Kolme taiteilijaa
Makasimme mahallamme Keturin salin, niin kuin olohuonetta siihen
aikaan komeasti kutsuttiin, lattialla ja piirsimme. Keturin Alpo,
Heinosen Mauri ja minä. Piirsimme lentokoneita, joista konekiväärit
iskivät tulta, mäkihyppääjiä numerolaput rinnassaan, tankkeja,
intiaaneja ja kaikkea mitä pikkupojan maailmankuvaan suinkin kuului.
Puotipaperia, isokokoista ihan tavallista valkoista paperia, kului
niin suuret määrät, että Keturin täti katsoi asiakseen puuttua
mokomaan tuhlaukseen. Alpo kun alinomaan oli piirustuspaperia
"lainaamassa" liikkeen tiskiltä. Jos Keturin täti olisi
aavistanut, että siinä nyt makaa ja piirtää kaksi tulevaa
taiteilijaa ja yksi lankkumaalari, hän varmaan olisi kehottanut vallan
haaskaamaan paperia!
Meistä kolmesta Keturin Alpo oli ylivoimaisesti paras piirtäjä.
Minä olin jonkinlainen ja Heinosen Mauri perin kehno. Meidän piti
alinomaa olla kyselemässä toisiltamme, että mitä tuokin muka
esitti?
Vuosikymmeniä myöhemmin näin Helsingissä Siltasaaren
sillanpielessä Suomi-Filmin mainoksen Siltalan pehtoorista. Se oli
ällistyttävän pitkä, peräti 14 metrinen. Ja Alpon tekemä!
Mauri Heinonen pääsi taitonsa ja ehkä poliittisten ansioittensakin
avulla pitkälle. Ensimmäinen pääkaupungin lehtien taidepalstoilla
ollut Maurin tekemä maalaus oli kaksi mopolla ajavaa miestä
kuljettamassa keltaista viiriä, jossa oli tulipunaisin kirjaimin
julistavaa tekstiä. Mauri eteni taiteessaan huimasti ja on kuulemani
mukaan ansioistaan saanut taiteilijaprofessorin tittelinkin.
Joskus 50-luvulla itse innostuin taiteen tekemisestä ja maalasin
suurieleisesti 3-4 taulua viikossa. Esittelin niitä sitten Oivalle,
taiteilijaveljelleni. Oiva katseli taulujani tuikean näköisenä,
katsoi sitten minua vielä tuikeammin ja sanoi: "Maalaa
aitaa!"
Ossi Polari
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Seinäjokinen-lehdessä 20.11.2010, s. 5.
URN:NBN:fi-fe201012163122
|