1844 ja mennyt naimisiin 2.10.1868 kurikkalaisen Salomon Iisakinpoika Noksomaan kanssa, syntynyt 31.8.1840. Perhe muutti maaliskuussa 1878 Jalasjärvelle, Luopajärven kylään, josta siirtyivät Keskikylään Hulkon talon maalle. Isä oli siellä ensin kauppiaana, myöhemmin torpparina. Poika Salomon Koskela, jolla oli taiteellisia taipumuksia, kävi kansakoulua Jalasjärvellä, ja lähti 16-vuotiaana Helsinkiin, jossa opiskeli kolmena talvena Ateneumin piirustuskoulussa. Veljensä innoittamana Helsinkiin lähtivät sisaruksista myös Frans Jooseppi, Oskari sekä Emma Sofia, jotka kaikki ottivat sukunimen Ilmonen. Todennäköisesti nimi muotoutui heidän synnyinpitäjänsä Ilmajoen mukaan. Amerikka houkutteli Salomonia Sen ajan hyvin yleinen siirtolaisuus vaikutti nuoreen mieheen ja mielessä alkoi siintää Amerikka, jonne hän lähtikin vuonna 1891. Siellä hän elätti itsensä jonkin aikaa maalarina, mutta siirtyi sitten sanomalehti "Siirtolaisen" asiamieheksi. Tässä tehtävässä hän joutui liikkumaan ympäri maata suomalaisen siirtoväestön parissa. Sitä voidaan pitää onnena, - sillä näillä matkoillaan hän sai alkusysäyksen siirtolaisten elämänvaiheiden keräämiselle, jota myöhemmin hyvin tiiviisti jatkoi. Opiskelu oli kuitenkin Salomonin sydäntä lähellä. Hän hakeutui 1897 Michiganin Hancockissa olevaan Suomi-Opistoon, joka oli perustettu edellisenä vuonna. Hän hankki opiskelurahoja kesätöissä, ja tuli ylioppilaaksi 1904. Suomi-Opiston yhteydessä oli myös luterilaisen pappisseminaari, jonka suoritettuaan hänet, yhdessä neljän muun suomalaisen kanssa, vihittiin papiksi 1906, ensimmäisinä amerikansuomalaisina. Myöhemmin Ilmonen opiskeli vielä Kalifornian yliopistossa niin, että hän opintojensa perusteella sai Bachelor of Arts - (anglosaksisten yliopistojen kandidaatin) arvon. Papiksi valmistuttuaan Ilmonen toimi amerikansuomalaisten Suomi-Synodi-kirkkokunnan pappina monissa suomalaiskeskuksissa, kuten New Yorkin Brooklynissä, Pennsylvanian Monessenissa, Minnesotan Hibbingissä, Ohion Warrenissa, Michiganin Detroitissa sekä Kalifornian Los Angelesissa ja Fort Braggissa. Amerikansuomalaisten "Elias Lönnrot" Pastori Salomon Ilmonen oli monellakin tavalla suku- ja historiantutkimuksen uranuurtaja uudessa maassa, siirtolaisten parissa. Hän on muistellut, kuinka nuorena sanomalehden asiamiehenä vuosina 1895-97 matkusteli kansalaisten keskuudessa Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Alaskassa tilauksia keräillen ja matkamuistoja kirjoitellen. Hänen tutkimuksiaan on usein lainattu ja tullaan vastaisuudessakin lainaamaan, uusissakin selvityksissä suomalaisten siirtolaisten vaiheista Amerikassa. Jos ei hän olisi tuota perustyötä tehnyt, niin paljon olisi suomalaisten vaiheita hävinnyt tuntemattomuuteen. Tämän katoamassa olevan tiedon Salomon Ilmonen, Lönnrotin tavoin, "juoksemalla pelasti". Akseli Rauanheimo luonnehti jo 1919 pastori Ilmosen työn tärkeyttä: "- Suomalaisilla vieläkin on sangen paha tapa muuttaa nimiään täällä mantereella. Näin he häviävät jo ensi polvessa teille tietymättömille. Heidän jälkeläisistään voi tulla vaikka Yhdysvaltain presidentti eikä jälkimaailmalle jää mitään tietoa siitä, että suomalainen rotu tässä maaperässä jaksanut sellaisenkin synnyttää. Suomalainen sukututkimus on Amerikassa, täällä maailman kansallisuuksien kilpakentällä, melkein tärkeämpi kuin kotona, - jos mieli saada selville, mihin suomalainen pystyy muiden rinnalla. Suotavaa olisi, että pastori Ilmosella olisi tilaisuutta jatkaa keräyksiään ja että myös muut