Sylva, merikapteenin tytär - Välähdyksiä erään merikapteenin perheen historiasta

Sylva Boij, vaasalaisen merikapteenin tytär, istuu edessäni kahvipöydässä 21. joulukuuta 1998. Vähältä pitää, etten tätä kirjoittaessani kutsu häntä vanhukseksi, sillä Sylvalla on ikää 95 vuotta. Sana "vanhus" sopisi hänen ikäänsä, mutta ei hänen ulkoiseen olemukseensa: Sylva asteli sisään nuorekkaasti, hiuksissa on vasta aavistus harmaata, tarinointi on kuin valmiiksi ajateltua, värikästä. Ennen tätä olemme kiertäneet katselemassa hänen entiset asuinpaikkansa.

Sylva Boij, omalta nimeltään Dagny Sylvia Berg, on ollut kaksi kertaa naimisissa. Ensimmäinen mies Reijo Halme, varatuomari ja 20-luvun pikajuoksijahuippu Tampereen Pyrinnöstä, kuoli vuonna 1941 lähes äkkiä sairauteen, joka alkoi korvatulehduksesta. Siitä avioliitosta ovat poika, arkkitehti Asko Halme ja tytär, kuvataiteilija Totte Mannes. Asko on haastattelussa mukana.

Toinen aviomies Hugo Boij muistetaan vielä Vasa Teaterin näyttelijänä, radiotoimittajana ja SYP:n Oravaisten konttorin johtajana. Avioliitto hänen kanssaan kesti vuodet 1948-70. Hugo kuoli syöpään kohta puolisoiden muutettua Vaasaan eläkepäiville ja harrastustensa pariin. Hugo oli ollut Sylvan saattelijana jo nuoruusvuosina, Häneltä 16-vuotias Sylva sai ensi suudelmansa ja järkyttyi:" sinä purit minua!"

Keskustelumme aiheet ovat koettua, ehkä jo kultautunutta historiaa. Niiltä ajoilta ei ole enää paljoa muistelijoita.

Merikapteeni

Sylvan isä Bruno Bernhard Berg syntyi menestyvän puusepän poikana Nikolainkaupungissa eli nykyisessä Vaasassa 31. 3. 1863. Sinä vuonna Puola ryhtyi toivottomaan kapinaan Venäjää vastaan. Keisari Aleksanteri II rauhoitti Suomea kutsumalla valtiopäivät koolle. Ne olivat ensimmäiset vuoden 1809 jälkeen. Kieliasetuksella suomi sai virallisen kielen aseman.

Vaasasta on aina ollut miehiä merillä ja heidän perheitään maissa. Myös nuori Bernhard
berg lähti merille. Hän purjehti Englannin kauppalaivaston palveluksessa vuosina 1883-1914. Lähtövuonna juhlittiin Vaasan rautatien valmistumista, mutta maaliikenne ei näköjään Bernhardia kiinnostanut. Maailman merien kiertäminen aluksi purjelaivoilla ja sitten höyrylaivoilla päättyi maailmansotaan. Koulutusura oli johtanut Lontoossa merikapteenin tutkintoon.

Onnekseen Bernhard oli nuorena jungmannina ollut kavereineen hyvä juoksemaan. Tämä sukutarina sijoittuu Egyptiin: Aikansa kuljeskeltuaan pojat päättivät iltahämärissä istahtaa rannan tukille. Tukki liikahti äkisti. Pojilla riitti jalkoja. Tukki oli krokotiili.

Kotimaassa perheelliselle merikapteenille tarjoutui Norrskärin majakan majakkamestarin virka vuosiksi 1914-15. Tämän jälkeen hän oli konttoripäällikkönä luotsipiirillä. Maailmansodan ja vapaussodan päätyttyä Bernhard Berg saattoi siirtyä itsenäisen Suomen kauppalaivastoon. Hän purjehti Suomen Höyrylaiva OY:n Vegalla ympäri Itämerta ja sen lahtia. Rouva Berg saattoi joskus jättää lapset isoäidin hoiviin ja lähteä merille miehensä mukaan. Myös Sylva pääsi joskus isänsä matkassa Saksaan, Tanskaan ja Viroon. Ennen lopullista eläkkeelle jäämistää Bernhard Berg ehti toimia vielä Vaasan satamakapteenina.

