Viipurin makaronitehdas Kurikassa
Talvisodan uhatessa siirrettiin Karjalan Kannakselta tärkeitä tuotantolaitoksia
maaseudulle. Kurikkaankin osui eräs laitos, joka ei yhtäkkiä katsoen
ollut kovin tärkeä, mutta senkin merkitys kyllä aikanaan selvisi.
Viipurista jouduttiin evakuoimaan Kurikkaan Viipurin
Makaronitehdas.
Makaronit olivat kyllä kansalle tuttua tavaraa, mutta eivät
arkielämässä niinkään tunnettuja. Nyt oli kumminkin kyseessä
peljätty sotatila ja talvi. Kun peruna oli tärkein Suomen armeijan
muonalajike, oli pelättävissä, että perunan jakelu talvella
vaikeutuu sotaväen tarpeisiin. Tämän takia oli varauduttava pakkasen
aikana toimivaan ravintoon. Näitä oli muun muassa hernekeitto, jonka
kanssa vuorottelivat makaronikeitto sekä tietysti perunakeitto.
Makaronikeittoa sanottiin rintamilla pataljoonakeitoksi, se oli sopivaa
varsinkin kevättalvella, kun perunat olivat huonosti jaettavissa ja
uhkasivat jäätyä rintamaoloissa.
Kurikkaan siis evakuoitui makaronitehdas, heti liikekannallepanon
alkaessa. Laitokselle löytyi tilat Kirkonkylässä kirkonsillan
kupeessa Rinta-Kannon liikenteen tiloissa, joissa oli runsaasti
linja-autoille varattua tilaa. Tehtaan keralla tuli Kurikkaan laitoksen
työväkeä, kaupunkilaistyttöjä. Tulipa jokin etumies, joka valvoi
aluetta ja järjestystä. Mies asui tilan
asuntotalossa ja piti kylän poikasakit etäällä pahanteosta. Pojat
nimittävätkin miehen Makaroni-Äijäksi.
Makaronia tehtiin siis pääasiassa armeijan tarpeiksi. Tehdas toimi
koko sotien ajan, mutta muutti lopuksi Helsinkiin. Onkin hieman moitittu
jälkeen päin, että miksi ei tehdasta yritetty jäämän Kurikkaan
pysyvästi. Makaronitehdas oli alun pitäen Viipurin Myllyn Oy:n
sisaryritys ja oli perustettu 1932-luvulla. Tehdas oli ollut Viipurissa
ollessaan myös makeistehdas. Tämän johdosta tehtaan evakkokyytiin
sattui mukaan myös makeistarvikkeita, oli esimerkiksi iso pata, jossa
oli mustaa mönjää. Mönjä osoittautui olevan lakritsin
puolivalmistetta, jota muun muassa sotilaspojat ahmivat kourakaupalla..
Makaroni valmistettiin vielä sodan aikoina yksinomaan vehnästä, jota
saatiin talvisodan aikana Ruotsin kautta ja myöhemmin Jatkosodan
aikoina saksalaisten hallussa olevista maista. Noina aikoina ei vielä
osattu sekoittaa tummempia jauholaatuja valkoiseen vehnään. Tuote
olisi varmaankin ollut ravintoarvoltaan rikkaampaakin, kananmuna oli
myös tärkeä antaman makaronitaikinaan sitkoa, ja lisäaine oli
yksinkertaisesti vesi. Silloinen sotilaspoika Jussi Aarne Järvinen kertoi
tehtaan muistojaan, " Tehtaalle vietiin asemalta jos jonkinlaista
materiaalia. Mm. sellainen iso pata jossa oli juoksevassa tilassa olevaa
lakritsia, jota sitten kourakaupalla saatoimme ahmia. Makaroni-Äijä
vartioi aseellaan kirkonsillan alla pesiviä puluja, joita yritimme
ottaa ravunsyöteiksi. Ikkuna aukesi ja haulikonpiippu tuli näkyviin
uhkaushuutojen myötä. "
Virallisia tietoja tehtaasta en ole löytänyt.
Into Järvinen
URN:NBN:fi-fe201004081625
|