Kun rarion kuuntelusta aijoittiin sakottaa
Aivan totta! Kun radio-ohjelmat 30-luvulla alkoivat, oli Seinäjoella
vain muutama radio. Soukanjoen Sähkölaitoksen omistajat saivat
päähänsä, että radio oli varsinainen "virtasyöppö", ja
antoivat julki, että kuuntelijoitten piti korvata virrankulutus
ylimääräisellä maksulla. Siihen aikaan oli kylässä vain muutama
kymmenen radiota, ja näiden omistajat tekivät "kapinan" ja
kieltäytyivät maksamasta. Maksu olisi ollut vain 50 mk per radio,
mutta
periaatteessa...
Eihän tuo ainakaan Ämmälänkyläläisiä hetkauttanut, kun talot
joissa oli radio, ne toimivat pattereilla. Ja "virtahäviö"
oli pieni, koska "toosasta" kuunneltiin oikeastaan vain kaksi
asiaa: säätiedotus, että tiesi mennä pellolle, ja kirkonmenot, ettei
tarvinnut pitkän matkan takana olevaan kirkkoon mennä.
Radioitten määrä nousi huimasti, kun 1936 tuli Berliinin
Olympialaiset. Niitä oli silloin jo yli 300 ja 60-luvulla jo tuhansia.
Sitten 30-luvun puolivälissä alkoi maakunnasta kuulua soraääniä:
miksi vaasalaiset lähettivät vain "vaasalaispitoista
ohjelmaa", eikä maakunnasta mitään! Kun maakunnan mahtimiehet
pantiin asialle, perustettiin
paikallisstudio Seinäjoella. Ällistyttävää ajateltuna
nykyaikaisittain, jolloin ohjelmaa tulee ympäri vuorokauden, että
Seinäjoelta tuli maakunta- aiheista ohjelmaa tunti joka 6:s sunnuntai.
Syksystä -68 lisättiin ohjelmaa niin, että sitä tuli joka sunnuntai
kaksi tuntia. Mahtavaa!
Alueohjelmaa lisättiin vähitellen niin, että sitä tuli viitenä
päivänä puoli tuntia, ja sitten tunti. Sivutöinään hoiti alusta
alkaen Veli Kaakinen ja tekniikan puolen hoiti Into Järvinen.
Myöhemmin tuli päälliköksi Heikki Tuomikoski ja tekniikkaa hoiti
Martti Mäki-Latvala. Kun ohjelma-aika piteni, tarvittiin myöskin
avustajia. Tiilikais-Pekka piti parin päivän kurssin, ja osanottajia
oli lähes 15.
Aluksi ohjelmaa kyhättiin kasaan Kauppalatalon alkeellisissa
olosuhteissa, kunnes kaupungintalolle tuli suorastaan upeat tilat.
Innokkaimpia juttujen tekijöitä oli Heimo Linna ja Heikki Tuomikoski
ja monet muut pitkin maakuntaa. Itse oli heti alussa "Velun"
innostamana mukana. Aloitin 1951 Paxin pakinoilla, ja lopetin 1998
ilmajokisen seppä Malkamäen haastatteluun. Siihen väliin sopi satoja
juttuja.
Tuohon aikaan oli ohjelma ällistyttävän monipuolista: kuunnelmia,
haastatteluja, lausuntaa, musiikkiesityksiä jne. Nykyinen ohjelma
Pohjanmaan Radiossa vaikuttaa perin yksitoikkoiselta. Kärjistää
voisi: vuorotellen suomen ja englanninkielistä "rokkia".
Tilat PR:lla on mahtavat ja henkilöstöäkin sopivasti, mutta ei sen
tuotanto ainakaan mielenkiintoisemmaksi ole tullut - päinvastoin!
Harrastelijat osasivat asiansa siinä kuin ammattilaisetkin!
Ossi Polari
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Seinäjokinen-lehdessä,
10.4.2010, s. 5.
URN:NBN:fi-fe201007152197
|