Norrskärissä

Bergin perheen äiti, tyttäret ja pikku Helge viettivät pari kesäkautta Norrskärin majakkasaarella. Sillä asui myös kaksi muuta majakkamestaria perheineen. Kapteeni Mattson eleli pienenpienellä Strömningsbådan majakkaluodolla. Luotsi Stolpe sanoi ohi ajettaessa, että siellä Mattsonin vaimo synnyttää aina välillä uuden vauvan ja että heillä on tyttöjä ja poikia, viisi kaikkiaan. Strömningsbådan pienestä Elnasta kehkeytyi aikanaan Vaasan hovioikeuden presidentin rouva.

Kun luotsi Stolpen "skäribåt" mukanaan merikapteeni Berg tyttärineen rantautui Norrskäriin, laiturilla oli ikääntynyt mies lastaamassa purjeveneeseen taloustavaroita ja suurta pöytää. Sylva kertoo:" Isä meni hänen luokseen. Miehet kättelivät ja esittäytyivät.

- Minun nimeni on Aurelius ja nyt minä jätän paikkani sinulle. Toivon, että viihdyt. Sinullahan on perhe ja iloa siitä ainakin kesäisin. Toista on minun joka olen niin yksin.
- Kuule Aurelius. Älä ota tuota suurta pöytää mukaasi. Se ei pysy veneessä paikoillaan, jos alkaa tuulla.

Pöytä jäi veneeseen. "Onnea matkalle", isä huutaa. Me kaikki huiskutamme, kunnes vene katoaa horisonttiin.

Seuraavana päivänä rouva Berg pienimpiensä kanssa tuli saarelle höyryaluksella, joka oli yhteysveneenä. Meren selällä havaittiin ajelehtimassa mies, joka oli tarrautunut suureen pöytään. Jos pöytä oli osasyy haveriin, se oli myös omistajansa pelastus.

Norrskärin majakkamestarina kapteeni Berg oli Venäjän keisarin palveluksessa. Se ei jäänyt seurauksitta. Bergin tyttäristä kolme oli silloin oppilaana Vasa svenska fruntimmerskolassa. Heille olisi kuulunut alennus oppilasmaksuihin. Vaikka perusteet täyttyivät ja rehtori Augusta Krook piti Bergin perheestä, hän ei sittenkään hyväksynyt alennusta. "Hän oli niin isänmaallinen", Sylva selittää.

Muutot - perheiden elämää

Rönnbergin talossa Pitkälahden kadulla. Äiti synnytti kaikki kahdeksan lastaan Vaasan kaupunginsairaalassa. Sylva syntyi 31. 7. 1903. Myöhemmin Rönnbergin taloon syntyivät vielä pikkusisko Agne ja nuorin veli Helge. Jouluna, jolloin Sylva oli 1 vuoden 4 kuukauden 24 päivän ikäinen, isä tuli kotiin pitkälle joululomalle. "Mikä ihana joulu. Minä olin perheen pikkuinen. Kummitätini Jenny Rönnberg, talonomistajan nuori tytär, toi joululahjaksi lautasliinarenkaan, joka oli hopeaa ja kultaa. Isän hyvä ystävä merikapteeni Rajalin oli kummi-isäni."

Kunin talossa, Koulukatu 56. Sylvalla on ajasta selkeät mielikuvat. On kesäkuu 1907. Kesä on tullut. Ensimmäiset voikukat loistavat keltaisina. Kaupunki herää. Ajoväylillä on melkeinpä ahdasta. Muuttokuorma toisensa jälkeen tulee kalisten. Hevonen, kuski ja pitkä kuormalava. Kuormassa taloustavaroita, suksia, taulua, puista potkukelkkaa, sahapukkia ja ylinnä emännän ylpeys, fiikus lihaisine lehtineen. Nikolainkaupungissa (Vaasassa) oli yleisenä tapana vaihtaa asuntoa usein, jos ei omistanut taloa, jossa asui. Huoneiston omistaminen oli harvinaista.

