Kruuna
Kurikankylässä isojen Kurikka-nimisten talojen joukossa oli vielä
vuonna 1930
hirsirakenteinen harmaa rakennus. Talo oli ollut monessa käytössä,
ansaiten muistelon.
Aikoinaan vuonna 1881 Johan Kruna, pikkukauppias Nils Krunan poika
kirkonkylästä, muutti Kurikankylään ja perusti kaupan silloisen
maantien ja Ilmajoelle johtava pikkutien väliseen kulmaukseen, johon
oli jäänyt Keski-Kurikan maista sopiva nurkkaus. Kylä oli silloin
varakas ja Tuiskulan kylä sekä Luopakin lisäsi kuluttajapiiriä.
Kruna rakensi hirsitalon kauppahuoneineen ja suurine varastoineen vielä
sisältäen pari kolme asuinhuonetta. Pihan ympärille tuli
varastohuoneita ja vielä pikkutilat eläimille. Myöhemmin hän vielä
rakensi kolme suurehkoa kaksikerroksista aittarakennusta maantien
toiselle puolelle vuokramaalle. Kruuna ehti pitää talossa menestyvää
kauppaa vain 14 vuotta. Hän kuoli 1895, jolloin perikunta jätti
liikkeen konkurssiin. Ehkä kauppatalo oli liiankin mahtipontisesti
rakennettu. Perikunta piti paikalla vielä kahvilatoimintaa
parikymmentä vuotta. Iisakki Kurikka perusti sitten maakaupan samaan
kylään.
Vuonna 1914 olivat Kurikankylän isännät perustaneet
puujalostustehtaan kyläänsä Latva-Kurikan maille. Tehdas rakennettiin
Savikujan ja maantien risteykseen ja menestyi hyvin, sota-aikakin
paransi tulosta, ja isännillä oli omaakin puutavaraa käytössään.
Valitettavasti tehdas paloi kumminkin jo vuonna 1918. Nyt oli kumminkin
Kruunan kauppatalo vajaassa käytössä ja isäntien katseet
kohdistuivat siihen. Niinpä sitten asiat muuttuivat niin, että
isännät ostivat tyhjän kauppatalon, joka oli erittäin sopiva
tehtaaksi, suuri varastohuone ja entinen kauppapuoti sopivat
tehdastiloiksi, asuinhuoneista saatiin konttori ruokailutilat ja
muutakin. Ulkovarastotkin olivat tarpeen. Isännät väsyivät kuitenkin
tehtaanpitoon jo vuonna 1922.
Eemeli Järvinen, joka oli 39-vuotias ja toiminut viimeksi
maanviljelijänä vaimonsa kototilalla Kurikan Luovankylän Mäki-Homin
talossa, mutta oli tutkinnon suorittanut puuseppä, osti tehtaan ja
jatkoi sen toimintaa. Eemeli ei kumminkaan ollut tyytyväinen tehtaan
sijaintiin, vaan aloitti heti suunnittelemaan sen siirtoa rautatien
läheisyyteen. Hän sai vuokrattua tontin asemaa vastapää olevalta
alueelta ja rakensi tontille uuden tilavan tehdasrakennuksen.
Valitettavasti tämäkin tehdas paloi jo vuonna 1929. Uutta tehdasta
odotellessa rustattiin tehdastilaa perheen asuintiloihinkin ja perhe
siirtyi asumaan tyhjiin tiloihin entiseen tehtaaseen Kurikankylään.
Kruunassa olikin tilaa suurperheelle, mutta viihtyväisyys ehkä hieman
oli hakuisissa tehtaan jo kuluttamissa tiloissa, vaikka olihan sitä
tapetitkin joissakin huoneissa, mutta poikien kaniinit veivät rotat.
Pula-ajan kuristuneista oloista huolimatta saatiin asemanseudulla
lisätiloja ja perhe muutti muutaman vuoden kuluttua jälleen
asemanseudulle ja Kruunan kauppa/tehdastalo jäi tyhjilleen seisomaan
edelleen harmaana hirsiratina.
Jonkun vuoden kuluttua tuli Kruunalle taas liikettä, kun alkava
tehtailija Onni Kuusisto osti v.1938 koko kiinteistön
puusepäntehtaakseen. Onni sai siis tilat joissa oli veistelty
aikaisemminkin. Sota-aika rauhoitti toimintaa, mutta kun sota päättyi
laajensi Onni tehdastaan rutkasti rakentaen myöhemmin, oman laskunsa
mukaan, pitäjän pisimmän teollisuushallin. Laajennuksien valmistuttua
hän puretti vanhan Kruunan jäljelle jäänet rakennukset.
Näin loppui iäkkään monena olleen hirsitalon 90-vuotinen tarina,
mutta tontti on jäljellä ja sillä jatkaa toimintaa tällä hetkellä
maakunnan suurin huonekalutehdas.
Into Järvinen
URN:NBN:fi-fe201008312378
|