Evakuointisuunnitelmia välirauhan ja jatkosodan aikoina
Välirauha
Välirauhan aikaan 1941 syntyi Suomen ja Neuvostoliiton välille kiistaa
mm. Petsamon tärkeästä nikkelikaivoksesta. Nikkeli oli tärkeä
sotaakäyville maille, myös Saksa oli kiinnostunut Petsamon
nikkelistä. Kiistan kuumetessa tammikuun 23. päivän illalla Marsalkka
Mannerheim vaati presidentti Rytiä ja pääministeri Rangellia
aloittamaan liikekannallepanon. Mainitut herrat eivät olleet
myötämielisiä hankkeelle, koska se ärsyttäisi Neuvostoliittoa ja
lisäisi sodanvaaraa. Marsalkka aloitti kumminkin varautumisen
mahdollisiin sotatoimiin ja varusti Hesperian kadulla olevan Helsingin
suojeluskuntatalon päämajaksi ja vedätti sinne suuret määrät
viestiyhteyksiä, jonka lisäksi hän varautui
hallituksen siirtoon pois Helsingistä.
Siirtopaikaksi määrättiin Kurikka. Tilanne laukesi kun Ryti sai
tietää
Saksan lupautuneen Suomen sateenvarjoksi. Ylensä varaukset olivat
melkoisen perusteellisia. Ääripisteitä oli Kurikankylän Kukkula,
Miedonkylän Veikko Taipalus, Kirkonkylän Lukkarila ja Latva-Reinikka,
Koivistonkylän Latva-Koivisto. Näiden ääripisteiden välisiin sijoittuvat talot ja
tilat varattiin kaikki hallituksen käyttöön. Koiviston kylän eli Panttilan
maaantien varsi oli Mäki-Koivistosta Ilmajoen suuntaan varattu kansanhuoltoministeriölle, jonka pääpaikaksi olisi tullut Ilmajoki.
Pappila ja seurakuntatalo ja nuorisoseura oli varattu komendantin
käyttöön. Kun tilanne laukesi tallensi nimismies Leivo paperit Keskushallinnon
kaappeihin.
Jatkosota
Kun seuranneen Jatkosodan aikaan liittoutuneiden voitto näytti tulevan
ilmeiseksi, alkoi Suomen Hallitus varautua kevättalvella 1944 valtion
keskushallinnon siirtoon Etelä-Pohjanmaalle, jossa oli jo 1941
inventoitu kaikki maantien varrella olevat asuinrakennukset. Kurikasta oli
suunniteltu hallinnollista keskusta nähtävästi tieverkoston
soveltuvuuden ja kirkonkylän rakennustihentymien takia. Onneksi
suunnitelmat olivat tallessa jossakin valtionhallinnon kaapeissa. Tämäkin
evakuointisuunnitelma jäi toteuttamatta rauhan syntymisen johdosta.
Into Järvinen
Lähteet: Veijo Meri ” Mannerheim”
Osmo Rinta-Tassi ”Kurikan historia II/2”
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Kurikka-lehdessä 2.10.2010,
s. 2.
URN:NBN:fi-fe201011162967
|