Isä oli usein toisella puolen maapalloa ja saattoi tulla kotiin joka toinen vuosi jouluksi tai juhannukseksi. Tänä vuonna hän sai pitkän loman. Siitä perhe iloitsi äiti ja äidinäiti olivat päättäneet, että perhe pitäisi muuttaa. Uusi koti olisi lähellä merta.

Muuttopäivä koitti. Kun koti saatiin tyhjäksi, isot veljet Bruno (13) ja Hilding (11) pääsivät muuttokuorman päälle. Kunin setä nouti muun perheen komealla hevosellaan ja ajurin rattaillaan. Se muuttomatka ei Sylvalta unohdu koskaan.

Kunin talon toisella puolen oli Antbackan talo (no.54) ja toisella puolella suuri niitty, joka rajoittui Falkin sedän taloon. Niitty oli kasarmin hevosten laidun ja harjoituskenttä. Sieltä saattoi löytää Venäjän ratsumiehiltä pudonneita lantteja. Venäläiset olivat hyvin ystävällisiä ja rakastivat lapsia.

Bergin perhe asui Kunin piharakennuksessa (nykyisin päiväkotina). Katurakennuksessa oli pieni kauppa, jossa tuoksui petroolille ja kalalle. Bergit ostivat sieltä petroolia lamppuihin, ei muuta. Ruokatarvikkeet sai Kaireniuksen kaupasta Kasarminkadun ja Koulukadun kulmasta.

Pihapiirissä riitti leikkitovereita, sillä koululaisia ja pikkulapsia oli kahdeksantoista. siellä oli Kunin Regina, Karl, Rakel, Allan, Sigrid ja Ellen. Siellä oli Sillanderin Elsa, Elin ja Artur. Wasa Lyceumin eläinopin ja kasviopin lehtori Hulden asui katurakennuksessa. Hänen nuorimmat lapsensa olivat Kaisu ja Alarik. Jo ensimmäisenä kesänä lehtori Hulden vei omat poikansa ja Bergin Brunon ja Hildingin kasviretkelle mm. Vanhaan Vaasaan.

Kadunpuoleisen talon alakerrassa asui venäläinen eversti ja hänen ylväs rouvansa kamarineiteineen. Everstillä ja hänen rouvallaan ei ollut lapsia. Sen sijaan heillä oli kanoja. Joka päivä eversti kävi hakemassa kanalasta tuoreita munia. Kanojen nurkkaus oli Kunin hienon Brunten tallin vieressä. Kesällä Brunte ja kanat pääsivät niitylle aitauksiinsa.

"Meidän poikien teki mieli kanamunia. He ottivat kiinni yhden kanoista ja antoivat sen Lillylle syliin siksi aikaa, kun he tekivät kanalle oman aitauksen. Kana kaakatti, raapi, nokki ja pääsi karkuun niitylle. Eversti ja rouva juoksivat ottamaan sen kiinni. Eversti piti murtavalla ruotsilla pojille tiukan puhuttelun ja kysyi, miksi pojat olivat ottaneet kanan aitauksestaan. Pojat tunnustivat halunneensa tuoreita munia. Eversti ja rouva ratkesivat helakkaan nauruun, syleilivät Brunoa, Hildingiä ja Lillyä ja kaikki olivat ystäviä jälleen."

