40 vuotta sitten:
Sitä sun tätä
Radio puhutti vaihteeksi työterveyshuollosta. Eikä aiheetta: tuo
terveys on kumma piileksijä - sen huomaa vasta kun sitä ei ole! Mutta
onko niin, että tuo työterveyshuolto tavoittaa herkemmin suuret
ryhmät ja työpaikat? Pikkupajojen omistajia ja työntekijöitä ei
tavoita mikään eikä suojele kukaan. On kuumaa, kylmää, vetoista ja
kosteaa, eikä kukaan korvaansa ropsauta ennen kuin hartioita särkee ja
selkäranka vääntyy mutkalle. Eikä kukaan ole niin mokomaa sana kuin
ergonomia kuullutkaan. Se kun tarkoittaa työpaikan, työtapojen ja
-kalujen muokkaamista ihmiselle sopivaksi.
Noista "puhumattomista" ammattiryhmistä voisi mainita
vaikka myrkkyhöyryihin tukehtuva pesukoneen hoitaja, tai
hammasteknikot, joiden keski-ikä on 58 vuotta tai postimiehet, jotka
yötä myöten plaraavat joulukorttejamme. Kädet tärisevät
unenpuutteesta ja koko työpaikka muuten vain. Ilmankos sitä sitten
joudutaan sydänvaivaisena eläkkeelle 50- vuotiaana. Hermopainetta
lisäävät vielä rauhattomat päivänukkumiset - autot kaasuttelevat,
kakarat meluavat ja naapurin koira räksyttää pitkät päivät!
(Koiranomistajat, miksi se räksyttää?)
Yksi alueradion soitetuimmista levyistä on valssi energiasta -
siitä, sen puutteesta ja joskus jopa liiallisuudesta. Me törsäämme
kun meillä on millä mällätä! Metsissä mätänee kaikenlaista
riukua ja rankaa, eikä sitä korjata pois koska "öljyn käyttö
on mukavaa eikä risusavotassa pääse palkoille". Lämpöä
haaskataan. Lokeroihminen mieluimmin
tuulettaa ahneuksissaan liiat lämmöt harakoille kuin koskee
patteriventtiiliin. Luulo karaistuneista suomalaisista täällä
pohjolan hangissa on harhaluulo. Siinä missä engelsmanni porskuttelee
poistiehensä 15 asteen lämmössä, siinä meikämanni haukkuu
talonmiehet pystyyn jos asteita on vähänkin alle 20.
Joskus lapsuudessa joulu tuli omia aikojaan, mutta nyt sitä
rummutetaan jo marraskuussa. Miksi? Siksi, että kauppiaat niin
haluavat. Tuskin vanhempi sukupolvi niin kovin innostunut joulusta on,
mutta meille syötetään siitä pakkomielle, jota voimme välttää
vain huonon omantunnon kustannuksella. Hoetaan hokemasta päästyä
työttömyyttä, pulaa ja lamaa, mutta joulukarusellissa pyörii rahaa
enemmän kuin koskaan ennen. "Pula-ajasta puhutahan ja nahkatakiis
vain kuljetahan", sanoi Kouran sahuri.
"Hintapommi, mahtavat joulumarkkinat, laadukasta joulutavaraa,
superetu, toppatarjous, vauhdikasta joulua, jouluhinta, lahjahinta,
joululoppuunmyynti ja - kuka nukahtaa uusi nalle kainalossa!" Ja me
ryntäämme marketteihin ja olemme ikionnellisia kun muun
"etuajan" lisäksi saamme vessapaperia 10 penniä halvemmalla
kuin kirkonkylän
kaupassa, jonka kauppias kituu ja kuolee pois omia aikojaan
"loppuunmyynti-lapun" juhlistaessa lähtöä. Sanotaan vain,
että olisihan se siinä saanut olla ja mukava mies ja oli toista kuin
marketin kylmäkiskoinen kassakone!
Siunattu olkoon verottaja, sain palautusta! Maksettuani kymmeniä
tuhansia valtiolle puhtaana käteen sain takaisin. Mietin koko päivän
ja osan yötä, mitä rahoille tekisin. Sain sitten joulumielen: tungin
ne pelastusarmeijan lippaaseen kaikki tyynni.
Ossi Polari
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Seinäjokinen-lehdessä 8.1.2011, s. 3.
URN:NBN:fi-fe201101141045
|