Paxin pakinoista se alkoi
Ei se häävi "studio" ollut - kokonaista 4 neliömetriä.
Sinne sopi magnetofonin lisäksi pari normaali-lihavaa miestä. Eipä
muuta. Koko laitos sijaisi Itikanmäellä sijaitsevassa
kauppalantalossa. Itse istuin toisessa kopperossa lasiruudun takana ja
odotin koska laitteita hoitava Into Järvinen vinkkaa, että nyt voit
aloittaa. Ja niin luin Paxin eli Olavi "Loffi" Kuusiston -
EP-lehden silloisen päätoimittajan - kirjoittamia juttuja. Radion
silloinen päällikkö Veli Kaakinen oli soittanut ja kysynyt josko
tulisin lukemaan juttuja. Ensin ihmettelin, että miksi juuri minä?
"Velu" selitti, että oli kuullut minun pitävän jotakin
puhetta jossakin, ja arveli että ääneni sopisi hyvin radioon. Niin
kuin sitten sopikin. Innostuin niin, että aina kun vain oli
mahdollisuus, olin tyrkyttämässä juttujani. Kovin usein niitä ei
voinut tyrkyttää, sillä ohjelma-aikaa oli kovin nuukasti. Kun sitten
sitä lisättiin, aloin kiertämään jopa maakunnassa, koska olin
jotenkin "lojaali" maakuntaa kohtaan, niin etsin jutunjuurta
sieltä. Ne saattoivat olla, kuinka naiset pyörittelivät kiviä
Viitalan pellolta, tai kuinka Malkamäki poltti kytöä Munakassa, kuin
talonemäntä Kitinojalla selitti kuinka voita kirnuttiin entiseen
malliin, tai kuinka Mannilan seppä tuossa Kirveskujan päässä
väänsi rautaa miten tahtoi, tai valoi kuluja ja tumpeleita.
"Kulttuuripiireissäkin" seurustelin, mutta koskaan en
niistä oikein pitänyt - ne eivät oikein sopineet maalaishenkiseen
luonteeseeni. Parhaiten on mieleeni jäänyt, Paavo Fossin -
ilmajokelainen lehden toimittaja ja kirjailija - novelli
"Hetkiä", josta tulikin sitten jonkinsorttinen jatkokertomus.
Ensin luin sen siellä kauppalantalon kopperossa ja tuskaannutin Inton
änkytyksilläni, mutta kyllä siitä sitten hyvä tuli. Novelli, joka
oli voittanut jonkun suuren novellikilpailun - käsitteli 18-vuoden
synkkiä tapahtumia Paukanevalla - oli mestariteos. Sitten päätin
tehdä siitä kuunnelman. Vaikeaa se oli, kun se oli tehty novelliksi,
mutta onnistui kun osa siitä oli lukijan harteilla.
Ja tuo juttu jatkui: TV Kakkosen Martes (?) otti yhteyttä ja pidimme
neuvoa. Oli 70-luvun vasemmistolaishenki ja mies selitti sen
senhenkisesti, että kieltäydyin osallistumasta. Se tuli sitten
tv-filminä. Tuloksena oli, että siihen oli ympätty niin paljon
vasemmistoradikaalihenkeä, että Fossi oli aivan hermona: "En
ollut sitä tuollaaseksi tarkoottanu!". Sitten vielä kaiken
hyväksi siitä riideltiin lehdessä!
Mielenkiintoisempia juttuja oli kaikkien EP:n maanviljelysneuvoksien
Koiviston, Tarkkasen, Lahdensuon ja Björkenheimin haastattelusarja. Jos
nauha on tallella, on siinä paljon historiaa vaikka Antti Tuurille!
Sain hetki sitten valmiiksi luettelon, joka koski kaikkia keskeisen EP:n
ääninauhoja ja filmejä. Ne ovat nyt arkistoituna EP:n museon,
kaupunginkirjaston, kaupungin ja EP:n liiton arkistoissa ja ne ovat
tutkijoiden, kirjailijoiden ym. uteliaiden vapaasti käytettävissä ja
kopioitavissakin.
Ossi Polari
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Seinäjokinen-lehdessä
17.10.2009, nro 40, s. 3.
URN:NBN:fi-fe200912172437
|