Kaupunki maksoi muutaman pennin jokaisesta rotanhännästä. Poikien joukko kehittyi taitavaksi ampumaan ritsoilla rottia. Niitä juoksenteli käymälöiden alla. Jokaisella perheellä oli oma käymälänsä ulkorakennuksen toisessa kerroksessa. Kerran taas pojat olivat aukaisseet tunkioitten pariovet ja odottivat hiljaa ritsat valmiina.. Lilly ja Sylva katselevat jännittyneinä oman ulkohuoneen rei'istä poikien onnistumista. "Yhtäkkiä, huh! everstinna tulee, puuskuttaa raskaasti ja huokailee. Pojat sulkevat hiljaa ovet ja Lilly panee kannet varovasti rei'ille. Tuskin uskallamme hengittää."

Toisella kertaa kurkistin nopeasti reiästä alas. Näin everstinnan ankarat kasvot! Voi miten pelästyin ja luultavasti everstinna yhtä paljon, koska hän juoksi kiireesti portaat alas. Pojat saivat rauhassa jatkaa metsästystään."

Kesällä 1907 isä tuli yllättäen kuukauden lomalle. Hän vuokrasi Gerbystä kesämökin. Siellä koko perhe yhdessä vietti maaseudun rauhassa ihanan ajan. Marraskuussa isä palasi taas jatkamaan lomaansa. Tuloa seuraavana aamuna hän vei äidin Kunin hevosella ja kärryillä sairaalaan. Isoäiti piti jälleen lapsista huolta. "Illalla saimme tietää, että meillä oli pieni sisko. Hänestä tuli Svea Ingeborg."

Asunnot koulumatkan mukaan

Isot veljet Bruno ja Hilding olivat Kockensin valmistavan koulun jälkeen menneet Wasa Lyceumiin. Nuoremmille sisaruksille tarvittiin lyhyemmät koulumatkat. Onkilahden uusi kansakoulu oli tullut kaupungissa hyvin suosituksi. Perhe päätti muuttaa lähelle koulua Vuorikatu 15:een. Kun muuttokuorma oli jo aiotun talon pihassa, paljastui että makuuhuoneen akkunat antoivat palokujalle. "Ei, ei, sinne en halua muuttaa!" äiti huudahti.

Siitä kulki ohi kohtelias mies, joka kertoi, että Virtasen talossa Pitkänlahdenkatu 12:ssa on sopiva huoneisto vapaana. Siispä jatkamaan matkaa sinne. Ystävällinen talonomistaja kehotti muuttamaan valmiiksi siivottuun asuntoon. Hän neuvoi vielä isoäidille oman asunnon siitä läheltä Klemetsönkatu 2:sta (Vöyrinkatu).

Onkilahden koulussa Sylvalla oli erinomainen opettaja Maria Holmberg. Hän järjesti jopa niin, että hänen luokkansa sai olla kaupungintalossa oikean torvisoittokunnan konsertissa. " Se oli tavattoman suurta meille 8-vuotiaille."

Kun isosisko Lilly aloitti "naiskoulussa" (fruntimmerskkola) Kauppapuistikolla, perhe muutti Rantakatu 26:een lähemmäksi hänen kouluaan. Sylva meni kolmannelle ja Agne ensimmäiselle luokalle Raastuvankadun kouluun. Ensimmäisenä koulupäivänä iso poika Sylvan luokalta teki pilkkaa Agnen nukenkengistä. Kengät olivat mustaa kiiltonahkaa. Sitten poika veti Agnea leteistä. Sylva hyökkäsi pojan kimppuun, löi, potki ja puri. Poika nauroi ja löi heitä molempia. Johtajaopettaja Holmen tuli ja antoi pitkälle Sigfridille ympä korvia, "pojanjolpille, joka kehtaa lyödä pieniä tyttöjä".

Sylvalle Raastuvankadun koulu oli iloinen yllätys. Siellä olivat opettajina äidin rakkaat opettajat Betty Cederberg ja Minna Favorin. "Molemmat kertoivat luokan edessä kiltistä, viisaasta äidistäni, joka oli ollut heidän oppilaansa 1870-luvulla. Hän oli ollut esimerkkinä toisille, aina hyvä ja iloinen. Sitten he katsoivat minua ja lisäsivät, että sinä pieni Sylvia muistutat paljon äitiäsi. Minä niiasin syvään ja kiitin."