kokoaisivat muistoon suomalaistietoja hänen sekä vastaisten sukututkijain käytettäväksi". Työhön Suomi-Opistoon Syksyllä 1913 aloitti pastori Ilmonen Suomi-Opiston taloudenhoitajana ja pysyi virassa vuoteen 1916. Hän oli ensimmäinen omasta opistosta valmistunut mies, joka tuli talousasiain johtoon. On selvää, että hänelle olivat opiston asiat hyvin läheisiä, ja tehokkaassa taloudenhoidossa tarpeelliset tavat tunnettuja. Sydämen lämmöllä antautuikin Ilmonen tähän tehtävään. Innolla hän ryhtyi suunnittelemaan uusia kannatustapoja, järjesti listakeräyksen ja toimeenpani muita sopivia menettelytapoja. Puheiden, joita hän piti melkoisen laajoilla opistomatkoillaan, herättävien kirjoitusten ja kirjeenvaihdon kautta hän teki tunnetuksi opistoa ja kehoitti suomalaisia sitä omana laitoksenaan vaalimaan ja kannattamaan. Syksyllä 1913, jolloin hänet toimeen valittiin, vallitsi Amerikassa kohtuullisen hyvä aika; kaivannot, tehtaat ja muutkin työpaikat olivat hyvässä käynnissä ja liiketoiminta melkoisen vilkas, niin että taloudellista tasoa voitiin sanoa korkeaksi. Mutta pian alkoi yleinen lakko kaikilla Kuparisaaren kaivannoilla, josta seurasi 30000 miehen suoranainen työttömyys; toisille lähes vuodeksi, toisille pitemmäksikin aikaa. Kesällä 1914 kohtasi Amerikkaa yleinen lama ja tehtaita, kaivantoja ja työpaikkoja suljettiin. Suurkaupungeissa asuva työväestö joutui turvautumaan kunnan ja hyväntekeväisyyden apuun; rahattomuutta ja puutetta oli kaikkialla. Kun Salomon Ilmonen järjesti syksyllä 1914 yleisen keräyksen Suomi-Opiston hyväksi, jäi tulos kovin laihaksi. Keräyslistoja palautettiin tiedoilla, ettei nyt kellään ole rahaa lahjoituksiin, vaan omassa selviytymisessä oli tarpeeksi tekemistä. Kirjallinen tuotanto Salomon Ilmosen runsaan sanomalehtikirjoittelun lisäksi hänen ensimmäinen historiateoksensa, Amerikan suomalaisen raittiusliikkeen historia, julkaistiin vuonna 1912, Suomalaisen Kansallis-Raittius-Veljesseuran 25-vuotisjuhlan johdosta. Hän julkaisi myös pienen kirjasen Amerikan ensimmäiset suomalaiset, jossa käsiteltiin lähinnä Delawaren ensimmäisiä suomalaisia siirtolaisia. Amerikan suomalaisten historia, perustavaa laatua oleva kirjasarja ilmestyi kolmiosaisena vuosia 1919-26. Hän selvittelee niissä suomalaisasutuksen vaiheita Yhdysvaltain eri valtioissa ja monien esiraivaajien elämänkohtaloita. Ilmonen keräsi aineistoa myös siirtolaisväestön henkisistä harrastuksista ja taloudellisista pyrinnöistä. Teos julkaistiin vuosina 1930-31 nimellä Amerikansuomalaisten sivistyshistoria I-II. Uudestaan Delaware-aiheeseen hän palasi, kun siirtokunta vietti 300-vuotisjuhlia. Vuonna 1938 ilmestynyt kirja Delawaren suomalaiset kertoo melko laajasti Amerikan vanhimmasta suomalaisasutuksesta. Kirjoittelu raittius- ja sivistysasioista vuosikirjoihin, kuukausijulkaisuihin ja uutislehtiin oli runsaampaa kuin kenelläkään muulla suomalaisella Amerikassa tuohon aikaan, ja lienee edellä monesta koto-Suomenkin kirjailijasta. Pastori Salomon Ilmosen kirjallinen tuotanto väheni sitten hiljakseen ja terveyskin alkoi heikentyä, mutta hän kykeni hoitamaan seurakuntiaan kuolemaansa saakka. Sydän uupui ja kuolo kosketti häntä hellästi 7.3.1940 Fort Braggin pappilassa Kaliforniassa. Hänet siunattiin 11.3. Fort Braggin kauniiseen hautausmaahan. Salomon oli naimisissa Emma Dicksonin kanssa ja heillä oli tytär Adeline.     Raimo Hieta   Artikkeli on julkaistu Miilu-lehdessä 1/2008, s. 55-56. URN:NBN:fi-fe201102101230

© Porstua 2002 - Kaikki oikeudet pidätetään