Punahilkka
Seinäjoen Työväenopiston näytelmäpiiri kävi Kokkolassa
voittamassa Vaasan, Kokkolan ja Seinäjoen Työväenopistojen henkisten
kilpailujen näytelmäkilpailun "joukkueella" Lampisen Erkki,
joka oli mainio Eenokki, ja minä melkein yhtä hyvä Aapeli. Maaningan
Mar näytteli Herrojen Eevaa ja Lahtisen Laina - sukupuolestaan
huolimatta poika-Jooseppia.
Laitisen Jaska innostui asiasta niin, että vei meidät Työväen
Näyttämölle. Tosin vaatimattoman Seuranäyttämön nimellä.
Harjoittelimme ja näyttelimme milloin mitäkin ja Jaska yritti ujuttaa
meihin Stanislavin oppeja, mutta tuskin se meihin nuoriin velmuihin
pysyvää vaikutusta teki.
Kun sitten parin vuoden kuluttua alkoi toiminta vakiintua, muutettiin
nimi - perinteitä kunnioittaen Seinäjoen Työväen Näyttämöksi,
alkoi siinä olla jo "oikeaa" teatterin makua. Työväen
Näyttämöllähän oli vuosikymmenen perinteet ja vain sota sai sen
hetkeksi loppumaan.
Meitä poikia taisi vetää mukaan - ainakin osittain - tusinan verran
kaunottaria, joista nyt äkkipäätä muistan Parkkisen Sirkan, Karin
Milkan ja Ikkalan tytön Peräseinäjoelta...
Otsakkeen antama hupijuttu meinasi melkein unohtua! Eräs kaunottarista
oli Kiukkosen Hilkka, joka upeassa punaisessa leningissään oli oikein
sopiva punahilkaksi. Kun oli vielä sodan jälkeistä aikaa ja kankaat
lujassa, oli tuollainen tanttu katsomisen väärti.
Sitten kävi niin, että Hilkka meni lehtimyyjäksi juniin ja arvaahan
sen: Punahilkasta tuli Junahilkka. Ja nimitysten sarja jatkui: Kun
sitten Kiukkosen upealeninkinen tyttö meni töihin Vientikeskus Munaan,
niin nimi taas muuttui - arvatkaapa miksi?
Ossi Polari
Artikkeli on julkaistu Seinäjokinen-lehdessä 29.5.2010, s. 2.
URN:NBN:fi-fe201006081980
|