Sylvalla on muistissa elämys ajalta, jolloin hän oli 11-vuotias. Isä Berg oli silloin luotsipiirissä konttoripäällikkönä. "Konttorissa oli myös H. Ambrosimoff, pitkä, voimakas ja iloinen herrasmies. Hän avioitui puutarhuri Scheweleffin komean tyttären kanssa. Myös vanhempani oli kutsuttu vihkiäisiin venäläiseen kirkkoon. Sain olla heidän mukanaan. Morsiuspari sai välkkyvät kultakruunut päänsä päälle. Kaksi nuorta pappia piti kruunuja paikoillaan."

"Vuonna 1918 syttyi vapaussota. Ulkoa kaduilta kuului laukauksia. Ryntäsin vanhempieni makuuhuoneeseen. "Ole rauhassa, lapsi pieni, Jumala pitää kättään meidän päällämme", he tyynnyttelivät minua. Jumalan avulla sota päättyi. Isänmaamme oli nyt vapaa, itsenäinen maa. Muistan kuinka Mannerhein tuli ratsastaen. Me seisoimme äidin kanssa Kirkkopuistossa ja huusimme hänelle hurraata. Mannerheim katsoi meitä ja tervehti kohteliaasti. Jääkärit asuivat ruotsinkielisessä tyttölyseossa. Keitimme kotona hille ruokaa. Punaisista ei Vaasassa puhuttu. Oli hyvin rauhallista."

Vapaussodan alettua perhe muutti jälleen, tällä kertaa Vuorikatu 13:een leipuri Ahlstrandin taloon.

Veljien ja siskojen elämää

Bruno-veli perusti Vaasan Kahvikomppanian oltuaan aikaisemmin Firma Åkerbergin konttorissa. Liikekumppanina oli Fredrik Wesser. Ensimmäisen lapsen kuolema oli Brunolle kovin vaikea asia. Hän myi liikkeestä osuutensa ja perusti oman agentuurin.

Hilding oli nuorena FÅA:n eli Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön palveluksessa. Vapaussodan aikana hän oli rintamalla ruotsalaisen vapaaehtoisen, everstiluutnantti Harald Hjalmarssonin esikunnassa. Hilding palasi sodasta ratsuineen. Ratsusta ei ollut enää työhevoseksi. Hilding kuoli 23-vuotiaana 1920 espanjantautiin. Se oli tuhoisa influenssaepidemia, joka raivosi ensimmäisen maailmansodan jälkeen vv. 1918-1920.

Siskoista vanhin Lilly oli naimisissa Labor-nimisen liikkeen johtajan Robert Blomqvistin kanssa. Lillyllä oli lapsuudesta lähtien heikko sydän. Lääkärit pitivät sydänoireita harmittomina. Hän kuoli 26-vuotiaana pikku Bo-Erikin ollessa vasta 9 kuukauden ikäinen.

Pikku veli, hänkin jo edesmennyt ekonomi Helge Berg muistetaan Vaasan läänin työvoimapiirin päällikkönä. Nuoruudessaan hän oli jääpallossa ja jalkapallossa VIFK:n tukipelaajia.

Kolme Bergin kauniista tyttäristä, Sylva, Agne ja Svea avioituivat hovioikeuden auskultantin kanssa. Se onni oli monella muullakin heidän aikansa vaasalaistytöllä. Sylva ja Agne vihittiin Vaasan kirkossa (Trefaldighetskyrka) samalla kertaa 19. 4. 1930. Sylvasta tuli rouva Halme, Agnesta rouva Nylander. Kirkko oli täynnä häävieraita ja Vasabladet tekemässä juttua. Hugo Boijn isä syleili Sylvaa ja sanoi:" Olin niin toivonut, että sinusta olisi tullut minun minijäni. "Nuorin, Svea, sai sitten avioliitossa nimen Cederberg. Svea jäi Vaasaan, koska hänen miehensä Erik Cederberg toimi täällä hovioikeudenneuvoksena ja sittemmin Mustasaaren kihlakunnantuomarina. Agne muutti kaupunginjohtajaksi valitun miehensä Olli Nylanderin mukana Kemiin.

