Jouppilanvuoren taistelu
Ei, ei tämä liity millään tavalla Nuijasotaan ja muihin outoihin
kahinoihin, vaan aivan muuhun ja vuosisatoja jälkeenpäin.
"Taistelupaikkana" oli tosiaankin Jouppilanvuori ja
"taistelijoina" jokin ruotsinkielinen asevelvollisuusporukka
ja vuosikymmen lienee ollut siinä 60-luvun loppupuolella.
Sotainvalidit halusivat filmin, jossa oikein kuvallisesti kerrotaan
miten haavoittuneen soturin matka kulki lumisilta hangilta sotasairaalan
kautta proteesipajalle. Oli kevät ja lunta sopivasti puoli metriä.
Lumipukuiset miehet ampuivat paukkupatruunoita ja hyökkäsivät
toisiaan vastaan niin kuin sodassa ainakin.
Sitten jokin sotilas kaatui, veri punasi reiden, sanitäärit
riensivät ahkioineen apuun, suorittivat ensiavun ja niin alkoi
"haavoittuneen" matka ensin ambulanssiin ja sitten
keskussairaalaan. "Leikkauksen" suoritti ylilääkäri
Kivirikko.
Kohteena oli oikea potilas ja kaikki tietysti aivan todenmukaista.
Lääkäri mulkaisi aina välillä silmälasiensa yli kuvaajaa, että
joko tämä pyörtyy. Sillä näky ei ollut mitenkään mukava: potilas
makasi maha auki leikattuna ja suolisto levällään. Jalkansa
menettäneen seuraava kohde oli sitten kuukausien päästä Punaisen
Ristin proteesipaja, jossa tekojalkaa sovitettiin miehen puuttuvan jalan
paikalle.
Sitten seurasi joitakin toimistohommia ja filmin valmiiksi
saattaminen. Siinä leikkausvaiheessa tuntuu "sota" jotenkin
huvittavalta, koska senaikaiset laitteet olivat "mykkiä" ja
ääni laitettiin vasta filmin valmistuttua. Kun siihen sitten
lisättiin oikein autenttisia sodan ääniä, muuttui tilanne aivan
toiseksi! Kiväärien ja koneaseitten ääntä, ammusten ulinaa ja
räjähtelyä.
Kun sitä sitten valmiina näytettiin, tuli sellainen vaistomainen
liike vetää itseään matalaksi, ettei kranu vie päätä tai jalkaa niin kuin
siltä mieheltä Jouppilanvuoren taistelussa tai todellisuudessa
tuhansilta miehiltä sodan melskeissä!
Ossi Polari
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Seinäjokinen-lehdessä 24.4.2010,
s. 5.
URN:NBN:fi-fe201005041785
|