40 vuotta sitten
Vesi ja voimatalous
Tuskin on alueradion ääni vaiennut yhdestä vesisodasta, kun jo
toinen alkaa: Lappajärven suunnasta kuuluu kauhiaa meteliä! tuohtunut
kansanmies manasi kaikenmaailman vesienruoppaajat alimpaan kattilaan. Ei
siinä kirosanoja säännöstelty eikä puhuttu kirjakieltä. Mitä
tämä on? Ensin vesihallitus esittää suunnitelman, jossa joko tieten
tai tietämättä annetaan vääristynyt kuva ja nippu numeroita, joita
sitten ymmärretään, ollaan ymmärtävinään tai ei.
Sitten aloitetaan työt, jotka muuttuvat kaiken aikaa. Puhutaan
tulvasuojelusta, virkistyskäytöstä, kesäkuivien uomien
vesittämisestä jne. Ja sitten astuukin kuin yllättäen esiin -
voimalaitos. Ja siinä sitä sitten ollaan: kalattomissa, ravuttomissa,
puolikuivissa kolibakteerilätäköissä. Uimakieltotaulu saattaa olla,
mutta kun ei ole lukutaitoa. Ja siinä kansanmies repii partaansa ja
kiroaa, vesivirkamies-parka selittelee, mutta kukaan ei usko.
Jokivarsilainen pohjalaisella jääräpäisyydellä änkkää,
kiristelee hampaitaan ja uhoo.
Aivan oikein, mutta liian myöhään. Pitäisi olla kaukaa viisas
eikä luottaa muuhun kuin omaan koettuun ja hyväksi havaittuun
talonpoikaisjärkeensä. Maisemaystävällinen
virkistyskäyttö ja luonnonsuojelullinen ovat vain sanoja, joiden paino
punnitaan, kun teot on tehty ja maisema on viivasuoraa vesipintaa ja
puuttomia raiskattuja kivipenkereitä.
Etelä-Pohjanmaalla on yksi järvi yli kaiken: Lappajärvi. Jos sen
rantojen asukkaille annettaisiin vaihtoehto: sähkö tai pilatut rannat,
niin moni lukisi tätäkin tekstiä kynttilän
valossa!
Nurmon-Lapuan vesistössäkin kuplii ja poreilee: säännöstely ei
ole kenenkään mieleen ja veden laadun tarkkailukaan ei anna oikeaa
tulosta. Vesimäärä aina Viitalankylästä
Nurmon kirkolle vaihtelee jatkuvasti, eikä ole samantekevää uiko
miljoona kolibakteeria
litrassa vai kymmenessä. Kovat sateet saattavat hetkessä irroittaa
pelloilta apulannat ja ojista lietejätteet jokea tärvelemään.
Vesimiehet on haukuttu moneen otteeseen, mutta
olisiko Nurmon jokivarsiasukkaitten syytä mennä hieman itseensä ja
tarkkailla mihin ne navetan lietteet lopuksikin joutuvat. On suorastaan
järkyttävää, että vesihallituksen
toiminta aiheuttaa yli 500 valitusta.
***
Peräseinäjoella markkinoivat 4H-kerholaiset tuotteitaan vanhanajan
tyyliin torikauppiaina. Ja tulos on ollut hyvä - yli 200 mk taskurahoja
kerholaista
kohden on mukava lisäansio. Nuorisotyöttömyyttä pikku palstanviljely
ei luonnollisestikaan poista, mutta poistaa sillä nuorison paljon
hokemaan turhautumisen
tunnetta. Omatoimisuudesta ja viitseliäisyydestä se on paljolti
kiinni. Kukaan ei pakottanut, mutta itse konttailin pitkin
porkkanarivejä harventaen ja joesta vähäisillä voimillani vettä
kantaen neljän kesän aikana. Ja palkkioksi tuli sitten alpakkainen
hopealusikka ja hyvä mieli.
***
Matti Nummensalo - Kyrönmaan laulaja - kertoili elämäntyöstään,
rakkaudesta runoon ja kotiseutuun. Yhtä pirteästi kuin parikymmentä
vuotta sitten ensimmäisissä radiohaastatteluissani hän toi esille
runoilijapersoonallisuuttaan. Oli sykähdyttävää kuulla oikein vanhan
ajan runomittaa, joka oli parhaimmillaan hänen lausumassaan
Lakeus-runossa. Se oli aivan toista tunnelmaltaan kuin nykyrunous, joka
on kuin mietelauseita peräpään. Ja parhaimmillaan valitusvirsi, jossa
pihamaa on ruohottunut,
emännän askel ei enää kuulu ja paju valittaa ja pahimmillaan
käsittämätöntä symboliikkaa, jossa ei ole päätä ei häntää.
Ossi Polari
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Seinäjokinen-lehdessä
22.01.2011, s. 3.
URN:NBN:fi-fe201101251133
|