Sylva

Sylva valmistui ylioppilaaksi Vasa svenska samskolasta hyvin arvosanoin. Isä Berg oli hankkinut hänelle opiskelupaikan Lontoosta. Onneton tapahtuma muutti suunnitelmat. Perhe vietti silloin kesää Hangossa. Vieraina oli tuttuja vaasalaisia merikadetteja. Rannalla Sylva astui Käärmeen päälle ja sai piston jalkaansa. Nuoret vieraat olivat sitä mieltä, että ryyppy konjakkia olisi nyt hyväksi. Sen lääkkeen perästä myrkky kiersi ruumiissa vilkkaasti, koko ruumis paisui ja kuume nousi. Sylva kuvitteli itsensä käärmeeksi eikä voinut liikkua. Koko kesä meni sairastaessa. Sylvasta ei ollut opiskelijaksi Lontooseen.

Bruno-veljen perustama Kahvikomppania oli ns. siirtomaatavaraliike, joka kävi kauppaa kotimaassa ja ulkomailla. Bruno oli sitä mieltä, että kielitaitoinen Sylva olisi liikkeessä oiva konekirjoittaja ja kirjeenvaihtaja. Sylva otti tarjouksen vastaan ja viihtyi työpaikassaan.

Sylvan mies, varatuomari Reijo Edvard Halme, s. 3. 3. 1899, oli 20-luvun parhaita suomalaisia pikajuoksijoita. Jo vuonna 1921 hän oli lyhyessä viestissä Tampereen Pyrinnön joukkueessa Suomen mestari. Vuonna 1924 hän voitti mestaruuden 100 m:llä ja 200m:llä. Urho Kekkonen oli satasella toisena 50 cm jäljessä. Kuten historiat kertovat, Kekkonen oli huono häviäjä. Hänen välinsä ainaisen voittajan kanssa eivät voineet tulla läheiseksi.

Pariisin olympialaisissa v. 1924 Reijo Halme selviytyi välieriin, mutta ei enää loppukilpailuun. Pyreneillä hän hyväksyttävissä oloissa alitti sadan metrin Suomen ennätyksen ajalla 10,6. Tulosta ei hyväksytty ennätykseksi, koska järjestäjä ei tehnyt ennätysilmoitusta. Myös toiselle ennätyksen alitukselle kävi samoin. Reijo Halme jäi siten Suomen ennätyksen sivuajaksi Railon ja Härön rinnalle ajalla 10.8. Ranska-Suomi maaottelussa vuodelta 1923 hänellä on voitto sadalta metriltä ja kolmas sija 200 metriltä.

Vaasassa Halmeen pariskunnan harrastuksena oli purjehdus ja tennis. Reijo Halme voitti yleensä startti palkinnon. Harrastuksiin kuuluivat myös teatteri ja konsertit. Ajan tavan mukaan heillä oli paljon ystävien välisiä vierailuja. Täällä asui jo ennestään Reijon isoveli asianajaja Lauri Halme. - Joku kysyi merikapteeni Bergiltä, ikään kuin panetellakseen:" Miten tulette toimeen, kun vävy on suomenkielinen ja sinä ruotsinkielinen?" Tähän Berg:"Reijo on hyvä poika ja hän osaa ruotsia niin paljon kuin minä tarvitsen." Utelut loppuivat siihen.

Vaasasta Reijo ja Sylva Halme muuttivat Kotkaan ja sieltä Kajaaniin. Kajaanissa he viihtyivät hyvin, mutta v. 1936 Reijo kysyi vaimoltaan, haluaisiko tämä muuttaa Viipuriin, Tampereelle vai Vaasaan. Siihen Sylva:" Vaasassa olen ollut, Viipuri on liian lähellä venäläisiä, muutetaan Tampereelle: "Sitä toivoinkin", Reijo vastasi.

