Huojuva talo

Jaakontorin laitamat olivat liikehuoneitten ja ns. porvareitten miehittämät. Asukkaat olivat kauppiaita, virkamiehiä ja taisi joukossa olla joitakin rautatieläisiä muistona menneiltä ajoilta. Eräs talo poikkesi täysin muista ulkoasunsa ja asukkaittensa suhteen: ns. kelloseppä Talvitien talo Koulukadun ja Kauppakadun kulmauksessa. Tuossa - luullakseni
Terijoelta tuodussa talossa - asui etupäässä työläisiä. Talo oli harmaan kellertävä ja hieman enemmän kuin ränsistyneen näköinen.

Kellosepän liikehuoneen lisäksi siinä aloitti valokuvaamo, joka myöhemmin tunnettiin Railan nimellä. Kävin usein siellä, enkä lakannut ihmettelemästä vinoa lattiaa! Taloa asui mm. maalari Kallion perhe. Kallio käytteli sivuhomminaan Kalevan elokuvakoneita. Kallioitten lisäksi siinä asuivat ainakin Leppiojat, Puputit ja Heinoset. Saranpään suutari suutaroi talon asemanpuoleista huonetta ja pihamaalla piti komentoa kovaäänisesti Koivulan Hilja, joka huusi ja tehosti ääntään pitkällä varsiluudalla - tehokasta se "lastenkasvatus" ainakin oli. Hilja piti toria siistinä nakkipapereista ym. roskista.

Muistan kun pihamaalta kuului aamusta myöhään iltaan hirveä meteli; akat haukkuivat ensin omat miehensä, mutta kun joku kanssaihminen lisäsi haukkumista, niin omakin ukko sai kuulla kunniansa. Talo oli suorastaan ylikansoitettu: jos laskee, että lapsia oli lähes parikymmentä ja ukot ja akat päälle, niin olihan siinä tekemistä! Asukastiheys
nykyaikaan oli ainakin kymmenkertainen!

Koulukavereita oli ainakin Leppiojan Matti, jota jostain syystä sanottiin Kupula-Matiksi. Matin maallinen vaellus päättyi huhujen mukaan jossain Japaninmerellä. Heinosen Mauri oli samalla luokalla kansakoulussa kuin minä, ja - kumma kyllä - tuosta räkänokkaisesta kaverista kehittyi - vasemmiston turvin - peräti professori!

Oma lukunsa oli pihamaalla riitelyn lisäksi "taistelu" Ruotsalaisten Kansakoulun oppilaita vastaan. Tosin taistot hiljenivät kun koulun oppilaita kehotettiin sivistyneempään käytökseen ja kun Mauri löi halolla jotakin "hurrien" oppilasta päähän ja sai sen seurauksena melkoisen selkäsaunan.

Torniosa oli ihmettelemisen aihe: siellä kuivattiin talvella pyykkiä ja ympäri vuoden lensivät ja pesivät linnut rikkinäisistä ikkunoista. Ulkorakennus eli liiteri oli luku erikseen: se oli vinksallaan joka suuntaan ja ovet repsottivat aina auki. Hyysin portaat olivat rempallaan ja kun väkeä oli paljon, oli näissä kaksireikäisissä looseissa välillä tungosta. Pimeällä sinne oli paha mennä, eikä tikkujakaan sopinut raapia.

Ulkorakennuksen Koulukadun puoleinen pääty oli vanhojen resuisten mainosten peittämä, ja uudet vuosi vuodelta lisääntyvät nastat ja nupit peittivät osia seinästä. Seinäjoen Teatteri mainosti näytöksiään perin vaatimattomasti: minä tuhrasin neliön pinkopahville komeasti: "Puut kuolevat pystyyn!".

Tietoja antoi Maiju Salo.

Ossi Polari

Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Seinäjokinen-lehdessä 6.11.2010, s. 3.

URN:NBN:fi-fe201012023054