Jatkoa seuraa
Asuessamme ”evakossa” Kurikankylässä vanhassa Kruunan
kauppatalossa, joka oli siirtynyt isämme nimiin vuonna 1920, olin noin
7-8 -vuotias, kuulin usein
sanonnan: ”Jatkoa seuraa ku Vileenin elokuvis”. En oikein ymmärtänyt
sanontaa, mutta mieleeni tuli, että jossakin on näytetty elokuvia.
Nyttemmin olen muistanut sanonnan ja tuli mieleeni katsoa, oliko Osmo
Rinta-Tassi Kurikan-historiassaan kertonut jotakin asiasta. Löytyihän
Kurikan Historia II.l:stä maininta Juha Vilènistä, joka oli
esittänyt elokuvia Tammen torpassa Kurikanrinteellä 1920-luvulla. En
pystynyt paikoittamaan mainittua torppaa, arvelen kuitenkin sen
sijainneen Savikujan ja Jalasjärven maantien risteyksen tienoilla,
sanonta jatkosta lienee aiheutunut kelanvaihdosta. Mainitut elokuvat
tietenkin jäi minulta näkemättä.
Vuosikymmenen loppupuolella 1929 alettiin kylällämme puhua, että
naapurimme Yrjö Keski-Kurikka ja kauppias Vilho Tapola, myös naapuri, olivat
perustaneet kirkonkylään elokuvateatterin. Elokuvat toimivat aseman
lähellä nuorisoseuran talossa, jossa koneet oli sijoitettu juhlasalin
peräpäässä olevan parven takaosaan, jonne oli rakennettu koneelle
pieni huone, joka oli päällystetty palovaaran vuoksi pellillä. Filmimateriaali
oli siihen aikaan erittäin paloarkaa ja räjähdysherkkää. Alkuun
elokuvia esitettiin kerran viikossa, myöhemmin useammin. Pyytelin
Tapolalta vapaalippua elokuviin ja lienen saanutkin, mutta hinta saattoi
olla myöhemmin vastakirjassa.
Historian kirjoissa Vilho Tapolaa ei mainittu mutta luulen, että Vilho
oli kuvioissa mukana, mutta ei sitten kauppansa huonon menestyksen
vuoksi pystynytkään lunastamaan osuuksiaan ja jäi pois omistajista. Sen sijaan
mainitaan perustajiksi Yrjö Keski-Kurikan lisäksi Iisakki Lohikoski,
Viljo Paavola ja Kalle Ollila.
Elokuvakonetta käytti Jyllinkosken monttööri Lauri Pakkala, ja
lippuja oli
eteisaulassa myymässä sotiin asti Vilho Latva-Kurikka . Vilho lueskeli
näytöksen aikana ohjelmalehtisen takaa ruotsinkielistä tekstiä ja
kertoi oppineensa näin ruotsinkieltä.
Aivan alussa muistan olleeni parissa mykkäfilminäytöksessä. Ensimmäinen
oli nimeltään Susikoira, jossa kuvattiin koiran uskollisuutta perheen
pikkupoikaan. Toinen oli Kustaa Vaasa, jossa esitettiin muun muassa
kuinka ruotsalaisia aatelisia mestattiin Kristian Julman toimesta Tanskassa..
Kun kotimaiset Suomi-Filmin äänielokuvat tulivat 1933-luvun jälkeen
esityksiin, alkoi Kurikan elokuvien kultakausi, jota jatkui sotiin
saakka, ensin Aku Korhosen ja sitten Tauno Palon lumoissa. Itselleni
jäi eniten mieleen tältä ajalta Jäähyväiset Aseille -filmi. Joka
oli kuvattu Ernst Hemingwayn kuuluisan romaanin mukaan, sitäkin näytettiin
vasta 1933 tienoilla.
Kun postijuna iltaisin saapui Kauhajoen suunasta Kurikan asemalle,
ryntäsi junasta lauma naisväkeä joka lähti juoksujalkaa elokuvatalolle
varatakseen hyvät paikat kotimaiseen kuvaan, joka oli loppuajalla jo
äänellä varustettu. Värikuva jäi sotien jälkeiseen aikaan, jolloin
yhtiökin oli jo uusissa käsissä.
Into Järvinen
URN:NBN:fi-fe200912232469
|