Kun Reijo Halme lyhyen sairauden, ilmeisesti aivokalvon tulehduksen jälkeen kuoli Tampereella 8. 4. 1941, Sylvalle jäi kaksi lasta, mutta ei perintöä, ei omaisuutta, ei ammattia. Uusi sotakin syttyi kesäkuussa 1941. Syksyllä Sylva ilmoittautui kaksivuotiseen Kosmetologi-akatemiaan Helsinkiin. Lapsista Totte oli Agnes-tädin hoivissa Kemissä ja Asko Vaasan sukulaisissa. Pommitusten takia akatemian luennot olivat iltaisin. Sylva sai siellä kampaajan ja kosmetologin koulutuksen. Kosmetologin ammatti oli silloin meillä uutta. Salon Paris, alan ensimmäinen liike Suomessa, antoi Sylvalle käytännön kokemusta. Kun Totte myöhemmin meni samaan koulutukseen, rouva Grönroos, akatemian ja Salon Parisin omistaja sanoi, että äiti Sylva oli heidän tähtikosmetologinsa. "Niin oli Tottekin", Sylva sanoo ylpeänä.

Salon Sylva

Koulutuksen jälkeen Sylva Halme perusti Vaasan ensimmäisen kosmetologiyrityksen, Kosmetologi-instituutti Salon Sylvan Koulukatu 26:een. Yritys oli alallaan kuudes tai seitsemäs koko maassa. Sen ensimmäisellä paikalla on nykyisin Vaasan seurakuntayhtymän toimitalo. Liikkeessä oli kampaamo ja erikseen tilat kosmetologille, Sylvalle. Tilat olivat kauniit: kuusi pyöreätä peiliä ja aallon kalusteet. Asiakkaita oli paljon. Koska oli sota, heidän joukossaan oli haavoittuneita, joiden vammautuneet jäsenet tarvitsivat hierontaa. Myös saksalaisia sotilaita oli asiakkaina. Lasten urakkana oli kerätä palokujilta kamomillaa, minttua ja muita rohdoksia hauteiksi terveellisiin höyryihin.

Ehkä yksi ja toinen vanha vaasalainen vielä muistaa Salon Sylvan. Väitteeseen kaupunkilaisten asioiden kuulemisesta Sylva sanoo, että ei siellä puhuttu mitään, siellä oltiin hiljaa. Hoidon aikana ei ollut mahdollistakaan puhua. -Kun Sylvan toinen aviomies Hugo Boij oli Oravaisissa Yhdyspankin konttorin johtajana, Kosmetologi-instituutti Salon Sylva toimi pienimuotoisena myös siellä.

"kukkea nuoruus"

Vuonna 1929 Sylva istui kihlattuna morsiamena tulevan lankonsa Lauri Halmeen juhlissa vaasalaisen ekspressionistin Eemu Myntin (1890-1943) vieressä. Sylva muistelee, että hän kävi istumassa mallina parin kolmen kuukauden ajan. Tuloksena oli italialaisen taidemaalarin, Amedo Modiglianin hengessä tehty öljy- ja kultavärimaalaus Kukkea nuoruus. Työ on tiettävästi jossakin yksityisessä omistuksessa.

Kysyn sylvalta vielä eteisessä hänen lähtiessään, mikä on hänen hyvän kuntonsa salaisuus. Sylva sanoo kävelleensä paljon, käy edelleen uimassa ja voimistelee joka päivä. "Näin ja näin teen", sanoo Sylva, ojentelee käsiään ja taivuttautuu koskettamaan sormillaan lattiaa. Siinä on nuoremmille kylliksi naisen muotokuvaa.

Lähteet

Sylva Boijn muistiinpanot 1998, julkaisematon.
Asko Halmeen kirje 4. 12. 1998, julkaisematon.
Nauhoitus Sylva Boijn haastattelusta 21. 12. 1998.
Hannus, Matti: Yleisurheilu, Tuhat tähteä. WSOY 1983.
Urheilumme kasvot 2 . Otava 1972.