Ratapiha
Oli keskenkasvuisten pojankoltiaisten mieluinen seikkailujen paikka.
Pelkkien ratojen "järjestelmällinen sekasotku" oli
ihmettelemisen aihe.
Taustalla tavaravaunuja "heiteltiin" sinne tänne, ja
etualalla olivat matkustajajunat,
joiden matkalaisiakin me ihmettelimme: olivat tavallista
tyylikkäämmän näköisiä
kauppalalaisten yksinkertaisuuteen verrattuna.
Puuskuttavat, höyry- ja savupilviä työntelevät kiiltävät
veturit olivat
jatkuvan ällistelyn kohteena. "Päivystäjät" - ne veturit
jotka työntelivät tavaravaunuja
oikeille paikoilleen, ja joita veturimiehet nimittivät
"pässeiksi", "kaanareiksi" ja
ties miksikä, herättivät ihmetystä. Saati sitten kookkaat
"Ukko-Pekat". Kotona piti oikein kirjasta katsoa piirrosta,
joka esitti veturin "sisäkaluja".
Meillä asuva "veeärräläinen" yritti selostaa miten mikin
vempele liikkui, mutta en siitä juuri mitään käsittänyt - niin
monimutkainen laite se oli.
Kuljimme pitkin ratojen varsia ja etsimme "plompeja" -
lyijykappaleita,
joilla "sinetöitiin" vaunut - tai niin me luulimme, ja
lisäksi arvelimme, että niissä täytyi olla jotakin arvokasta, kun ne
niin kummasti suljettiin. Asemamiehet häätivät
meitä jatkuvasti tiehemme, mutta piankos me sellaiset unohdettiin. Ja
vaaranpaikkahan
se saattoi olla. Ainakin silloin, kun jotkut rämäpäät näyttivät
uhkarohkeuttaan sukeltamalla vaunujen alitse, vaikka juna saattoi
hiljakseen liikkuakin!
Aivan oma lukunsa oli veturitallin tienoot. Pelkästään se, kuinka
kääntöpöydällä
olevan raskaan veturin sai pari miestä pitkän vivun avulla
kääntymään oikeille raiteille.
Arvoituksellisin rakennus oli kaasutehdas - punatiilinen "uhkaavan
näköinen"
kummitus aivan Pajuluoman varrella. Siinä kaasumestari Saarinen
apulaisenaan
W. Röyskö valmisti joillain ihmeen taikakeinoin kaasua, jota
käytettiin vaunujen valaistukseen. Siitä kertoi Röyskön poika Jaakko
näin: "Öljykaasu oli kaasuöljystä
kuivatislaamalla saatu kaasu, joka sisältää kuten öljykin erilaisia
hiilivetyjä jne..."
Ainoa asia jonka me maallikot käsitimme oli se, että näimme sen
valaisevan
matkustajavaunuja ennen muinoin ja sen, että tuon tiilirakennuksen
vieressä oli kolme valtavaa säiliötä, josta ne sitten
"annosteltiin" ratojen varrella oleviin pieniin säiliöihin
ja siitä taas vaunujen alla oleviin "pönttöihin".
Pajuluoma oli vakituisten seikkailujemme kohde, ja kauniskin se oli,
emmekä siksi voineet oikein ymmärtää miksi veturitallin alapuolen
luoma pilattiin sieltä tulevilta
piellä ja sotkevilla öljyillä! Mutta se onkin sitten toinen juttu.
Ossi Polari
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Seinäjokinen-lehdessä 13.3.2010.
URN:NBN:fi-fe201004201699
|