Minä ja Kekkonen
Takana oli jyrkkä joentörmä ja edessä Kyrönjoen jää. Mies
laski, pyllähti ja lumi pöllähti. Viereen hiihteli tunnettu
luutohtori Antti Latvala: "Herra Presidentti, täällä on tapana,
että 'akka otetaan pois!' ". Kekkonen oli äkkiä ponnahtanut
pystyyn ja jatkoi ripeästi matkaa, sauvat lunta pöllyttäen. "Ei
se ymmärtänyt", sanoi Antti ja hiihti perässä samoin kuin koko
10 miehen letka.
Suuntana oli aluksi Ilmajoki ja valmista latu-uraa oli Seinäjoelle
saakka. Olin matkassa autolla Veli Kaakisen apupoikana ja kuljimme
retkueen perässä - ei toki latuja, vaan maanteitä. Perillä
Seinäjoen Jouppilanvuorella olimme hyvissä ajoin vastassa ja Velu
työnsi minulle mikrofonin ja käski selostaa. Minä sitten kerroin
kuinka Kekkonen sivakoi ripeästi ja kuinka ns. perässähiihtäjät
väsyksissä kuka enemmän ja kuka vähemmän. Puheenaiheeni
loppui kesken kaiken ja panin Kekkosen menemään saunaan, vaikka hän
siinä puhalteli miesjoukon keskellä.
Seuraava tapaaminen oli Kitinojalla pyyjahdissa. Olisi pitänyt ottaa
filmiä, mutta oikeastaan ei mitään kummempaa tapahtunut; miesjoukko
vaelsi vain pyssyt ojossa. Olihan toki yksi (1) pyy ammuttu, mutta sekin
oli kadonnut. Se oli kaula venyneenä roikkunut vuorineuvos Serlaciuksen
vyössä ison mahan alla, mutta oli nyt kadoksissa, kunnes se löytyi
piikkilankaan hirttäytyneenä. Kun iso toimittajajoukko häiritsi koko
pyhää toimitusta, uskalsin mennä ehdottamaan adjutantille, etteikö
presidentti voisi olla ampuvinaan, niin pääsin näistä
"häntäkärpäsistä" eroon. "Ei täällä ruveta
turhaan paukuttelemaan" ja niin entinen meno jatkui.
Pysähdyttiin sitten naurispellon laitaan ja Kekkonen edellä ja muut
perässä kävivät nauriisiin käsiksi. Mies tuli pitkin peltoja ja
sanoi naurussa suin: "Jaha, naurisvarkaat tavattu itse
teossa!" Kekkonen pureskeli kuin parempaakin herkkua, ja sanoi:
"Eikös isäntä tiedä, ettei naurisvarasta hirtetä".
Tiesihän se...
Maitojalosteen vihkiäisissä otimme kolmella kameralla kuvaa tästä
maakunnallisesta tilaisuudesta. Kaikki meni hyvin, mutta sitten Kekkosen
takana eturivissä istuva Reino Koskenkorva vinkkasi luokseen, mutta kun
Jussit lauloivat parasta aikaa, en kuullut, kumarruin lähemmäs,
jolloin yksijalkaisen kameran jalka nousi lähelle Kekkosen kaljua,
jolloin jämerä koura tarttui laitteeseeni ja äreä miesääni sanoi:
"katsokaa mitä teette." Yleisö oli seurannut mielenkiinnolla
tapahtumaa Jussien säestyksellä.
Ossi Polari
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Seinäjokinen-lehdessä 11.9.2010, s. 5.
URN:NBN:fi-fe201009142438
|