| HISTORIA |
|
40 vuotta sitten: Ei rahalla eikä rautakangella...
..saa vanhaa katoavaa muistitietoutta perästäpäin talteen, jos sitä ei aikanaan tehdä, sanoi professori Erkki Ala-Könni Alavudella kansanperinteen keräyksen lopputulosta arvioidessa. 200 tunnin nauhoituksen lisäksi on syntynyt Alavuden Laulukirja, jossa kansanperinne kukkii kauneimmillaan. Ihminen on lyhytnokkainen ja -muistinen. Keskuudessamme elää vielä vanhan kansan kertomataitajia, joilla on muistitietoutta ja elämänkokemusta vaikka millä mitalla. Nykyaikaiset tallentamislaitteet ovat niin helppohoitoisia, että keneltä hyvänsä se käy. Miksi emme haastattelisi vaikkapa isovanhempiamme niin kauan kuin se on mahdollista. Vahinko, jota ei korvaa kukaan eikä mikään. Olisikohan syytä tuhota yksi kappale nuoremman polven kasettirämpytystä ja ottaa tilalle isoäidiltä niitä lauluja, joita hänen äitinsä hänelle pienenä lauloi? Kerran eläneestä ihmisestä pitää jättää muitakin muistoja kuin haalistunut valokuva tai vain hautakivi. Oli suorastaan kulttuuriskandaali, että maakuntaradio joutui aikoinaan (rahanpuutteessa?) säälittä pyyhkimänä nauhat puhtaiksi arvokkaastakin muistitietoudesta uuden tieltä. Mutta vieläkään se ei ole myöhäistä – pitäjäseurat ja kulttuurilautakunnat asialle. On painettava visusti mieleen, että tämän päivän elämänmeno on jo huomenna historiaa. *** Vihdoin viimein aletaan tajuta, ettei ”vain tiilikodissa asu onnellinen perhe”. Yhtä hyvin se voi olla vanhassa peruskorjatussa puutalossa. Näissä on sitä omaperäistä persoonallista viehätystä, jota rahalla ei saa ja jota ei moderni tiilinen sisältä pahvilla vuorattu laatikko voi koskaan tarjota. Samankaltaisuus tekee pahoinvoivaksi: eteinen on osittain olohuonetta, olohuone osittain ruokahuonetta ja kun radio huutaa toisessa, televisio toisessa ja isäntä kolmannessa nurkassa, onkin koko laitosääntä täynnä. Onneksi saunassa - tuossa sähkökiukaalla varustetussa lakatussa lämpökaapissa - ja makuuhuoneessa on ovensa. Seinäjoen Herra-Jouppilan kohtalo on ollut vaakalaudalla jo pidemmän aikaa. Uhataan purkamisella, koska osa hirsistä on lahoja. Mutta jos vielä osataan rakentaa hirsisiä tupa-rateja, niin kaipa sitä vanhaa osataan paikata! Talo on ainutlaatuinen sekä ulkoasultaan että historialtaan - sitä ei saa hävittää. Jos se ei saa olla nykyisellä paikallaan, on sille löydettävä oma sijansa muualta. Olkoon se vaikka Liinamaan tuvan naapurina.
Ossi Polari
URN:NBN:fi-fe201012313170
|
| © Porstua 2002 - Kaikki oikeudet pidätetään |