Paskajuttu
Sitä tämä tosiaankin on! Kolmekymmenluvun loppupuolella tuli
taloon ihan oikea porsliininen vessanpytty. Ihanaa oli siellä
lämpimässä istuskella ja lukea Aku Ankkaa, mutta kun oli iso perhe ja
vuokralaiset kaupanpäälle, niin ei siellä saanut pahaakaan rauhaa.
Siellä katonrajassa oli valurautainen laatikko, josta johti putki
alas, ja kun veti narun päässä olevasta "hantaakista", tuli
vettä ja kohisten. Mutta hirveää kolinaa narusta nyjittävä laitos
piti!
Kyllä oli kärsittykin: kovilla pakkasilla piti varpaat jäässä ja
nenä räässä juosta pihaperälle isoa asiaa toimittamaan. Toki pienet
asiat yösydännä hoidettiin pottaan hajusta välittämättä... Hassu
juttu oli se, että vanha "rauman mummi" oli mennyt vessaan ja
lukinnut itsensä sinne niin, ettei osannutkaan vääntää
"reikeliä" auki. Lopuksi ei auttanut
muu kuin mennä vintille ja repiä vessan kattoon sen verran reikää,
että mahduin solakkana pikkupoikana pujahtamaan sisälle ja pelastamaan
mummun pulasta.
Sitten myöhemmin kun mummukin oli jo majan majoilla ja poika jo
aikuinen, työnsi hän pajunoksan likakaivon viereen. Siitä kasvoi
kymmenessä vuodessa niin iso puu, että oli peittää koko talon
päädyn. Ja pahempaa: sen juuret tukivat putkiston eikä vessa enää
vetänytkään! Sitä sitten miehissä kaiveltiin ja saatiin putki
esille, joka oli tupaten täynnä juuria! Siitäkin oli ongelma, että
se "kukki" joka kolmas vuosi ja levitti hahtuviaan niin, että
kerran piti palokunnankin tulla ruiskuttamaan ne alas.
"Vessakulttuurin" alkuaikoina ei kauppalassa olut vielä
viemäriputkistoa ja taloissa piti olla likakaivo, joita sitten
Levänmaan Esa käsipelillä ämpärillä ja riu'ulla tyhjäsi. Siellä
vanhassa puuseessä, jota vielä kesällä käytettiin, oli talvella
ulosteet jäätyneet korkeiksi "torneiksi", jota sitten Esa
kaateli ja lapioi kärryynsä. Talvellahan "ainetta" oli
hajuttomampi käsitellä. Esa oli käsiteltävän aineensa mukainen
rääväsuu, ja ainakin kerran teki sen oikein kunnolla! Nuo vanhanajan
hyysit olivat niin korkealla, että mies mahtui siellä
työskentelemään. Ja siksipä sattui näin: Talon emäntä oli
asioillaan ja tyhjääjä "alakerrassa". Tuossa
"osastossa" oli kaksi reikää ja emäntä oli saada
sydänhalvauksen kun Esan karvainen pää työntyi siitä toisesta
reiästä esille ja sanoi suupielet korvissa "Huomenta
rouva!". Arvatkaa kuinka nopeasti rouvalta nousi housut ylös ja
hame sekä portaat vauhdilla alas!
Ossi Polari
Artikkeli on julkaistu aiemmin Seinäjokinen-lehdessä 25.9.2010,
s. 3.
URN:NBN:fi-fe201009282526
|